Oopperaa ja Ankkaa

Löysin Hoteltravel.comilta hyvän tarjouksen Jade International Youth Hostellin, joten vaihdettiin tänne viimeisiksi kolmeksi yöksi (33,66$/yö). Nimestään huolimatta paikka oli hotelli ja samaa tasoa, kuin useimmat suomalaiset hotellit.

Ikkunasta oli näkymät naistentautisairaalaan ja kiellettyyn kaupunkiin.

Jänniä kaloja hotellin akvaariossa.

National Centre For the Performing Arts. Komea uusi halli, jonka sisältä löytyy oopperasali, konserttisali ja teatteri. Yhteensä 5473 istuinta.

Tätä kompleksia ympäröi vesieste, joten sisäänkäynti on maan alle.

Komia oli halli myös sisäpuolelta.

Tuo vasemman puoleinen on Pekingin oopperan koti, jonka esitykseen hankittiin liput.

Esityksen oli määrä kertoa mongoleiden hyökkäyksestä Kiinaan.

Paikkamme olivat melko takana, mutta täältäkin näki todella hyvin. Oltiin ajoissa paikalla, esitys ei ollut loppuunmyyty, mutta oli täällä huomattavasti enemmän porukkaa hieman myöhemmin.

Orkesterin monttu.

Keltapaitainen oikeassa reunassa on Minna.

Esitys oli todella hieno ja mielenkiintoinen kokemus, vaikka tekstityksestä lähtien kaikki oli kiinaksi. Pitää ehdottomasti mennä Suomessa suomenkieliseen oopperaan. Kumarteluvaiheessa sai ottaa kuvia, Minna oli pöyristynyt kun ihmisiä alkoi lähteä pois jo kun esitys ei ollut vielä kunnolla päättynyt, vähän lätkämatsin tyyliin.

Taideteoksia käytävällä.

Pekingissä käydessä on pari asiaa jotka kuuluu tehdä, toinen on muurin näkeminen ja toinen pekingin ankan syöminen. Valitsin nettiarvostelujen perusteella Jinbaiwan Roast Duck ravintolan, jonka pitäisi sopia myös budjettimatkaajalle. Ravintolalla saatiin vuoronumero ja jouduttiin odottamaan puolisen tuntia pöydän vapautumista, lähes kaikki ruokailijat olivat kiinalaisia ja paikka näytti olevan hyvin suosittu.

Minna valitsi ravintolan 100 sivuisesta ruokalistasta tämän annoksen, josta minä sain noukkia lihat pois, listassa ei ollut mainittu lihaa, mutta sitä löytyi silti herkullisesta sapuskasta. Kasvisnyytit eivät olleet hyviä.

Minun ankkani kera lisukkeiden (88y). Ankka kuului laittaa erittäin ohuen pannukakun sisään kasvisten ja kastikkeen kanssa ja kääriä rullalle tai saattoi ankkaa syödä myös pelkällään. Maineensa veroista herkkua, varsinkin läski oli herkullisen rapeaa. Ravintolan toiset turistit halusivat leikellyn ankan luutkin pöytään, myös tämä näytti onnistuvan. Minä jaksoin syödä koko ankan ja kävellä omin avuin takaisin hotellillekkin.

Onnellinen laukun omistaja. Ostettiin laukku Silk Street nimisestä kauppakeskuksesta, jossa sai todella tinkiä. Minna oli jo lähdössä pois kaupasta kun kuuli, että laukku maksaa 600 yuania, minä päätin kuitenkin tarjota satasen, jonka tiesin Minnan olevan valmis laukusta maksamaan, myyjä tiputti heti 500 yuaniin, minä korotin 101 yuaniin, lopullinen hinta taisi olla 104 yuania. Sandaaleista en saanut aivan näin paljon alennusta, mikä saattoi johtua siitä ettei myyjä tainnut sanoa aivan yhtä älytöntä ylihintaa, sanottuani, etten edes sovita, jos alotushinta ei ole järkevä.

Tähän päätty kertomuksemme Kiinasta. Rauhaa ja vapautta kaikille maailman kansoille.