Xcalak

Xcalakiin päästiin aamubussissa, joka kulkee Cetumalin ja Xcalakin väliä (25p/hlö).

Bussi jätti meidät tämän hotellin eteen. Huoneella oli hintaa 350p, joten käytiin katselemassa vähän muitakin vaihtoehtoja. Niitä ei kuitenkaan ollut, kalliita kylän ulkopuolella olevia resortteja lukuunottamatta. Päädyttiinkin lähtöpisteeseen ja pyydettiin huone yläkerrasta.

Huone oli kiva

Ja parvekkeen näkymä upea.

Hotelin viereinen ravintola säikäytti meidät ulos hinnoillaan, mutta ystävällinen omistaja neuvoi meidät naapuriin, jossa Silvia kokkasi huokeammilla hinnoilla.

Käytiinkin Silvian luona joka aamu aamiaisella (50p/annos). Paikan seinät lupailivat, että täällä saattaisi olla ihan kivat snorklausvedet.

Ranta ei ollut niin hieno, kuin Mahahualissa, johtuen mitä ilmeisimmin siitä, että sitä käyttivät lähinnä paikalliset kalastajat, eivätkä turistit. Riutta näkyi täälläkin n. kilometrin päässä, joten lähdettiin katsomaan mitä löydetään. Uimaan pääsy oli haastavaa, sillä rantavesi oli matala ja täynnä mutaa ja meriruohoa. Veneiden tekemää väylää pääsi kuitenkin kohtuullisen helposti syvempään veteen.

Matka riutalle oli pitkä, mutta virtauksia ei ollut ja vedenalainen elämä oli runsasta. Uinkin jokaisena neljänä päivänä riutalle. Kuvan isoin kala on triggerfish.

Minna pyhitti yhden päivän ihan vain riippumattoiluun, mikä oli sekin loistava ajanviete.

Matkalla riutalle näkyi usein squideja. Isossa parvessa eivät juurikaan pelänneet, vaan ryhmittyivät riviin.

Matkalla riutalle oli jonkin verran koralleja ja paras snorklailupaikka löydettiin 700 metriä kotirannastamme kaakkoon.

Jossa nähtiin paikan ykkösjuttu muutamaan otteeseen, Eagle ray. Parhaimmillaan näitä oli kolmen parvi.

Myös pienet jutut olivat hienoja.

Täällä kulkeva valliriutta ulottuu Cancunista eteläiseen Belizeen. Ainoastaan Australian suuri valliriutta on pidempi. Uinkin pari kertaa riutan toiselle puolelle, jossa ei ollut yhtä hienoja koralleja, kuin rannan suojaisella puolella, mutta mahdollisuus törmätä melkein mihin tahansa isoon otukseen, joita Karibialta löytyy.

Nämä lähes itseni mittaiset "jättisilakat" olivat melkoinen näky, kun ne ilmestyivät sinisestä. Kyseessä oli vajaan kymmenen parvi, jotka kiersivät minut ympäri ja jatkoivat sitten matkaansa. Oli sen verran jännittävää jo näiden kanssa, että olin melkeimpä tyytyväinen, etten törmännyt mihinkään isompaan 1,3 kilometrin päässä rannasta.

Riutta oli suurimmaksi osaksi rakentunut oransseista koralleista.

Ja riutan ympärystä oli molemmin puolin täynnä viuhkakoralleja.

Nemoille olisi ollut mestoja, mutta niitä ei näiltä vesiltä löydy.

Vähän erilainen rapu

Hummereita näkyi jonkin verran korallien koloissa.

Nämä littanat kaverit pysyivät paikallaan. Isompia rauskuja näkyi muutamia, mutta ne painoivat niin kovaa karkuun, ettei kuvan ottaminen ollut mahdollista. Minna näki lisäksi yhden ison moreenan ja minä viimeisenä päivänä kilpikonnan, joka oli sekin hyvin arka.

Nämäkään eivät ihmisistä pitäneet vaan menivät vilkkaasti korallien suojiin nähtyään meidät.

Kuivan maan otuksista liskot olivat yleisimpiä

Yksi tykkäsi usein paistatella päivää portaittemme edessä. Melko lähelle sai mennä, ennen kuin kaveri suostui väistymään edestä.

Mayweatherin ja Pacquiaon ottelua oli mainostettu paljon Mahahualissa, mutta täällä näyttivät olevan kiinni kaikki potenttiaaliset paikat. Olin jo luopunut toivosta, kun käytiin vakkariksemme muodostuneessa Gringo Davesissa päivällisellä lauantaina. Tiskille oli odotuksia herättävästi nostettu televisio ja kanavalla mainostettiin ottelua. Tarjoilija sanoi, että tänä iltana on nyrkkeilyä. Ilmoitin heti, että tulen katsomaan tämän vuosikymmenen matsin illalla.

Saavuttuamme takaisin yhdeksän aikoihin paikkaa pitävä japanilainen Goo (tuskin kirjoitetaan noin) pisti ravintolansa kiinni, haki hieman naposteltavaa, tarjosi vodkaa ja liittyi seuraamme. Kävi ilmi, että mies oli toiminut vajaat parikymmentä vuotta sitten Vegasissa japanin television kommentaattorina ja nähnyt Tysonin sun muiden ottelut parhailta paikoilta. Miehen elämäntarina oli muutenkin mielenkiintoinen. Nyrkkeilyura oli päättynyt äidin kyyneleihin, joten mies oli liittynyt armeijaan. Japanin armeijassa on kuitenkin tylsää, joten matka oli vienyt Etelä-Filippiineille jahtaamaan sissejä. Myöhemmin mies oli toiminut managerina ja hotelliketjun promoottorina ympäri maailmaa. Viimeisin bisnesviritys oli kaatunut huijareihin jossain Meksikon miljonäärirannalla, joten mies oli mitä ilmeisimmin vetäytynyt hengähtämään tähän pieneen kylään. Paikan hän oli ostanut vain kymmenen päivää sitten ja kunnostutti mökkejä.

Ottelusta oltiin molemmat samaa mieltä. Voittaja oli tunne ja faktapohjaisesti aivan väärä, Goo ei ollut uskoa silmiään. Järkytyksen kaikottua, hän kuitenkin myhäili, että managereille ja muille rahamiehille tämä oli hyvä asia, isoa uusintamatsia voidaan heti alkaa suunnitella.

Lopuksi voisi kehua Goon ruokia.

Tässä erittäin maukasta Barracudaa (100p)

Ja tässä snapperia (100p). Kypsyysaste oli täydellinen, juuri ja juuri kypsä kaikissa ruuissa. Mies haukkuikin englantilaisen keittiön lihaa, joka muistutti enemmän kengänpohjaa, kuin hyvin valmistettua ruokaa.