Karhunkatseluilta

Olen kerran nähnyt vilauksen karhusta auton ikkunasta, mutta pitkään haaveeni on ollut nähdä tämä metsiemme kuningas hieman paremmin. Metsässä tallustaessa karhun näkeminen on erittäin harvinaista, joten turvauduimme retkipalveluita tuottaviin ammattilaisiin. 75€/hlö he veivät meidät ja muutamat ulkomaalaiset turistit katselukojuun, jonka edustalla oli karhujen ruokintapaikka.

Ajoimme autolla muutaman kymmenen metrin päähän kojusta. Kojulle kävellessämme näimme jo vilauksen karhusta, joka oli saapunut syömään.

Kuulimme, että alkukesästä karhut ovat arkoja ja auto jätetään kauas kojusta ja ensimmäiset karhut saapuvat paikalle vasta tuntien odottelun jälkeen. Nyt syksyllä ruoan tuovan mönkijän ääni toimii päivälliskellona. Vähän mietin onko tämä välttämättä kovinkaan hyvä asia. Luontoturismi ei saisi liikaa vaikuttaa luontoon ja varsinkaan kesyttää luonnonvaraisia petoja.

Kojussa oli puoliläpäisevät lasit, eli me pystyimme näkemään karhut, mutta ne eivät nähneet meitä (kuulivat ja haistoivat varmasti). Kameran sai hyvin tuelle ja objektiivin reiästä läpi.

Ensimmäinen karhu sai pian seuraa ja meillä oli enemmän katseltavaa.

Ruokana nalleilla oli kalaa, sekä koiran nappuloita.

Kalat houkuttelivat myös merikotkia paikalle. Keväällä täällä oli käväissyt pari kertaa ahma. Tämä katselukoju ei ole seudun ainoa ja niillä kojuilla, joilla on tarjolla lihaa, käy joskus myös susi.

Vaikka ruokapaikkoja oli paljon, nähtiin pari kertaa myös pientä ärhentelyä.


Ei ollut kaukana kojuun törmäys




Karhuja oli samaan aikaan parhaillaan kuusi, mutta sateen alkaessa ne kaikkosivat. Eivät kuulemma näe kovin hyvin verrattuna kuulo- ja hajuaisteihin, joten pelkäävät hajut ja äänet peittävää sadetta.

Syöpöttelyä katsellessa oli meillekkin tullut nälkä. Evääksi oli pari leipää, banaania ja nisuja kahvin kanssa.

Sateen tauottua useat karhut palasivat syömään, mutta kaikkosivat yhtäkkiä. Jännityksellä katselimme ympäriinsä. Mikä pelotti ne pois?

Pian metsästä ilmestyi tämä nuori alfauros


Joka levitteli hajuaan ympäri metsää, eikä ollut niin kiinnostunut syömisestä. Lopulta metsästä ilmestyi vanhempi uros, joka ajoi nuorukaisen käpälämäkeen. Karhujen paineltua peräkanaan pois näkyvistä, kuuntelimme hiljaa josko alkaisi kuulua taistelun ääniä, mutta metsä pysyi hiljaisena ja muita karhuja alkoi ilmestyä paikalle. Alkukesästä täällä oli vieraillut emo parin pennun kanssa, mutta uroksen ajettua ne puuhun vierailut olivat loppuneet. Opas (joka kuuluu videoilla) näytti videon, jossa ylimpänä puussa oli kaksi pentua ja alempana emo. Uros oli lähtenyt myös kiipeämään, mutta emon pistettyä hirveän metelin pystyyn, oli uros päättänyt perääntyä.

Illan hämärtyessä opas kertoi, että ennen kuin tulee pimeä, meidän on hyvä lähteä. Kojun edessä oli edelleen se sama karhu, joka oli ollut paikalla meidän saapuessamme. Opas yritti häätää sen pois läimäyttämällä kojun ovea. Ei vaikutusta. Seuraavaksi yritettiin karhulle juttelua. Tuloksena mulkaisu ja kyljen kääntäminen... Kävelimmekin tiiviinä ryhmänä pikaisesti autolle ja lähdimme pois, karhun jäädessä pötköttelemään kojun edustalle. Hieman oli liiaksi kesyyntynyt, tämän turismin seurauksena...