Muistan, kun pahan paluuta huudettiin raksilan lehtereillä vuosikausia. Usko ei horjunut, vaikka välillä käytiin ottamassa vauhtia kakkosdivarista. Sykähdyttävin kiekkomuistoni on liigakarsinta lahtelaisia vastaan, ilta jolloin paha palasi. Maajoukkuepelejä en ole paljoa livenä nähnyt. Muutenkin jääkiekon seuraaminen on jäänyt vähemmälle, mutta kauaa ei tarvinnut miettiä, kun töiden välissä aukesi mahdollisuus lähteä Pariisiin katsomaan kisoja. Liput ostin perjantaina ja jo seuraavana iltana matkasin kohti Helsinkiä junalla.
VR Menopaluu Oulu-Helsinki 100€
Lufthansa menopaluu Helsinki- Pariisi 200€
Suomi-Sveitsi 50€ 1. hintaluokka
Sveitsi-Tsekki 16€ 3. hintaluokka
Suomi-Kanada 50€ 2. hintaluokka
Yö meni lentoaseman mukavassa löhötuolissa torkkuen ja aamukuudelta lähti lento Müncheniin.
Charles de Gaullen lentokentältä pääsi vajaassa tunnissa keskustaan lähijunalla (10€), kun vain löysi oikean lähijunan. Aluksi luulin löytäneeni helposti oikelle laiturille ja katsoin näyttötauluista, että oikea juna lähtisi pian. Viereiselle laiturille oli pysähtyneenä juna, mutta mitään ei lukenut sen laiturin taulussa. Olin aika kaukana muista laiturilla seisoskelleista, kun huomasin, että moni astui yhtäkkiä mysteerijunaan. En väsyneenä ehtinyt/uskaltanut reagoida tarpeeksi nopeasti ja juna lähti. Laiturilla olleet infotytöt neuvoivat pian, että seuraava juna lähtisi toiselta tasanteelta. Monen muun kanssa lähdimme portaita ylös laiturin vaihtoon. Jostain muistan lukeneeni, että lähijunasysteemi on vähän sekava Pariisissa.
Metroon sensijaan ihastuin heti. Selkeä ja junia menee 5 minuutin välein. Hostellini sijaitsi Bellevillessa ja halli Bercyssa. liput kustansivat 1,9€/kpl ja 14,5€/10kpl. Vaihtaa saa yhdellä lipulla niin usein, kuin haluaa.
Hostellini. 27€/yö sisältäen aamiaisen.
Valitsin tyhjästä 3 hengen huoneesta tuon alasängyn. Samana iltana sain huonekavereikseni egyptiläisen Osaman ja turkkilaismiehen, joka lähti joka aamu puvussa nahkasalkkua kantaen liikenteeseen. Molempien kanssa vaihdoin jonkun sanan. Kun kerroin turkkilaiselle, että olen käynyt Turkissa, hän kysyi hieman virnistäen, että kummassa Alanyassa vai Istanbulissa? Vastasin, että Istanbulissa.
Torkkuyrityksen jälkeen lähdin kohti hallia. Jo asemalla törmäsin sveitsiläisiin.
Halli. Täällä oli kisatunnelmaa. Muutamat hallin vieressä olevat ravintolat olivat täynnä väkeä ja pienet kaupatkin tekivät vuoden parasta viikkoa, baareihin mahtumattoman väen jonottaessa pussikaljaa.
Poliiseja oli hallin ympärillä kymmenittäin. Kuvassa näkyvästä poiketen, useimmilla oli rynnäkkökiväärit ja he partioivat vähintään viiden ryhmissä. Kisaturistien turvallisuuteen oli satsattu. Turvatarkastuksien jälkeen pääsi kisakylään, joka ei ollut kummoinen. Yksi ravintola ja fanishoppi, josta oli Suomen paidat loppu. Hallin sisältä onneksi löytyi toinen koju, jossa niitä oli vielä jäljellä. "Vähän" kirpaisi paidan hinta, mutta 80€ vaihtoi omistajaa.
Valmiina katsomoon. Tuoppi olutta maksoi 10€ ja myöhemmin kuulin huhua, että se oli alkoholitonta.
Maskotit jäällä.
Hallissa oli paljon sekä suomalaisia, että sveitsiläisiä. Sveitsiläiset lauloivat ja huusivat maansa nimeä, suomalaiset keskittyivät siihen, että hallissa kaikui SUOMI SUOMI SUOMI!
Suomen vaihtopenkki. Paikkani oli hieman liian alhaalla, mutta vaihdoin ylemmäksi, kun huomasin siellä olevan tyhjiä paikkoja.
Leijonafanille matsi tarjosi hienoa draamaa ja upean lopun, leijonien noustessa 2-0 tappioasemasta tasoihin ja jatkoajalla ohi.
Voittoa juhlittiin hallin edessä olevassa ravintolassa oululaisten ja etelä-suomalaisten kanssa myöhään yöhön. Baarissa innostuttiin laulamaankin. Kaikki osasivat maammelaulun, joten sitä saivat naapuripöydät kuunnella moneen moneen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti