Hieman on aika-ajopäivityksestä mennyt, mutta parempi kai myöhään, kuin ei milloinkaan.
Kisa-aamuna juna vei kätevästi Lesmon mutkaan.
Josta löysin hyvän paikan ylimmältä penkkiriviltä. Vierustovereina italialainen isä-poika parivaljakko ja joukko hieman vanhempia englantilaisia.
Osaa nuoremmista briteistä näytti vähän väsyttävän aamun tunteina.
Vaikka brittejä oli paljon, päivän väri oli tietenkin punainen.
Vettel voittaa radalla, mutta suosituin kuski on Kimi.
Vieressä olevan kojun valikoimaa.
Teltassa oli tietenkin espressokeitin.
Aamiainen.
Pienempien luokkien jälkeen oli vuorossa se minkä takia tänne oli tultu, Monzan F1 GP. Aluksi kuskit kiersivät radan kuorma-auton lavalla.
Lesmo oli täynnä, mutta tunnelma ei ollut ihan niin hurmoshenkinen, kuin olin ajatellut. Taisi olla epärealistiset odotukset kasvaneet vuosien varrella.
Hyvin näki.
Italian ilmavoimat esittäytyvät.
Pojilla hyvä kisastudio.
Kisa käynnissä! Kimin lähtö oli järkyttävä pettymys. Piti ihan Minnalle soittaa kotiin, että mitä ihmettä tapahtui. (kytkinongelma)
Paikan päällä oli melko hankalaa seurata kokonaistilannetta, jostain syystä screeniltä ei näkynyt tuloslistaa. Zoomaamalla italialaisten kännyköihin sai välillä tilannekatsauksen. Pari kertaa soitin Minnallekkin, kun kännyköitä ei näkynyt ja englantilaisetkin olivat tipahtaneet kärryiltä.
Voittoon ajoi vähemmän yllättäen Hamilton.
Myös toiseksi ajanut Vettel sai Kimin ohella komeat aplodit.
Kisan jälkeen katsojat päästettiin radalle ja kaikki suuntasivat kohti lähtösuoraa.
Josta löytyi suomalaisia, joiden kanssa tuli jaettua muutama lasi viiniä. Varikkosuoralla väki kurkotteli nähdäkseen vilauksen Hamiltonista, joka palkitsikin faninsa kädenheilutuksella.
Juhlijoita oli paljon, vaikka meno olikin kuulemma todella laimeaa, siihen verrattuna, että Ferrari olisi voittanut.
Kisakylässä soitettiin rokkia.
Ferrarin kojussa riitti ostajaa.
McLarenilla oli hiljaisempaa...
