Siyaha festivaali

Kuten kaikilla festivaaleilla, taallakin myydaan paljon roinaa ja tytot/naiset ovat innokkaimpia ostajia. Pikkupojat heiluivat ympariinsa leikkipyssyjen kanssa. Perinteisesti festivaalit ovat se paikka, jossa tytot ja pojat loytavat toisensa.


Siina se rauhassa on punnittavana, kun kaveria jo laitetaan pussiin...


Ensimmainen kameli jonka naan talla reissulla.


Jonkun cd:n oisin voinu ostaakki, mutta ainoastaan kasetteja oli myynnissa.


Ensimmaisen paivan lounaan valmistusta. Miehet lauloivat samalla, kun siirsivat leipakulhoja keittiosta ensin aukiolle ja myos hieman myohemmin, kun jokainen kulho kavi lihaliemipadan luona ja leipien paalle kaadettiin lienta. (kuva liemivaiheesta) Vasemassa reunassa olevat keppimiehet pitivat huolen, etta yleiso pysyy tarpeeksi kaukana ja kaiteelle ei nojailla, jottei hiekkaa pollya ruokaan.


Tama kameramies ei valittanyt juuri muusta, kuin hyvasta kuvakulmasta ja keppimiehella kestikin hetki haataa hanet pahimmalta polytyspaikalta.

Tapasin jalleen kuvausryhman Omarin ja kuulin, etta ruoka on vanhan uskomuksen mukaan pyhaa ja antaa voimaa. Han pyysi minut mukaansa, kun oli ruokailun aika ja siirryimme kentalle odottamaan, etta uskonnollinen johtaja puhuu hetken ja antaa luvan syoda.




Meidan annoksemme, alkujaan melko kuivaa mutta tuoretta leipaa, joka oli kasteltu hyvalla lihaliemella. Oikea tapa ruokailla oli kaapaista mossoa etu-ja keskisormella ja auttaa kontti suuhun peukalon avulla.

Taman jalkeen siirryimme lepohuoneeseen. Hetken paasta paikalle tuli joltain tv-kanavalta uutisryhma haastattelemaan ilmeisesti joitain kylan vanhimpia tai vastaavia, jotka olivat samassa tilassa. Omar sanoi, etta uutisryhma haluaisi haastatella myos minua, sanoin, etta kyllahan se sopii ja aloin jannittaa, silla ensin olivat vuorossa nama 2 vanhempaa paikallista miesta. Haastattelu meni kai ihan hyvin. Kysymykset olivat helppoja, kuten mista kuulin Siwasta ja mita pidan festivaaleista. Kamera oli mukavasti sivussa, joten tuli katsottua kokoajan haastattelevaa naista, eika tarvinnu miettia kattooko kameraan vai naista. Taisi muuten olla ensimmainen kerta talla reissulla, kun puhun egyptilaisen naisen kanssa. Avoinmielisemmassa Kairossa tama oli ehka vahan sattumastakin kiinni, mutta taalla naisilla ei kai ole lupaa puhua perheen ulkopuolisten miesten kanssa ja opaskirjakin sanoo, ettei heihin pida yrittaa ottaa kontaktia.

Festivaaleilla oli 2-3 uutisryhmaa ja Omarin ryhma, joka tekee dokumenttisarjaan osaa koko Siwasta, paapaino ilmeisesti festivaaleissa. Omar kertoi, etta viitisen vuotta sitten festivaalista kuultiin Siwan ulkopuolella ja paikalle alkoi virrata turisteja ja siita tuli kuuluisa, ennen tata paikalla oli vain siwalaisia, ehka myos pari ulkopuolista. Siwalaiset eivat ole alkujaan egyptilaisia, vaan heilla on oma kielensa ja oma kulttuurinsa. Kieli on kasittaakseni samaa alkuperaa, kuin kieli mita puhutaan muuallakin Afrikassa, esimerkiksi Tsadissa. Nykyaan Siwassa asuu 20 000 siwaa ja 3000 egyptilaista.


Paikalla oli myos siwan parlamenttiedustaja. Haastattelun loputtua suuri lauma ihmisia seurasi hanta mustalle mersulle, jonka luona han vaihtoi viela muutaman sanan joidenkin vanhempien miesten kanssa.


parlamenttimiehen lahjoittama lehma, joka paasee hengestaan hieman myohemmin. Toisesta paivasta lahtien lounailla syodaan lihaa.

Tuttu opettaja soitti minulle kesken festivaalin ja kysyi kalaan, mutta taytyi kieltaytya, silla olin paattanyt jatkaa matkaa illalla ja halusin nahda festivaalit. Meno kuitenkin hiljeni lounaan jalkeen, joten poljin pyorallani rantaan, jossa olin nahnyt hanet ensimmaista kertaa. Loysinkin miehen sytyttamassa tulia, hanen ystavansa olivat viela verkkojen kanssa vedessa. Tuli taas juteltua kaikenlaista, mies kertoi, etta kylla hankin haluasi matkustaa Euroopassa, mutta tarkein syy ettei han voi, on raha. Mies myos sanoi, etta hanella ei valttamatta olisi Euroopassa helppoa, silla jotkut eurooppalaiset ajattelevat, etta han (muslimi) on terroristi. Minulta tuli niin nopeasti ja tunteella, "stupid people think like that", etta mies repesi nauruun. Myonsin, etta tallaisia ihmisia loytyy Suomestakin, mutta he ovat vahemmisto. Han oli aikaisemmin sanonut, ettei katso paljoa televisiota, silla sielta saa pahoja vaikutteita. Nyt jouduinkin myontamaan, etta televisio on suuri syy siihen, etta muslimeja pelataan. Jos muslimeista kerrotaan uutisissa, puhutaan yleensa terroristeista ja suurin osa dokumenteista, jotka kertovat muslimeista, kertovat terroristeista. Joku voisi sanoa tata propagandaksi. Puhuimme myos islamin ja muslimien kasvavasta maarasta Euroopassa ja mina kerroin, etta siihen liittyy myos ongelmia. Aivan kuten minun ja kaikkien jotka tulevat Egyptiin, myos vain lomalle, tulee kunnioittaa paikallisia tapoja, myos muslimien tulee sopeutua joiltain osin eurooppalaisiin tapoihin Euroopassa, tarkeimpana naisten asema.

Hyvasteltyani ystavani poljin linja-autoasemalle ostamaan lippua Kairoon. Saapuessani paikalle luukulla oli joku lankkari moykkaamassa, ongelma oli ilmeisesti se, ettei lipunmyyja osannut kertoa tarpeeksi hyvin englanniksi, milloin seuraaville paiville voi ostaa lippuja, kysyin miehelta mika on ongelma, kun han kaantyi luukulta pois, mutta mies vain huitaisi kadellaan ja sanoi ei mitaan. Ostaessani lipun, myyja kysyi ensimmaisena melko nyrpeana, etta talle paivalle? Vastattuani kylla sain lipun (65Ep).

Palasin viela illalla hetkeksi festivaaleille syomaan ja katselemaan, aika normaalia markkinatouhua. Olin vaihtanut pari sanaa ambulanssikuskien kanssa paivalla ja nyt he huitoivat minut teelle, kun kavin ruokapaikalla kaantymassa. Myohemmin olisi ollut tanssiesitys, mutta olin paattanyt lahtea, silla halusin nahda muutakin Egyptia, kuin vain Siwan. Puolet minusta olisi kylla halunnut jaada, silla ystavallisimmat ihmiset maailmassa listallani siwalaiset nousivat vahintaankin burmalaisten kanssa jaetulle ykkospaikalle. Mahtava paikka, johon palaan viela joskus, toivottavasti paikka ei vain muutu liikaa turistien myota (naisten aseman tosin toivoisin muuttuvan). Kuulemma Kairoa lahinpana olevalla ja samalla suosituimmalla keitaalla turistipoliisit ohjaavat useimmat bussit omalle alueelleen aluksi turvaan, etteivat aggressiiviset kauppiaat ja retkenjarjestajat hyokkaa heti bussin ovella kimppuun.

PS. Siwassa kuulin paljon suomalaisesta Arista, joka on asunut jo vuosikaudet suurimman osan vuodesta Siwassa, kuulemma tunnetuin ulkomaalainen. Han oli tosin jossain kaymassa ja palasi ilmeisesti vasta ensimmaisena festivaalipaivana, joten tahan kuuluisaan maanmieheen en ehtinyt tormaamaan.

Siwa

Kun olin tehnyt viimeisimmän päivityksen ja kävelin takaisin hotellille, mieli teki jotain pientä syötävää. Muistinkin miehen joka paistaa ja todennäköisesti myy kalaa. Päästyäni savuavalle grillille ketään ei ollut paikalla ja jäin odottamaan. Vilkaisin kelloa kännykästä ja räpläsin sitä muutenkin, kun mies tulee kysymään hymyillen mutta tiukkaan ääneen otinko kuvan. Sanoin hieman hämmentyneenä, että en. Mies alkoi ikävällä äänensävyllä huitomaan ja selittämään, että ota vain kuva, siitä vaan, kysyt vaan niin voit ottaa ilomielin kuvia niin paljon kuin haluat, sun muuta mitä en oikein tajunnut, sillä mies puhui suht nopeasti. Lopetettuaan saarnansa hän käänsi selkänsä ja palasi juttelemaan ystävänsä kanssa. Mulkaisin miehiä ja lähdin pois, enää ei tehnyt mieli kalaa. Kävinkin ostamassa pari pussia sipsejä ja kokista.

Seuraavana päivänä, kun olin päiväteellä ja polttelemassa sheeshaa pienessä kahvilassa, sama mies tuli paikalle, moikkasi toista paikallista ja huomasi minut. Mies toivotti hymyillen hyvää huomenta ja tuli kättelemään. Samalla kovasti selittäen, että on pahoillaan eilisestä ja hän tai minä tai molemmat ymmärrettiin väärin tai jotain (selitti taas nopeasti, kai arabiaakin seassa, mutta aivan eri äänensävyllä, kuin eilen). Minä sanoin, että olisin vain halunnut ostaa kalaa ja kaikki on hyvin, ei tässä mitään, unohdetaan eilinen. Miehellä oli varmaankin ollut huono päivä. Kävellessäni takaisin keskustaan mies moikkasi grillinsä luota ja jäin vielä hetkeksi juttelemaan. Mies oli ystävällinen ja kertoi, että jos tarvin apua tai neuvoja tai jotain, niin voin aina kääntyä hänen puoleensa. Luulin löytäneeni ensimmäisen vittumaisen siwalaisen, mutta erehdyin.

Lauantai oli rentoutumispäivä. Vanhalle Shalille tuli kuitenkin kiivettyä.



Huone on osoittautunut hinta-/laatusuhteeltaan erinomaiseksi. Tuuletinkin lähti pyörimään pienen suostuttelun jälkeen, parvekkeen lamppu ei toimi, mutta kynttilöitä saa kaupasta 0,25Ep hintaan. Ilta menikin Sussmanin Kadonnutta armeijaa lukiessa, kirja kertoo kuvitteellisen tarinan sen armeijan löytymisestä, minkä persialainen kuningas lähetti tuhoamaan tätä keidasta.


Paikallinen taksi. Kieltämättä neliveto, mutta veikkaan, että ainakaan aasi ei ole japanilainen...


Keidasta halkova tie. Sunnuntaina ajoin jälleen Gebel Dakrurille ja valloitin myös korkeammaan osan vuoresta.



Vuoren jälkeen syömään ja täyttämään vesipulloja uintireissua varten.


Matkalla samaan paikkaan, jossa uin viimeksikin, huomasin tämän tönkkösuolatun lehmän. Rannassa oli myös aasi ja pari lammasta. Myöhemmin kuulin, että eläimet on heitetty tänne, sillä ne ovat kuolleet itsestään, vain miehen tappamaa lihaa syödään.


Uinnin jälkeen jäin ihailemaan auringonlaskusta ja poljin takaisin kylään.

Illalla oveeni koputettiin ja lähinnä siivoava pikkupoika näytti, että minun pitäisi tulla alakertaan. Puin päälle ja astelin alas, jossa odotti tuttu kalastava opettaja. Menimme hotellin ravintolaan hetkeksi juttelemaan ja juomaan teetä. Mies kysyi haluanko lähteä jatkamaan juttelua hänen asunnolleen ja kehotti ottamaan läppärin mukaan. En oikein tajunnut mihin läppäriä tarvitaan, mutta kävin hakemassa sen ja lähdimme matkaan miehen lavamoottoripyörällä. Talon olohuone oli iso ja reunoilla oli paljon tyynyjä istuimiksi ja pöytä, ei muuta. Talossa asui lisäksi 4 miehen veljeä, heidän lapsensa (yhdellä oli 8), sekä kaikkien vaimot, mies kertoi tämän, ainoastaan pari veljistä kävi tervehtimässä. Mies haki oman läppärinsä ja nyt tajusin, että miehellä on langaton netti ja ymmärrämme paremmin toisiamme, kun molemmat avaavat esiin kääntäjän. Juttelimme jälleen paljon egyptiläisistä tavoista, verrattuna suomalaisiin, sekä islamista. Mies halusi kertoa uskostaan ja halusi myös kuulla miten minä ajattelen asioista, ilman uskoa. Vähän vaikea selittää miten kaikki kasvaa ja miten koko maailma on syntynyt, ilman jumalaa. Yritin, mutta tämän alueen miten ja miksi kysymyksiin on hyvin vaikea vastata, varsinkin englanniksi, ihmiselle joka ei ymmärrä kovin hyvin englantia. Uskon, että uskonnot on aikoinaan keksitty juuri tämän takia, jumalalla on helppo selittää asiat jotka eivät mahdu tajuntaan. Tämäkin tuli sanottua, ei toki aivan näin suoraan.

Juttelun keskeytti miehen puhelin joka soi. Puhelun jälkeen hän kysyi haluanko lähteä hänen mukaansa, he kokoontuvat usein ystäviensä kanssa jonkun luo vajaaksi tunniksi. Tietenkin lähdin ilomielin mukaan ja päädyin hänen ystävänsä olohuoneeseen, jossa oli kymmenen muuta miestä, söimme pähkinöitä, joimme teetä ja juttelimme, pari miehistä osasi englantia. Tunnin päästä mies lähti heittämään minua hotellille, matkalla pysähdyimme mattokauppiaan luo ja näin miten paikalliset tinkivät. Aika pitkälti sama kaava mitä itsekkin käytän, kovasti puhetta vähän maton näpräämistä ja lopulta hintaan ei olla tyytyväisiä ja lähdetään muka menemään, mutta vähän matkan päästä neuvettelu jatkuu ja lopulta päästään yhteisymmärrykseen. Sovimme, että seuraavana päivänä lähdemme kalaan, jos hän vierailtaan ehtii. Minulla ei ole egyptiläistä simiä, mutta miehellä oli kaksi, joten hän antoi toisen minulle, jotta voi seuraavana päivänä soittaa.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja lähdin katsomaan respan miehen neuvosta Siyaha festivaalin alkua, eli ruoanlaittopäivää.


Olin hieman myöhässä, joten lehmä oli jo päässyt hengestään ja sitä paloiteltiin.


Lihaa oli paljon ja se on seuraavaa päivää varten, kun lähes kaikki siwalaiset ja muualta tulleet kokoontuvat syömään yhdessä lounasta.

Festivaalit eivät muuten olleet vielä alkaneet, vaan Gebel Dakruriin vasta pystyteltiin kojuja, lähdinkin takaisin hotellille. kahdeltatoista tuttuni soitti ja sanoi, että tulisi hakemaan minut tunnin päästä. Aluksi menimme kuitenkin hänen kotiinsa ja hän sanoi, että syömme lounaan ensin.


Normaalisti en ota kameraa esille tällaisissa tilanteissa, mutta kun kuvan keskellä oleva mies otti kännykällä kuvan minusta, otin minäkin kameran esiin. Hetki piti odottaa, ennen kuvan ottamista, sillä huivi piti saada päähän. Otin kuvan myös tutustani, mutta hän pyysi hienovaraisesti poistamaan sen, tähän oli varmaankin jokin uskonnollinen selitys, kuten moniin muihinkin asioihin. Naisasiaan pääsimme hieman, kun hän kysyi mitä ajattelen, kun en näe Siwassa naisia. Sanoin, että tiedän, että kaavutut ihmiset ovat naisia. Tähän hän jatkoi, että tiedänkö miksi he pukeutuvat näin. Vastasin, että koska mies käskee, mies sanoi ei, vaan koska se on jumalan tahto, kysyin miksi jumala tahtoo näin. Tähän hän vastasi, että hän ei kysy jumalalta miksi ja keskustelu tyrehtyi. Hän oli itse mennyt naimisiin minun ikäisenäni, 16-vuotiaan tytön kanssa. Jo 14-vuotiaan kanssa voi mennä naimisiin. Hänellä ei ollut kuin yksi vaimo, mutta miehellä voi olla 4 vaimoa. Puhuimme paljon naimisiin menon tärkeydestä ja siitä, että täällä ei seurustella, vaan pitää mennä naimisiin, jos haluaa olla yhdessä, hän oli itse kysynyt vaimonsa kättä tämän isältä, kun oli rakastunut tyttöön. Hän ei voinut oikein ymmärtää, miten voi luottaa naiseen jos ei olla naimisissa ja tietää, että lapset ovat varmasti omia. Kerrottuani kuinka erilailla asiat ovat Suomessa ja miten nainen ja mies ovat tasa-arvoisia, mies puisteli päätään ja hymyili, kertoen, että ei ei ei, täällä asiat ovat aivan toisin, jumalan tahdosta. Syönnin jälkeen hän kysyi haittaako jos emme mene kalaan, sillä alkaa olla jo liian myöhä, tämä tietenkin sopi ja jäimme hänen luokseen. Välillä hän kävi moskeijassa rukoilemassa ja minä odotin, lapset tulivat innokkaina katsomaan kameraani ja annoin heidän ottaa kuvia.


Miehen palattua juttelimme vielä jonkin aikaa ja hän kysyi mitä aion tänä iltana, sanoin, että menen varmaankin katsomaan festivaaleja. Miehelle piti hetki selittää mitä tarkoitan ja kun hän ymmärsi, hän sanoi, ettei voi mennä sinne. Paikka ei ole hyväksi mielelle. Sovimme, että hän soittaa myöhemmin, ehkä tänään tai huomenna ja vei minut takaisin hotellille. Milenkiintoista keskustella ihmisen kanssa, joka on miellyttävä ja fiksu, mutta jonka arvot ovat, kuin toiselta planeetalta omien kanssa.


Törmäsin festivaaleilla beduiiniravintolassa tutustumaani mieheen, joka oli nyt osa tätä uutis/dokumenttiryhmää, joka tekee juttua Siwasta. Hetken jo säikähdin, että joudun kameran eteen, kun mies sanoi, että "They want to speak with you" ja hämmennykseeni jatkoi, että "dont worry its like for movie", pian he kuitenkin jatkoivat matkaa ja en tiedä ymmärsinkö jotain väärin, tuliko heille kiire vai oliko se vain kohteliaisuus, olin kuitenkin onnellinen, etten joutunut kameran eteen sönköttämään.

Festivaalit olivat kuitenkin edelleen rakennusvaiheessa ja palasinkin takaisin kylään teelle ja polttamaan sheeshaa illan päätteeksi.

Siwa järvi ja Gebel Dakrur

Vuokrasin pyörän 15 Epunnalla puoliltapäivin torstaina ja suuntasin kohti läheistä suolajärveä.



Rannat olivat suolasta valkoiset. Kun menin katsomaan lähempää tätä puunkarahkaa suolaisen hiekan kova pintakerros meni rikki ja upposin puoltasäärtämyöten mäskiin (mustat jäljet). Tämän sotkun pesin pois suolavedessä ja loppupäivän lahkeet olivat kovat ja valkoiset polven alapuolelta.


Järvellä ja sen lähellä oli paljon lintuja. Tämä on paras kuva jonka näistä säikyistä siivekkäistä sain.


Toisesta päästä järveä hiekka-aavikon reunalta löytyi tämä laitos, jossa koneet kävivät, mutta jonka tarkoitus jäi hämärän peittoon.

Paluumatkalla moikkasin kalastajia, jotka olivat tien varressa päästelemässä kaloja verkoista. Parikymmentä metriä ajettuani he huusivat minulle jotain arabiaksi, pysähdyin ja käänsin pääni, jolloin mies huitaisi ja sanoi taas jotain arabiaksi ja heti perään toinen mies: "come here". No minä menin ja englantia puhuva mies osoittautui matematiikanopettajaksi läheisestä koulusta. 2 muuta miestä olivat vierailulla jostain toisesta kylästä jostain kaukaa ja kalastus oli harrastus, ei työ. He pyysivät istumaan kanssaan. Yksi miehistä paistoi kaloja ja he pyysivät minua jäämään syömään. Suostuin tietenkin ilomielin. Juttelimme kaikenlaista. Kysymys uskonnostani pisti minut hetkeksi miettimään ja aloin selittää, että se on hieman erilaista Suomessa, jolloin mies auttoi jatkokysymyksellä, olenko kristitty vai eikö minulla ole uskontoa, vastasin ettei ole ja vaihdoimme puheenaihetta. Kun kalat olivat valmiita pahvinpalojen päälle katettiin lisäksi vihanneksia, leipää ja papuja, varsinkin kala oli herkkua. Syötyämme he kiittivät Allahia ja minä heitä. Teetä juodessa he kysyivät suomalaisista juomatavoista, kysyinkin miksi he eivät juo alkoholia. Opettaja vastasi, että Huumeet vievät tasapainon, sitä on joskus iloinen ja sitten taas ei, paljon parempi pitää mieli puhtaana. Huumeet sisältävät myös alkoholin, se että se erotetaan erilleen muista huumeista on hyvin kulttuurisidonnaista. Mies ei sanonut tätä, mutta alkaessaan puhua suoraan huumeista ymmärsin, että tietenkin alkoholi on huume muiden joukossa täällä. Teen jälkeen he pitivät rukoushetken ja minä odotin hiljaa. Kun he olivat pakanneet lavamoottoripyörän lähes valmiiksi hyvästelin heidät ja jatkoin matkaa. Ohittaessaan minut he tyyttäsivät kahdesti ja minä nostin kättä.


Seuraavana aamuna tilasin juustoa tomaateilla, sillä edellisenä päivänä mies kertoi, että tämä on joidenkin egyptiläisten aamiainen, itse hän söi papuja aamiaiseksi. Leipä kuuluu kaikkiin ruokalajeihin, sitä ei mainita erikseen. Syötyäni kävin taas vuokraamassa pyörän normaaliin päivähintaan eli 20 Epunnalla, kuten oli edellisenä päivänä sovittu ja lähdin ajamaan kohti Gebel Dakruria. Kun ensimmäistä kertaa näin tämän vuoren, päätin heti, että tuonne pitää kiivetä, nyt oli tämän aika.


Pulujen koti.


Gebel Dakrur




Vuoren päältä oli upeat maisemat ja sieltä näki koko keitaan. Hiljaa istuessa näin myös ilmeisesti villieläimen (tai sitten se oli erikoinen koira), ketun oloisen tumman otuksen, jolla oli valkoinen hännänpää. Aavikolla on villieläimiä, mutta ei niitä kuulemma koskaan näe, sillä eläimet liikkuvat yleensä öisin ja ovat erittäin säikkyjä. Tämän otuksen näkeminen sai mieleeni kiikarit, jotka kaivoinkin ensimmäistä kertaa esiin ja aloin tiirailla ympäriinsä, todella hyvä ostos.


Tämä varjopaikka oli mukavan viileä, aurinko porotti keskipäivällä todella kuumasti.


Seinämät ovat täynnä fossiilien jälkiä. Vesalta kaipaisin hieman tietoa :) Mitä nää vuoret on? Vanhoja saaria? Korallimöykkyjä? Ja miks nää on päältä näin tasaisia?


Myös tältä vuorelta löytyi todennäköisesti vanha hauta.

Vuoren jälkeen kävin keskustassa syömässä ja täytin hotellilla 6 litran vesisäiliön, sillä olin päättänyt lähteä kokeilemaan onko suolaisen järven vesi yhtä suolaista, kuin kuolleella merellä.


Ja kyllähän se oli! Tosi jännä fiilis, kun vesi kelluttaa niin hyvin, että selällään maatessa on vaikeaa painaa jalkoja alaspäin. Järvi oli matala, mutta kuitenkin niin syvä, että kyllä siinä kellua pystyi. Vähän aikaa lilluttuani huuhtelin itseni hotellilta ottamallani vedellä ja lähdin kohti suihkua. Palauttaessani pyörää ja päivän tapahtumia kertoessani, vuokraamon mies kertoi, että suolavesi on todella hyvää iholle, putsaa ja tappaa bakteerit. Toinen käteni alkoi kyllä punottaa kyynärpään ja kouran välistä, iho oli varmaankin hieman rikki.

Mountain Of The Dead

Päästyämme aavikolta pois otin huoneen Palm Tree hotellista. Olin saanut aikaisemmin käsityksen, että he ovat täynnä viikonloppuna, mutta kysyttyäni kauanko voin viipyä respan mies hymyili ja sanoi, että muutaman päivän, viikon tai vaikka vuoden. Tyytyväisenä otin muutaman tunnin tirsat, kävin moikkaamassa edellisen päivän isäntää hänen putiikissaan ja suuntasin muinoin hautapaikkana toimineelle mäelle.


Maksettuani 15 Epunnan pääsymaksun lähdin tutkimaan hautoja. Mäellä ei ollut muita, joten pieniä hautaluolia taskulampunvalossa tutkiessa fiilis oli kuin pikkupojalla.



Kammioissa oli luunpaloja, tämä reisiluu suurin minkä näin.


Kun katselin pihalla jalkoihini tarkemmin, maassa oli hyvin paljon pieniä luunkappaleita.


Osa haudoista oli lukossa, yhdessä oli kalterit ovena ja raoista näkyi vanhoja maalauksia.


Katseltuani aikani ympäriinsä, kävin kysymässä mökissä olleelta vartijalta, voisinko nähdä lukitutkin hautakammiot. Tämä sopi ja pääsin yhteensä neljään lukittuun kammioon, joiden seinillä oli hienoja ja värikkäitä egyptiläisiä maalauksia (kuvaaminen oli kielletty). Nähtyäni kammiot tippasin vartijaa 5 Epunnalla ja jäin odottamaan auringonlaskua. Tippaamisen lainalaisuuksia en ole oikein sisäistänyt, se kuuluu kulttuuriin, mutta ei sitä pyydetä, joten tippailen yleensä lähinnä tällaisissa selvissä tapauksissa.



Kävellesäni takaisin kylään ajattelin käydä haukkaamassa jotain pientä päivälliseksi. Huomattuani tämän beduiinipaikan astelin sisään. Tilatessa minulta kysyttiin lihaa vai kanaa, sanottuani lihaa, minulle kerrottiin, että liha on loppu. Hymyilin ja sanoin, että kana käy hyvin, tämän jälkeen kysyttiin puolikas, vai neljännes, oli tarkoitus haukata vain jotain pientä, mutta tuli silti sanottua puolikas. Ateria olikin hyvin maittava ja iso... (30Ep).



Shali on Siwan vanha kaupunki, joka tuhoutui pahoin 1926, kolme päivää kestäneessä sateessa ja sen jälkeen asutus levisi ympäristöön. Jälkimmäinen kuva hotellin katolta.


Suurin osa naisista käyttää tällaisia mustia kaapuja, joista ei näy edes silmiä. Hyvin omituisen näköistä, kun tällainen täysin kaapuihin vehoutunut ihminen kävelee vastaan. Naiset rupeavat käyttämään näitä arviolta n. 16-vuoden iässä, sillä sen vanhempia naisia näkee hyvin harvoin. Pikkulapset eivät peitä päätään ja ehkä noin kouluikäisistä lähtien tytöillä on hiukset peittävä huivi. Pari kertaa kävellessäni sivukaupungilla olen nähnyt, kun talon pihalla on täysi-ikäinen tyttö kasvot paljaana. Reaktio on ollut sama, kuin Suomessa nainen yllätettäisiin pelkät rintsikat päällä tai täysin yläosattomissa, äkkiä piiloon tai huivia eteen. En ole tietenkään tuijottanut vaan kääntänyt pääni heti pois. Noita vaunuja vetäviä aasejakin voisi kohdella paremmin, eikä hakata olan takaa kepillä kovempaan vauhtiin.