Metrolla on kätevä liikkua Pekingissä (2 y mihin tahansa paitsi lentokentälle). Pitää vain kattoa tarkkaan missä vaihtaa ja millä linjalla pääsee mihinkin. Eräs ystävämme oli Helsingissä kysynyt millä linjalla pääsee paikkaan x, täällä tuo kysymys on hieman olennaisempi...
Metrossa ei saa vuotaa...
Ensi fiilis Pekingiin saavuttaessa oli, että voiko tämä tosiaan olla suurin kaupunki jossa olen koskaan ollut, rakennukset näyttivät jotenkin niin matalilta.
Tämä oli mielenkiintoinen, mutta erittäin ruuhkainen katu (Wangfujing snack street).
Meritähti ei oikein napannut, Minna ei ois antanut anteeksi merihevosen syöntiä, kun koitti niin kovasti löytää sellaisen Indonesiassa ja skorppioneja olen jo maistanut, lisäks nämä olivat eläviä vaikkakin seivästettyjä.
Päädyinkin maistamaan käärmettä, yllättävän herkullista, ehdottomasti suosittelen.
Seuraavana päivänä päätin maistaa näitä toukkia, joita olen etsinyt paristakin maasta tuloksetta, ovat kuulemma herkullisia. Puraistessani ensimmäistä toukkaa koin kuitenkin suurimman pettymyksen koskaan, lämmin mädältä maistuva sose levisi suuhuni. Syljin moskan pois, huuhtelin suuni ja heitin loput tikusta roskiin, toukat olivat ilmeisesti pilaantuneita, voi kestää tovi ennen kuin maistan uudestaan.
Snacksi kadun vierestä löytyi myös kaikenlaista muuta osteltavaa, ei menty montaa metriä pitemmälle, väkeä oli aivan liikaa.
Supermarkettimaistelua. Munaa ranskalaisilla, yllättävän hyvää ja maistui myös Minnalle.
Toisessa ostoskeskuksessa Minna napattiin tuote-esittelyyn, kovasti länsimainen tyyli ja tuotteet. Ei uskoisi, että täällä saattoi joutua hengenvaaraan alle 50 vuotta sitten, jos oli ollut töissä länsimaalaisessa yrityksessä.
Illalla mentiin Donghuamen night marketille. Kojut näyttivät identtisiltä, myyden eri tuotteita, joku on varmaankin ostanut koko legendaarisen kadun pätkän ja aloittanut bisneksen. Täällä maistoin ankkarullaa, ensikosketus Pekingin ankkaan, myöhemmin vähän hienommin...
Seiskayhestätoista löytyi Finlandiaa.
Toisesta kaupasta valitsin kuitenkin paikallisemman kranaatin (20 y). Erittäin tuju maku...
Hieman on laihtunut kisamaskotti 5 vuodessa. Päätettiin lähteä käymään olympiakylässä yhtenä päivänä. Odotettiin muutamaa rojun myyjää ja melko hiljaista ympäristöä. Täällä oli kuitenkin väkeä, kuin olympialaiset olisivat edelleen käynnissä, kioskejakin oli vähän joka puolella ja olympiakrääsää myynnissä vaikka kuinka.
Linnunpesä oli kieltämättä komea. Arkkitehtuuriin kannattaa todella panostaa, eikä mennä sen halvimman betonihirviön mukaan.
Illan tultua paikka näytti vielä upeammalta (voi johtua myös mallista).
Muutkin rakennukset olivat upeita.
Vakioruokapaikaksemme on tullut tämä pieni koju lähellä olevalla kujalla. Annokset hieman päälle kympin. Ruoka ja kaikki muukin on kalliimpaa Pekingissä, verrattuna aikaisempiin kohteisiimme.
Reissu on lopuillaan ja niin ovat myös kengät...
- -
Päivitti Siina, koska Tuukka ei pääse Kiinassa blogiin. Kommentit on edelleen hyvin tervetulleita, Tuukka saa ne sähköpostitse ja vastailee Siinan kautta.
4 kommenttia:
On se hyvä, että Minna on mukana rajottamasa sua ja kaunistamasa sun kuvia!
Näyttää sellaisilta nuo kadut, että sieltä saa mitä vaan. Mukavaa, että olympia-paikoista on iloa vieläkin. Poseeraus menee nyt aika normisukupuoliroolien mukaan, olette toki hienoja. Tehkääs vielä toisinpäin poseeraus ja Tuukalle samanlainen vieno ilme kanssa eikä irvistys!
Aivan pakko väheksyä tuota Pekingin metroa. Tokiossa oli vitusti monimutkasempi + sama määrä maanpäällä. Myös se oli vähän hämmentävää ku liikennöitsijöitä oli useampia ja vaihtaminen niiden välillä ei onnistunu. Mutta tervetuloa kohta Suomeen, pistän saunan päälle!
Pitää sen verran korjata, että eihän tämä pääse edes top-3:seen suurten kaupunkieni listalla, kun vähän googlettelin Tokion ja Pekingin eroja, jotenkin sitä ajatteli, että tää on iso, kun kiina on isoin... Saunaa siellä varmasti tarvitaan, ryntään välittömästi ja saatan jäädä asumaan, jos ei tarkene tulla pois...
Lähetä kommentti