Illalla kahdeksan aikaan saimme tietää, että Kite House Cafeen mökki olisi vapaa yhdeksi yöksi ja sen jälkeen voisimme siirtyä telttaan. Tämä sopi mainiosti, joten aamulla lähdettiin tutun tuktukkuskin kyydillä uuteen majapaikkaamme. Matkaa oli melko paljon, mutta kuskin tarjous oli niin hyvä (800r/5,3€), että päätimme säästää vaivaa ja mennä suoraan tuktukilla. Koko matkan sitten kuunneltiinkin, kuinka hän oli antanut kyydin aivan liian halvalla ja meidän pitäisi maksaa lisää. 50r annoin tippiä, Minna ihmetteli miksi ihmeessä. Ana kertoi majapaikassa, että hinta oli hyvä, samaa mitä paikalliset maksavat, turistihinta on reilusti yli tonnin.
Saatiin tosiaan tuo mökki ensimmäiseksi yöksi ja kolme seuraavaa yötä vietettiin mukavassa teltassa patjalla. Katoksessa olevassa teltassa oli valot ja pistorasia, joten ihan retkeilystä ei voida puhua.
Paikka oli täynnä pieniä yksityiskohtia. Esimerkkinä tuo kotilosuihku. Ana on luonut koko paikan. Hän on alunperin päätynyt tänne reppureissulta Intiasta. Hän oli tavannut tyypin jolla oli ollut maata, jota hän ei halunnut myydä. Jotain maalle piti kuitenkin tehdä, sillä Sri Lankan lain mukaan joutomaan voi menettää, jos joku toinen alkaa rakentaa siihen jotain.
Ana oli houkuttelujen jälkeen saapunut tänne ja nukkunut ensimmäisen yön ulkona palmun alla. Seuraavana päivänä kävi ilmi, että naapureilla oli huone valmiina odottamassa. Vähän kerrallaan paikka oli sitten alkanut syntyä. Sri lankalaiset olivat tyrmänneet ideat kaislakatoksista ja teltoista. Turistit haluavat hienoja asumuksia ja kaakelikylpyhuoneita. Ana oli kuitenkin pitänyt päänsä (ei rahaakaan hirveästi ollut) ja rakentanut erittäin avuliaiden naapurien avustuksella edullisen luonnonmukaisen paikan, jollaisen reppureissaajat hänen mielestään haluavat. Mielestäni onnistuen siinä erittäin hyvin. Hän on pyörittänyt paikkaa nyt 1,5 vuotta ja päässyt jo Footprintin uusimpaan painokseen. Tämän ilosanoman hän kuuli meiltä ja esitteli kirjaa riemuissaan. Oli hän ollut jo saksalaisessa kite surffaus -lehdessäkin. Jutussa mainittiin Kieran kite surffaus Jaffnaan. Kieran toimii myös alueen ensimmäisen sukellusfirman johtajana. Hän oli saanut firman hoitaakseen sedältään ja on käytännössä aloittanut sen. Useat lähiriutan sukelluspaikat ovat Kieran kartoittamia.
Edellisessä majapaikassa kuultiin espanjalaiselta mieheltä, että hän oli syönyt elämänsä parhaan paellan täällä, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Ana on syntyjään Barcelonasta ja pitänyt paellakojua englannissa. En ole tainnut ennen paellaa syödä, joten tämä oli helposti paras paellani, mutta niin se oli Minnalle ja englantilaiselle pariskunnallekin, joiden kanssa jaoimme tuon pannullisen.
Suurimmaksi osaksi syötiin kuitenkin sri lankalaista. Tässä vakiopaikkamme kolmen kilometrin päässä Talawilassa. Hotel tarkoittaa ravintolaa.
Näyte sapuskoista. Lasku oli aina alle 500r (3,5€), vaikka kolaakin juotiin ja ruoka oli aina hyvää.
Kerran innostuin maistamaan jälkiruokaakin. Kermavaahdotettu kääretortun pala oli ihan ok.
Jäätelö oli parempaa.
Viikonloppuna oli pienet markkinat kirkon edessä. Tältä naiselta maisteltiin kahta erilaista appelsiinimehua.
Makeiskoju. Mukaan tarttui ruskeasokerihunajakarkkeja oikeasta alareunasta. Hyvin makeita ja hunajaisia.
Sähköliittymän asentajat työssään.
Koiria oli paljon ja ne välillä vähän ärhentelivät ohikulkiessa. Kirkkojengi oli pahin ilta-aikaan.
Kriketti on Sri Lankan ykköslaji ja sitä pelataan vaikka palmunoksalla, jos muuta ei ole tarjolla.
Monilla vuohilla on tuollaiset puuhäkkyrät. Näytti pahalta, kun tämä yritti hypätä piikkilankojen välistä, onneksi ei jäänyt jumiin. Yrittävät ilmeisesti estää vuohien pääsyn kasvimaille aidanraoista.
Kaalimaita on paljon.
Papaijaakin kasvaa. Meille on kuulemma tulossa papaijapuu, kunhan reissusta pääsemme.
Tyylikäs vihannes, tiedän syöneeni, mutta nimeä en tiedä.
Vauvabanaaneita
Kaunein pihakukka
Paikalliset chilit eivät ainakaan kuivattuina ole kovin vahvoja.
Eräänä kuumana päivänä penkeillä loikoillessamme Ana tarjosi kookospähkinät, auttaa helteessä. Ana pyrkii välttämään muovijätettä mahdollisimman paljon, joten hänellä on Australialaisia metallipillejä.
Homma alkoi kookospähkinöiden tiputtelulla pitkän kepin avulla, jonka päässä oli veitsi. Lopulta päätettiin tyhjentää myös katoksien yläpuolella olevat palmut. Niistä pähkinöitä ei voinut noin vain tiputella, joten hommaan haettiin kylästä ammattilainen.
Parina iltana nautittiin muutakin, kuin kookospähkinöitä. Tässä valmistuvat Mojitot. Alkoholia saa harvoista kaupoista ja se on kalliimpaa, kuin esimerkiksi K-Aasiassa. 0,6l paikallinen olut kustantaa reilut kaksi euroa ja halpa viinapullo lähemmäs 15€. Tupakinpolttelijoiden kannattaa piipahtaa tax freessä ennen maahan saapumista, sillä askille tulee hintaa 7,5€.
Ana ja Kieran ovat adoptoineet orvon sivettikissan poikasen. Tarkoitus on palauttaa se luontoon, mutta saa nähdä miten onnistuu. Luulen, että jää kissojen ja koiran kaveriksi.
Villiorava
Sittisontiainen
Majapaikan edestä otettu kuva laguunille ja merelle päin. Yhtenä päivänä lähdettiin merille katselemaan delffiineitä.
Delffiineitä oli valtavasti (kuvaaminen oli vaikeaa). Myös spinnereitä, jotka hyppivät ilmaan. Upean näköistä, vaikkeivat tulleetkaan kovin lähelle hyppimään.
Paikka on kuuluisa delffiineistään, joten moni muukin oli niitä katselemassa.
Lähellä on iso tehdas/voimala, jonne toimitetaan laivalasteittain kivihiiltä.
Reissun lopuksi minä ja Minna hypättiin snorklaamaan vaikka kapteeni vähän varoitteli, että näkyvyys on heikko. Todettiin asia itsekkin kymmenessä minuutissa ja palattiin rantaan. Epäonnistuneesta snorklailusta huolimatta, erittäin kiva reissu.
