Seuraavana päivänä lähdettiin Aasian puolelle, lauttamatka alkoi Eminönüüsta.
Galatan torni. Juurella käydessä mekin huomattiin mahdollisuus käydä ylhäällä, mutta maksullisuuden takia päätettiin skipata tämä huvi, vaikka näkymät olisivat varmasti olleet upeat. Silloin mietittiin menoa johonkin kattoravintolaan, mutta se jäi lopulta tekemättä.
Tähän palatsiin sulttaani muutti jätettyään Topkapin.
Aasian puoli.
Kidukset on varmaankin revitty esille, jotta kalan tuoreuden voi helposti tarkistaa.
Minnan yksi suosikeista. Pastajuustohässäkkää (Kolan kanssa 7TL). Tässä ravintolassa päätettiin testata mutterilta etukäteissyntymäpäivälahjaksi saamaani Suunnon Ambit kelloa ja laitettiin se vaellusmoodille, lopussa on vaeltamamme reitti. Suunnaksi otettiin Aasian ja Euroopan yhdistämä silta.
Reeniä! Reeniä!
Sillan lähestyessä aloimme epäillä voikohan sitä lainkaan ylittää kävellen, ilo oli kuitenkin ylimmillään, kun näimme kävelytien sillassa. Juuri sillalle astuessamme meidät kuitenkin pysäytti poliisi, kielsi kulun ja kehotti menemään bussilla.
Tämän yhteiskuvan hän tarjoutui kuitenkin ottamaan. Ystävällinen mies, kuten muutkin ovat olleet. Täällä on ollut jopa oudon vähän tyrkyttämistä ja neuvoja on saanut kaikilta, joilta ollaan kysytty.
Mentiin siis sillan toiselle puolelle, palattiin tylsästi Eurooppaan bussilla ja jalkauduttiin taas ensimmäisellä pysäkillä.
Tais olla ruuhka-aika.
Lähdimme kohti hostellia välillä näinkin jyrkkiä mäkiä, koko Istanbul on rakennettu melkoisille mäille ja kivuta saa jatkuvasti.
Hyvin lähellä majapaikkaamme kuulimme laulua ja paljon futismatsiin matkaavia, kävelimme stadionin ohi ja saimme idean mennä katsomaan peliä seuraavina päivinä, jos pelejä on. Nyt emme uskoneet enää lippuja saavamme ja väsyttikin melkoisesti.
Tässä päivän lopussa tietokoneelle saatu reitti. Ihan jännä lelu, tullaan käyttämään enemmänkin, kunhan opitaan käyttämään paremmin ja myös toisinpäin. A.sta B:hen siis kuljettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti