Tyylikkäänä baanalle.
Näitä on edelleen, niin surullista nähdä. Lyhyessä ketjussa ruokansa kerjäävät. Älkää tukeko toimintaa.
Maisema, jääkahvi, view cafe. Vahva suositus.
Lonely Beach on reppureissaajien ykkösmesta bailuineen.
Paikka näytti aika ränsistyneeltä ja autiolta, koronarajoitukset ovat tainneet tehdä kovaa tuhoa. Rantakaan ei ollut houkutteleva, joten jatkoin matkaa.
Nyt ei taida olla oikea aika lähteä vesiputoukselle.
Apinoita älä ruoki apinoita kyltillä.
Helsinki mainittu!
Suomi mainittu! Tää oli varmasti yli 10 vuotta sittenkin.
Siinä missä Bangkokin ruohokaupat näyttivät kliinisen moderneilta ja sisällä näytti olevan skarppia porukkaa, niin täällä lähes kaikissa istuu pieni rinki äijiä, aivan totaalisen pilvessä ja pöydällä on muutama purkki kukkaa. Kuvan liike tekee poikkeuksen sääntöön, mutta se onkin myös viinakauppa.
Lähdin hylkysukellukselle seuraavana päivänä Ko Chang diversin kanssa.
U.S.S. Lincoln County 898 Rakennettiin 1944 alunperin Yhdysvaltain laivastolle ja se palveli toisessa maailmansodassa Solomon saarilla. Myöhemmin se oli mukana Korean sodassa. 1962 se myytiin Thaimaan laivastolle ja uudelleen nimettiin HTMS Changiksi.
Vuonna 2012 se katsottiin täysin palvelleeksi, siitä poistettiin ikkunat, ovet, nesteet ja aseistus ja se upotettiin hallitusti keinotekoiseksi riutaksi ja turistinähtävyydeksi Chang saaren edustalle.
Oppaanamme oli kokenut saksalainen Pern, joka oli ollut mukana upotuksessa ja yksi ensimmäisistä sukeltajista, jotka pääsivät sukeltamaan hylylle. Hän kuului tiimiin joka tarkisti, miten tämä 100 metrinen alus oli asettunut pohjaan. Nyt hän piti alustuksen.
Kansi on 23 metrissä ja pohja 30 metrissä. Haluamme tehdä kohtuullisen pitkän sukelluksen, joten me emme vietä pitkää aikaa kannen tasolla, emmekä me mene hylkyyn sisälle. Asia selvä.
Siellä se on. Tässä vaiheessa sukellusparinani ollut saksalainen alkoi kysellä sukellustietokoneen käytöstä. En osannut juurikaan veden alla auttaa. Hänellä oli ollut jonkinlainen tauko edellisestä sukelluksesta. Hän oli ollut edellisellä sukelluksella secret reefille vähemmän kokeneiden ryhmässä ja tehnyt kai jonkinlaisen refreshin.
Sukelsimme suoraan keulaan, tutkimme sitä hetken ja lähdettiin sitten etenemään kantta pitkin. Nostin korkeutta oppaan mukana, tätä oli teroitettu ja se oli järkevää. Kannen näki muutamaa metriä ylempääkin, mutta sukellusaika väheni huomattavasti vähemmän. Vilkaistuani taaksepäin näin, että sukellusparini oli sukeltanut luukusta hieman hylyn sisäpuolelle. Jäin odottamaan ja kilkutin tankkiin mitä pystyin ilman varsinaista kilkutinta. Pern huomasi tämän, pysäytti ryhmän, tuli hieman takaisinpäin ja kilkatti kovaa tankkiinsa. Muutaman yrityksen jälkeen parini ei reagoinut, joten sukelsin hänen luokseen, koputin olkaan ja näytin, että pitäisi nousta ylemmäs ja jatkaa matkaa.
Vaikka hylky ei ole ollut, kuin 10 vuotta pohjassa, on luonto vallannut sitä yllättävän paljon.
Ohjaamo oli jännin paikka.
Pintaan tultuamme Pern piti parilleni erittäin tuiman puhuttelun. Eikö hän lainkaan kuunnellut ohjeita? Eikö hän lainkaan seurannut sukelluspariaan? Oli hänen ja koko porukan onni, että hänen parinaan oli kokenut rescue, joka teki mitä piti. Huonommassa tapauksessa hän olisi voinut mennä kokonaan hukkaan ja sukellus olisi jouduttu keskeyttämään ja onnettomuusriski olisi ollut suuri. Nyt sukellus onneksi vain lyheni kaikilta. Asiaa käytiin pitkään läpi vielä saksaksi paluumatkalla, kun Pern ei ollut enää niin kiukkuinen.
Kolmas sukellus oli ensimmäisen tapaan perusnätti korallisukellus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti