Pattaya

Sukellusreissun jälkeen olin päättänyt lähteä saarelta, mutta minne? Jeddahin lentoon oli vielä muutama päivä, mihinkään ei enää oikein ehtisi, mutta Bangkok ei napannut. Sitten mietin, että Pattaya on matkan varrella. Kuuluisa paikka jota en ole nähnyt ja jota en ole halunnut nähdä. Paljon ennakkoluuloja, lähdenpä katsomaan pitävätkö ne paikkaansa. 

Pattayan kuuluisin katu The Walking Street. Pattaya oli hiljainen kalastajakylä Vietnamin sotaan saakka. Tuolloin tänne alettiin järjestää lepolomia Vietnamissa sotiville yhdysvaltalaisjoukoille ja paikasta tuli seksiturismin keskus. Myöhemmin Pattayasta on tullut myös 120 000 ihmisen kaupunki (pysyviä asukkaita).

Luonnollisesti prostituutiota oli valtavasti

Mutta hieman yllättäen paljon muutakin. Hauskinta olivat nämä aasialaiset ryhmämatkaajat, jotka kulkivat lippua kantavan oppaan perässä, en uskonut törmääväni heihin täällä. Kadulta löytyi myös musabaareja, joissa oli tosi hyvä meno coverbändeineen, eikä prostituutiota näkynyt juuri lainkaan.

Millon tästä päästään eroon?

Vanhan kuninkaan kuvia näkyy edelleen seteleissä. Kadunvarsilla lähinnä uutta kunkkua. Mies on vahvasti vallassa, tähän ei moni uskonut 10 vuotta sitten.

Myös täältä löytyi Suomibaari, joka oli täynnä suomalaisia. Lonkkua löytyi ja telkkarista tuli liigafinaalit!

Oon saattanut joskus ennenkin laittaa kuvan Thaimaalaisesta piuhataiteesta. Näin näillä main myös jotain mitä en ollut koskaan ennen nähnyt Thaimaassa. Örisevän miehen viinapullo kädessä, tapahtumapaikka oli 7elevenin edusta ja kello ei ollut kahtatoista, viinapullo oli korkkaamaton. Örinä kuulosti suomalaiselta, en toki ole juurikaan kuullut muita aksentteja. Tällaista näkee Suomessakin enää todella harvoin, toisaalta liikun lähiökeskustoissa aika vähän.

Tää oli jännä paikka. Keskellä katukojuja oli aito matkustajalentokone.

Pattayan ranta oli paljon parempi, kuin olin kuvitellut. 

Nyt tämä on nähty. Yllätti positiivisesti, odotukset toki olivat aika alhaiset. Tuskin tulen enää koskaan tänne, mutta ei tuo huono lomakohde ole, vaikkei oliskaan maksullisien naisten, miesten, ladyboyden tai muun sukupuolisten perässä. Paljon muutakin löytyy. Myös museoita, vesipuistoja yms.

Ko Chang ja HTMS Chang

 

Tyylikkäänä baanalle.

Näitä on edelleen, niin surullista nähdä. Lyhyessä ketjussa ruokansa kerjäävät. Älkää tukeko toimintaa.

Maisema, jääkahvi, view cafe. Vahva suositus.

Lonely Beach on reppureissaajien ykkösmesta bailuineen.

Paikka näytti aika ränsistyneeltä ja autiolta, koronarajoitukset ovat tainneet tehdä kovaa tuhoa. Rantakaan ei ollut houkutteleva, joten jatkoin matkaa. 

Nyt ei taida olla oikea aika lähteä vesiputoukselle.

Apinoita älä ruoki apinoita kyltillä.

Helsinki mainittu!

Suomi mainittu! Tää oli varmasti yli 10 vuotta sittenkin.

Siinä missä Bangkokin ruohokaupat näyttivät kliinisen moderneilta ja sisällä näytti olevan skarppia porukkaa, niin täällä lähes kaikissa istuu pieni rinki äijiä, aivan totaalisen pilvessä ja pöydällä on muutama purkki kukkaa. Kuvan liike tekee poikkeuksen sääntöön, mutta se onkin myös viinakauppa.

Lähdin hylkysukellukselle seuraavana päivänä Ko Chang diversin kanssa. 

U.S.S. Lincoln County 898 Rakennettiin 1944 alunperin Yhdysvaltain laivastolle ja se palveli toisessa maailmansodassa Solomon saarilla. Myöhemmin se oli mukana Korean sodassa. 1962 se myytiin Thaimaan laivastolle ja uudelleen nimettiin HTMS Changiksi. 

Vuonna 2012 se katsottiin täysin palvelleeksi, siitä poistettiin ikkunat, ovet, nesteet ja aseistus ja se upotettiin hallitusti keinotekoiseksi riutaksi ja turistinähtävyydeksi Chang saaren edustalle. 

Oppaanamme oli kokenut saksalainen Pern, joka oli ollut mukana upotuksessa ja yksi ensimmäisistä sukeltajista, jotka pääsivät sukeltamaan hylylle. Hän kuului tiimiin joka tarkisti, miten tämä 100 metrinen alus oli asettunut pohjaan. Nyt hän piti alustuksen.

Kansi on 23 metrissä ja pohja 30 metrissä. Haluamme tehdä kohtuullisen pitkän sukelluksen, joten me emme vietä pitkää aikaa kannen tasolla, emmekä me mene hylkyyn sisälle. Asia selvä.

Siellä se on. Tässä vaiheessa sukellusparinani ollut saksalainen alkoi kysellä sukellustietokoneen käytöstä. En osannut juurikaan veden alla auttaa. Hänellä oli ollut jonkinlainen tauko edellisestä sukelluksesta. Hän oli ollut edellisellä sukelluksella secret reefille vähemmän kokeneiden ryhmässä ja tehnyt kai jonkinlaisen refreshin.

Sukelsimme suoraan keulaan, tutkimme sitä hetken ja lähdettiin sitten etenemään kantta pitkin. Nostin korkeutta oppaan mukana, tätä oli teroitettu ja se oli järkevää. Kannen näki muutamaa metriä ylempääkin, mutta sukellusaika väheni huomattavasti vähemmän. Vilkaistuani taaksepäin näin, että sukellusparini oli sukeltanut luukusta hieman hylyn sisäpuolelle. Jäin odottamaan ja kilkutin tankkiin mitä pystyin ilman varsinaista kilkutinta. Pern huomasi tämän, pysäytti ryhmän, tuli hieman takaisinpäin ja kilkatti kovaa tankkiinsa. Muutaman yrityksen jälkeen parini ei reagoinut, joten sukelsin hänen luokseen, koputin olkaan ja näytin, että pitäisi nousta ylemmäs ja jatkaa matkaa.

Vaikka hylky ei ole ollut, kuin 10 vuotta pohjassa, on luonto vallannut sitä yllättävän paljon. 

Ohjaamo oli jännin paikka.

Pintaan tultuamme Pern piti parilleni erittäin tuiman puhuttelun. Eikö hän lainkaan kuunnellut ohjeita? Eikö hän lainkaan seurannut sukelluspariaan? Oli hänen ja koko porukan onni, että hänen parinaan oli kokenut rescue, joka teki mitä piti. Huonommassa tapauksessa hän olisi voinut mennä kokonaan hukkaan ja sukellus olisi jouduttu keskeyttämään ja onnettomuusriski olisi ollut suuri. Nyt sukellus onneksi vain lyheni kaikilta. Asiaa käytiin pitkään läpi vielä saksaksi paluumatkalla, kun Pern ei ollut enää niin kiukkuinen.

Kolmas sukellus oli ensimmäisen tapaan perusnätti korallisukellus. 

White Sand Beach (Ko Chang)

Juhlimisen jälkeen olin jättänyt reilun viikon aikaa ennen lentoa Jeddahiin, ilman sen kummempia suunnitelmia. Aika tuntui turhan lyhyeltä Isaaniin tai etelän saarille, toisaalta niin kauaa en haluaisi olla Bangkokissa. Päätin lopulta lähteä isolle Changille, sieltä löytyy Thaimaan suurin hylky, jolle voin sukeltaa. Lisäksi en ole koskaan viettänyt saarella yötä. Kerran tein sinne moporetken, mutten löytänyt sopivaa spottia jäädä yöksi.

Saarelle pääsee kohtuu nopeasti valtion bussin ja lautan yhdistelmällä. Molemmat liput kannattaa ostaa erikseen. Paras tapa löytää majapaikka on rantaa pitkin kävely. Olin valinnut rannaksi White sand beachin. 

Matkalla säikähdin melko pahasti tavaroideni puolesta, kun yhdessä kylässä lava-auton lavalle heitettiin pari ämpärillistä vettä. Songkran oli vielä maanantaina ihan täysillä edelleen käynnissä, enkä ollut muovittanut mitään rinkan sisällä. Onneksi tilanne ei ollut sama valkoisella rannalla.

Täällä on paljon resortteja, mutta saaren pohjoispäästä löytyy vielä perinteisiä bungaloweja. Päädyin tähän miellyttävän näköiseen mökkikylään (Chang bungalows).

Oli heillä suorassa oleviakin mökkejä ja merinäköalan sai vajaalla kahdellakympillä. Suurin osa oli romahtanut edellisen sadekauden maavyöryissä.

Chang Changilla, Chang baarissa.

Parin yön jälkeen vaihdoin tähän lähes samanhintaiseen majapaikkaan. Rannalla ei ollut snorklattavaa ja mökkikin oli aika karsea hintaansa nähden. Olin vähän osannut pelätä tätä, Indonesian jälkeen Thaimaan rannat enää tunnu oikein miltään. 

Ruoka on toki parempaa, mitä nyt sekin on vähän pliisua rysässä.

Päätieltä löytyi Suomi-baari, suomalainen omistaja ei tosin ollut aikoihin paikassa käynyt. Join oluen ja lähdin. Pääkadulla ei ollut juuri mitään nähtävää. 

Varasin seuraavalle päivälle mopon ja päätin käydä katselemassa saarta ja varata sukelluksen, jos ei tykkää pitää liikkua. 

Songkran

 

Sitten olikin aika juhlia uuttavuotta. Alkuun olin ostanut reilun 50€ arvoisen lipun S2O festareille, maailman märimpien festareiden märin festari.

Näihin juhliin oli panostettu. Juomat ja ruoat sai maksettua kätevästi rannekkeeseen asennetulla sirulla, johon piti ensin tallettaa rahaa.

Päivän kattaus. Tiestosta olen kuullut, muuten aika tuntemattomia nimiä. Taaskaan ei ole sitä musiikkia mitä arkisin kuuntelen. 

Aika mieletön lava, mutta annetaanpa videon puhua

Ihan huikeat juhlat. Ihan ok, että oli loppuunmyydyille festareille vain yhdelle päivälle lippu, tän kaltasissa bileissä on hyvä olla energiatankit täynnä.

Juhla-alue oli toki koko Thaimaa. Bangkokissa monien kauppojenkin pihalla oli ämpäreitä ja töissä olevat ihmiset kastelivat ohi kulkevia ihmisiä, lisäksi kaikkialla oli paljon juhlijoita, jotka ampuivat vesipyssyillään toisiaan ja myös aseettomia.

Seuraavana päivänä ostin aseen ja suuntasin maailman suurimpaan vesisotaan Khao San Roadille ja taas oli hauskaa. Täällä kastui varmasti.

Kaaoskadun kulkue kiersi tiiviinä nippuna ympäri aluetta, eikä vastavirtaan kannattanut yrittää. Jääkylmää vettä myytiin pikkurahalla kaikkialla, kuten myös juomaa. Hyvällä osumalla aiheutettu kiljahdus toi tyydytystä, mutta välillä sai itse niin paljon osumaa, että oli pakko kyykistyä.

Kolmantena päivänä tuntui, että on tässä tullut juhlittua... jossain nää juhlat kestää jopa viikon, Bangkokissa virallisesti 3 päivää.

Bangkokiin

 

Sydney ja kuuluisa oopperatalo - nähty. 

Matkalla Jakartalle mulla oli lyhyt vaihto täällä.

Tällä takaisin K-Aasiaan. Australia yllätti positiivisesti, erittäin mielenkiintoinen paikka ja upea luonto. Selkeästi Eurooppajuurinen länsimaa, mutta silti ihan erilainen, kuin vaikka jenkkilä. Hintataso oli ainoa selkeä miinus. Ehkä joskus takaisin ajan ja teltan kanssa.

M3gan oli hyvä, mutta...

Mielummin kannatti katsella ulos. Ihan uskomattoman näköistä, jos lennätte Australian halki suosittelen ehdottomasti päivälentoa.

Ihan jees, näin hyvää viiniä en taida ihan lähiaikoina nauttia.

Jakartassa en kauaa viihtynyt, vaan jatkoin Bangkokiin, sillä uusivuosi oli aivan käsillä.

Hienoin lentokone, jonka olen nähnyt.

Vaikka Melbourne on moderni, ei se ole silti mitään verrattuna Bangkokiin, tavallaan hauska olla taas tällaisessa kaupungissa.

Shoppailemaanhan tänne olin tullut, siispä MBK:hon

Ensin toki kupu täyteen isaanilaista, ihan tulee nuoruus mieleen.

Sitten paitaostoksille, edellisestä kerrasta oli jo 5 vuotta ja jo hetken luulin, että WORK on mennyt konkaan mutta ei, uusia paitoja sain nipun, noilla pärjää taas jonkun vuoden.

Ja siitä housuja. Kerrottuni mitä olin näistä maksanut tanskalaisessa postimyyntikaupassa tinkaaminen muuttui hankalammaksi. Hyvään diiliin kuitenkin päästiin ja sain puljun käyntikortin, ens kerralla ei tarvi ostaa tanskalaisilta, eikä lentää Thaimaahan.

Tämän muutoksen nopeus on jotain todella uskomatonta. Joitain vuosia sitten muistan, kuinka leiritulilla ranskalainen mies selitti kuinka oli jäänyt puolikkaasta jointista kiinni ja virunut päiviä putkassa, joka vilisi torakoita. Hänen oli määrä odottaa siellä kuukausi oikeudenkäyntiä, mutta kertoi saaneensa yhteyden oikeisiin ihmisiin ja päässeensä ulos, eli todennäköisesti maksanut todella kovat lahjukset ja sakot. 

Nyt parikymppinen myyntitykki kyselee innostuneesti ohikulkijoilta ostarilla kiinnostaisiko sativa vai indica, millaiseen käyttöön tulisi yms. 

Thaimaa vapautti kesäkuussa 2022 kannabislakimuutoksen yhteydessä 4200 vankia, sillä he kärsivät tuomiota asiasta, joka ei enää ollut rikos. Vertailun vuoksi voisi kertoa, että Suomessa lusii yhteensä noin 2800 vankia. Toki Thaimaassa asuu yli kymmenen kertaa enemmän väkeä, kuin Suomessa.