Oulu

Reissun päättymisestä on jo yli 2kk, joten ehkäpä on aika pistää kolmas talvi pakettiin.

Istanbulissa ystäväni saattoivat minut metroasemalle ja kieltämättä tuli haikea olo, kun laskeuduin liukuportaita alas, toivottavasti tapaamme vielä joskus. Metrolla pääsi kätevästi suoraan kentälle ja aikaakin oli sen verran, että lähdin tax-freehin ostoksille, päädyin ostamaan kaksi pulloa Arakkia. Tai no enhän minä niitä saanut ostettua, sillä myyjä opasti, etten voi ostaa vielä täältä mitään, sillä minulla on vaihto Riikassa, aina oppii uutta...

Riikassa satoi vettä ja ilma oli viileä, mutta nyt sain tuliaispullon ostettua, vanhasta itäblokin maasta mukaan tarttui tietenkin Standardi vodkaa. Täällä tunsin itseni tyhmäksi puolestaan luulemalla, että kun kerran Viro on euromaa, niin tietenkin myös Latvia on, ei ollut, mutta eurot kävivät silti. Riikasta lensin Turkuun, jossa joitakin matkustajia jäi pois ja muutama tuli tilalle ja jatkoimme nopean pysähdyksen jälkeen Ouluun. Turussakin satoi vettä, mutta Ouluun oli kiva tulla, kun aurinko vielä hieman paistoi. Siina ja Mutteri olivat vastassa, vaikka parkkeeraaminen oli tuottanutkin ongelmia... Ensimmäinen ateriani Suomessa oli aito ja oikea Kaijon kipsan rullakebab.

Siinä missä AirAsia luottaa naiskauneuteen, norjalaiset pitävät parrakkaasta miehestä, joka on kuollut sata vuotta sitten, makunsa kullakin.

Kun tulin aikoinani ensimmäiseltä reissulta, kotiinpaluu ei tuntunut hyvältä, lähinnä ahdisti, että täällä taas. Vaikka toki ystäviä ja perhettä oli kiva nähdä. Toiselta reissulta paluu taas oli upea, olin aivan fiiliksissä, kun kuulin taas suomea ja olin Suomessa. Nyt fiilis oli taas eri, tai oikeastaan ero tulee siinä, ettei tuntunut erikoiselta, reissufiilis ja hyvätuulisuus pysyi samana ja Suomi tuntui paremminkin vaiheelta elämässä, kuin paluulta johonkin.

Loppuun vielä tulevaisuudesta. Olen alkanut viihtyä Suomessa huomattavasti paremmin, kuin aikaisemmin ja olenkin ajatellut lähteä maailmalle vasta marraskuussa tehden lyhimmän reissuni. Sri Lanka, Sumatra ja Sulawesi ovat tällä hetkellä suurimmat kiinnostuksen kohteeni tällä saralla. Tästä reissusta voikin tulla tämän blogin viimeinen, sillä 2012 syksyllä on tarkoitus aloittaa Etelä-Amerikan vallotus, ensimmäistä kertaa ei yksin, vaan yhdessä maailman upeimman naisen kanssa.

ILOISTA HELLEKESÄÄ!