Bahrainiin

Lentoni lähti yhden aikaan päivällä, joten päädyin ottamaan taksin kentälle. 20€ on paljon Intiassa, mutta ei niin suuri raha Bahrainissa, eikä varsinkaan Pohjois-Euroopassa, jonne olin pian vääjäämättä päätymässä. Vaihtoehtona olisi ollut kaksi paljon halvempaa, mutta hikisempää bussimatkaa, joille olisi pitänyt varata hyvin aikaa ja lähteä liikenteeseen aamuvarhain. Taksilla matka-aikaa oli vain 1,5 tuntia, joten aamu-uinnille ja rauhalliselle aamiaiselle jäi kivasti aikaa.

Taksimatka kulki Margaon, eli Goan toiseksi suurimman kaupungin läpi. Vaikutti ihan kivalta pikkukaupungilta (87650 ihmistä) ja töötin ääntä kuuli todella vähän. Sanoinkin tästä kuskille ja hän kertoi, että tööttäily Goalla on yleisesti hyvin vähäistä. Hänkin vihaa naapuriosavaltioissa vieraillessaan jatkuvaa äänisaastetta.

Reppureissaajataidetta ilman reppureissaajahintoja (340€/kpl).

Laskeutuminen Mumbaihin. Intiasta jäi monipuolinen fiilis. Vielä jäi valtavasti hienoja juttuja näkemättä, mutta roskaisuutta, ruuhkaa ja töötin jatkuvaa soitantaa en jää kaipaamaan.

Intian rahaa oli noin kymmenen euroa jäljellä. Kävelin ensin rahanvaihtopisteelle, mutta surkeiden kurssien lisäksi he halusivat 1,5€ vaihtopalkkiota. Päätin tuhlata rahat pikaruokaloissa, jotka olivat yllättävän halpoja. KFC ateria 3€ ja 30cm pitkä subi 5€.

Maha oli takuulla täynnä, kun lentokoneessakin tarjoiltiin ateria. Viiniä ei ollut tarjolla, joten päädyin olueen. Vierustoverini tilasi viskin ja se sai minut miettimään, teinkö oikean valinnan. Kun viski tarjoiltiin intialaiseen tapaan 1 osa viskiä 5 osaa vettä, mietin, että kyllä olut vesiviskin voittaa. Muutamaan kertaan olen aiheuttanut suurta ihmettelyä juodessani viskiä raakana. Intialaisten mielestä viskiä ei missään nimessä pidä juoda raakana, vaan mausteena veden seassa. Kokeilin ja totesin heidän olevan väärässä.

Jo Bahrainin immigrationissa formulat näkyivät vahvasti. Tiimeille ja lehdistölle oli oma jononsa, formulavieraille oma ja sitten muista syistä maahan tulijoille jononsa, arabeille tietenkin omansa. Formulalippua näyttämällä välttyi viisumimaksulta.

Kun olin saanut rinkan selkään ja uuden datasimin puhelimeen (14€/10Gb) oli aika etsiä bussi, jolla pääsisin kaupunkiin. Infopisteessä kerrottiin mistä bussi lähtee. Toisen matkustajat jättäneen bussin vaihdettua ei ajossa kyltin näyttöön, riensin bussin luokse ja kysäisin meneekö busseja enää kaupunkiin? Sain vastaukseksi ei, olihan jo puoliyö.

Olin kuullut taksien olevan erittäin hinnakkaita Bahrainissa, mutta lompakon kevenemistä en ehtinyt kauaa murehtia. Minulle tuli juttelemaan mies, jonka olin ajatellut hoitavan kalliiden hotellejen lentokenttäkuljetuksia. Kerrottuani hänelle, että olen menossa Le Vendomeen, kyytiongelma ratkesi. Kävi ilmi, että hän organisoi formulavieraiden kyydityksiä ja he heittäisivät minut bussilla lähelle hotelliani. Lentoja ei ollut juuri silloin laskeutumassa, joten sain yksityiskuljetuksen.

Hotelli löytyi mapsin avulla erittäin helposti ja huone oli tämän reissun keskitasoa (20€/yö). Bahrain on varsin liberaali arabimaa ja tämä näkyi halvassaa hotellissa. Tummia ja aasialaisia tyttöjä käyskenteli käytävillä. Prostituutio on Bahrainissakin yleisyydestään huolimatta laitonta, joten häirintää ei ollut lainkaan. Toisin kuin esimerkiksi Thaimaassa tai Filippiineillä, jossa olen juossut ladyboyta kirjaimellisesti karkuun.

Torakka ilmestyi jääkaapin takaa huonekaveriksi, mutta onneksi se oli yksinäinen, eikä enää palannut.