Siwa

Kun olin tehnyt viimeisimmän päivityksen ja kävelin takaisin hotellille, mieli teki jotain pientä syötävää. Muistinkin miehen joka paistaa ja todennäköisesti myy kalaa. Päästyäni savuavalle grillille ketään ei ollut paikalla ja jäin odottamaan. Vilkaisin kelloa kännykästä ja räpläsin sitä muutenkin, kun mies tulee kysymään hymyillen mutta tiukkaan ääneen otinko kuvan. Sanoin hieman hämmentyneenä, että en. Mies alkoi ikävällä äänensävyllä huitomaan ja selittämään, että ota vain kuva, siitä vaan, kysyt vaan niin voit ottaa ilomielin kuvia niin paljon kuin haluat, sun muuta mitä en oikein tajunnut, sillä mies puhui suht nopeasti. Lopetettuaan saarnansa hän käänsi selkänsä ja palasi juttelemaan ystävänsä kanssa. Mulkaisin miehiä ja lähdin pois, enää ei tehnyt mieli kalaa. Kävinkin ostamassa pari pussia sipsejä ja kokista.

Seuraavana päivänä, kun olin päiväteellä ja polttelemassa sheeshaa pienessä kahvilassa, sama mies tuli paikalle, moikkasi toista paikallista ja huomasi minut. Mies toivotti hymyillen hyvää huomenta ja tuli kättelemään. Samalla kovasti selittäen, että on pahoillaan eilisestä ja hän tai minä tai molemmat ymmärrettiin väärin tai jotain (selitti taas nopeasti, kai arabiaakin seassa, mutta aivan eri äänensävyllä, kuin eilen). Minä sanoin, että olisin vain halunnut ostaa kalaa ja kaikki on hyvin, ei tässä mitään, unohdetaan eilinen. Miehellä oli varmaankin ollut huono päivä. Kävellessäni takaisin keskustaan mies moikkasi grillinsä luota ja jäin vielä hetkeksi juttelemaan. Mies oli ystävällinen ja kertoi, että jos tarvin apua tai neuvoja tai jotain, niin voin aina kääntyä hänen puoleensa. Luulin löytäneeni ensimmäisen vittumaisen siwalaisen, mutta erehdyin.

Lauantai oli rentoutumispäivä. Vanhalle Shalille tuli kuitenkin kiivettyä.



Huone on osoittautunut hinta-/laatusuhteeltaan erinomaiseksi. Tuuletinkin lähti pyörimään pienen suostuttelun jälkeen, parvekkeen lamppu ei toimi, mutta kynttilöitä saa kaupasta 0,25Ep hintaan. Ilta menikin Sussmanin Kadonnutta armeijaa lukiessa, kirja kertoo kuvitteellisen tarinan sen armeijan löytymisestä, minkä persialainen kuningas lähetti tuhoamaan tätä keidasta.


Paikallinen taksi. Kieltämättä neliveto, mutta veikkaan, että ainakaan aasi ei ole japanilainen...


Keidasta halkova tie. Sunnuntaina ajoin jälleen Gebel Dakrurille ja valloitin myös korkeammaan osan vuoresta.



Vuoren jälkeen syömään ja täyttämään vesipulloja uintireissua varten.


Matkalla samaan paikkaan, jossa uin viimeksikin, huomasin tämän tönkkösuolatun lehmän. Rannassa oli myös aasi ja pari lammasta. Myöhemmin kuulin, että eläimet on heitetty tänne, sillä ne ovat kuolleet itsestään, vain miehen tappamaa lihaa syödään.


Uinnin jälkeen jäin ihailemaan auringonlaskusta ja poljin takaisin kylään.

Illalla oveeni koputettiin ja lähinnä siivoava pikkupoika näytti, että minun pitäisi tulla alakertaan. Puin päälle ja astelin alas, jossa odotti tuttu kalastava opettaja. Menimme hotellin ravintolaan hetkeksi juttelemaan ja juomaan teetä. Mies kysyi haluanko lähteä jatkamaan juttelua hänen asunnolleen ja kehotti ottamaan läppärin mukaan. En oikein tajunnut mihin läppäriä tarvitaan, mutta kävin hakemassa sen ja lähdimme matkaan miehen lavamoottoripyörällä. Talon olohuone oli iso ja reunoilla oli paljon tyynyjä istuimiksi ja pöytä, ei muuta. Talossa asui lisäksi 4 miehen veljeä, heidän lapsensa (yhdellä oli 8), sekä kaikkien vaimot, mies kertoi tämän, ainoastaan pari veljistä kävi tervehtimässä. Mies haki oman läppärinsä ja nyt tajusin, että miehellä on langaton netti ja ymmärrämme paremmin toisiamme, kun molemmat avaavat esiin kääntäjän. Juttelimme jälleen paljon egyptiläisistä tavoista, verrattuna suomalaisiin, sekä islamista. Mies halusi kertoa uskostaan ja halusi myös kuulla miten minä ajattelen asioista, ilman uskoa. Vähän vaikea selittää miten kaikki kasvaa ja miten koko maailma on syntynyt, ilman jumalaa. Yritin, mutta tämän alueen miten ja miksi kysymyksiin on hyvin vaikea vastata, varsinkin englanniksi, ihmiselle joka ei ymmärrä kovin hyvin englantia. Uskon, että uskonnot on aikoinaan keksitty juuri tämän takia, jumalalla on helppo selittää asiat jotka eivät mahdu tajuntaan. Tämäkin tuli sanottua, ei toki aivan näin suoraan.

Juttelun keskeytti miehen puhelin joka soi. Puhelun jälkeen hän kysyi haluanko lähteä hänen mukaansa, he kokoontuvat usein ystäviensä kanssa jonkun luo vajaaksi tunniksi. Tietenkin lähdin ilomielin mukaan ja päädyin hänen ystävänsä olohuoneeseen, jossa oli kymmenen muuta miestä, söimme pähkinöitä, joimme teetä ja juttelimme, pari miehistä osasi englantia. Tunnin päästä mies lähti heittämään minua hotellille, matkalla pysähdyimme mattokauppiaan luo ja näin miten paikalliset tinkivät. Aika pitkälti sama kaava mitä itsekkin käytän, kovasti puhetta vähän maton näpräämistä ja lopulta hintaan ei olla tyytyväisiä ja lähdetään muka menemään, mutta vähän matkan päästä neuvettelu jatkuu ja lopulta päästään yhteisymmärrykseen. Sovimme, että seuraavana päivänä lähdemme kalaan, jos hän vierailtaan ehtii. Minulla ei ole egyptiläistä simiä, mutta miehellä oli kaksi, joten hän antoi toisen minulle, jotta voi seuraavana päivänä soittaa.

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja lähdin katsomaan respan miehen neuvosta Siyaha festivaalin alkua, eli ruoanlaittopäivää.


Olin hieman myöhässä, joten lehmä oli jo päässyt hengestään ja sitä paloiteltiin.


Lihaa oli paljon ja se on seuraavaa päivää varten, kun lähes kaikki siwalaiset ja muualta tulleet kokoontuvat syömään yhdessä lounasta.

Festivaalit eivät muuten olleet vielä alkaneet, vaan Gebel Dakruriin vasta pystyteltiin kojuja, lähdinkin takaisin hotellille. kahdeltatoista tuttuni soitti ja sanoi, että tulisi hakemaan minut tunnin päästä. Aluksi menimme kuitenkin hänen kotiinsa ja hän sanoi, että syömme lounaan ensin.


Normaalisti en ota kameraa esille tällaisissa tilanteissa, mutta kun kuvan keskellä oleva mies otti kännykällä kuvan minusta, otin minäkin kameran esiin. Hetki piti odottaa, ennen kuvan ottamista, sillä huivi piti saada päähän. Otin kuvan myös tutustani, mutta hän pyysi hienovaraisesti poistamaan sen, tähän oli varmaankin jokin uskonnollinen selitys, kuten moniin muihinkin asioihin. Naisasiaan pääsimme hieman, kun hän kysyi mitä ajattelen, kun en näe Siwassa naisia. Sanoin, että tiedän, että kaavutut ihmiset ovat naisia. Tähän hän jatkoi, että tiedänkö miksi he pukeutuvat näin. Vastasin, että koska mies käskee, mies sanoi ei, vaan koska se on jumalan tahto, kysyin miksi jumala tahtoo näin. Tähän hän vastasi, että hän ei kysy jumalalta miksi ja keskustelu tyrehtyi. Hän oli itse mennyt naimisiin minun ikäisenäni, 16-vuotiaan tytön kanssa. Jo 14-vuotiaan kanssa voi mennä naimisiin. Hänellä ei ollut kuin yksi vaimo, mutta miehellä voi olla 4 vaimoa. Puhuimme paljon naimisiin menon tärkeydestä ja siitä, että täällä ei seurustella, vaan pitää mennä naimisiin, jos haluaa olla yhdessä, hän oli itse kysynyt vaimonsa kättä tämän isältä, kun oli rakastunut tyttöön. Hän ei voinut oikein ymmärtää, miten voi luottaa naiseen jos ei olla naimisissa ja tietää, että lapset ovat varmasti omia. Kerrottuani kuinka erilailla asiat ovat Suomessa ja miten nainen ja mies ovat tasa-arvoisia, mies puisteli päätään ja hymyili, kertoen, että ei ei ei, täällä asiat ovat aivan toisin, jumalan tahdosta. Syönnin jälkeen hän kysyi haittaako jos emme mene kalaan, sillä alkaa olla jo liian myöhä, tämä tietenkin sopi ja jäimme hänen luokseen. Välillä hän kävi moskeijassa rukoilemassa ja minä odotin, lapset tulivat innokkaina katsomaan kameraani ja annoin heidän ottaa kuvia.


Miehen palattua juttelimme vielä jonkin aikaa ja hän kysyi mitä aion tänä iltana, sanoin, että menen varmaankin katsomaan festivaaleja. Miehelle piti hetki selittää mitä tarkoitan ja kun hän ymmärsi, hän sanoi, ettei voi mennä sinne. Paikka ei ole hyväksi mielelle. Sovimme, että hän soittaa myöhemmin, ehkä tänään tai huomenna ja vei minut takaisin hotellille. Milenkiintoista keskustella ihmisen kanssa, joka on miellyttävä ja fiksu, mutta jonka arvot ovat, kuin toiselta planeetalta omien kanssa.


Törmäsin festivaaleilla beduiiniravintolassa tutustumaani mieheen, joka oli nyt osa tätä uutis/dokumenttiryhmää, joka tekee juttua Siwasta. Hetken jo säikähdin, että joudun kameran eteen, kun mies sanoi, että "They want to speak with you" ja hämmennykseeni jatkoi, että "dont worry its like for movie", pian he kuitenkin jatkoivat matkaa ja en tiedä ymmärsinkö jotain väärin, tuliko heille kiire vai oliko se vain kohteliaisuus, olin kuitenkin onnellinen, etten joutunut kameran eteen sönköttämään.

Festivaalit olivat kuitenkin edelleen rakennusvaiheessa ja palasinkin takaisin kylään teelle ja polttamaan sheeshaa illan päätteeksi.