Kotimatka

Vielä oli jäljellä kotimatka (silloin toukokuussa). Hyvin palvellut näyttö jätettiin hotellihuoneeseen. Check outissa siivooja kävi tarkistamassa huoneen ja ilmoitti puhelimella respaan, että huoneeseen on jäänyt tietokone. Sanoin respan äijälle, että se on näyttö, enkä tarvi sitä enää. Siivooja ei tainnut uskoa, vaan kantoi näytön alas ja näytti sitä. Ihmeissään olivat, kun kerroin taas, että en tarvi ja hei hei. Pekingin lentokentälle päätettiin mennä taksilla. Metrolla olisi päässyt muutaman euron halvemmalla, mutta lähin metroasema ei ollut aivan vieressä ja vaihtaakkin olisi pitänyt.

Lento lähti ajoissa ja tilattuani rakia kaikkien aikojen paras stuertti (miellyttävä, hauska ja erittäin ammattitaitoinen) yllättyi ja kyseli missä olen rakia oppinut juomaan. Kerroin, että Istanbulissa on tullut pari kertaa käytyä. Drinkkiä tehdessä hän opasti, että jäät tulee laittaa ehdottomasti vasta veden jälkeen. Matka meni mukavasti drinkkien, punaviinin ja elokuvien parissa Life of Pi yllätti erittäin positiivisesti. Nukuttuakin tuli hieman, aamuksi oltiin Istanbulissa.

Istanbulissakin pääsee metrolla keskustaan, monesta muusta suurkaupungista poiketen ilman lentokenttäekstramaksua. Päätettiin jäädä hieman ydinkeskustan ulkopuolelle ja katella ympäristöä, mutta mitään mielenkiintoista ei näkynyt, lähinnä tyhjiä katuja.

Vika saattoi olla myös kartanlukijassa tai kartassa, tiedä häntä.

Aamiaspaikaksi löydettiin tämä idyyllinen pikkuravintola, jonka erittäin miellyttävä pitäjä loihti meille toastit aamiaiseksi.

Aamiaisen jälkeen jatkettiin käppäilyä. Minulla oli haaveissa löytää Andan kebabia, mutta opittiin, että kebabia ei oikein ennen puolta päivää saa, varsinkaan Andania.

Vasta matkalla takaisin metroasemalle löydettiin paikka, jossa oli juuri laitettu möykky pyörimään. Istuttiin alas ja minä sain möykyn ensimmäiset siivut kanakebabia. Ayrania tuli juotua useampi purkki, erittäin hyvä juoma.

Seuraava etappi oli tukholman lentokentälle, jossa saatiin paikallisella kioskilla palvelua selvällä suomen kielellä, sitä ennen oltiin tietenkin äimistelty kallista veden hintaa isoon ääneen...

Reissun viimeinen lentomatka taittui tällä potkurikoneella Ouluun, jossa oli Minnan äiti ja sisko vastassa.

Seuraavana päivänä nautittiin oululaista perinneruokaa, jota oli jo vähän ikävä.

PS. Seuraava reissu starttaa tämän hetken suunnitelmien mukaan tammikuussa. Aluksi matka vie Beniniin. Siellä ja naapurimaissa n. 2kk, jonka jälkeen reiluksi kuukaudeksi Keniaan. Eli näillä näkymin lyhempi reissu tiedossa, mutta mikään ei ole varmaa. Lentoja en ole vielä ostanut.

Jos tätä lukee joku joka tietää vinkkejä, blogeja tai jotain muuta varsinkin Beninin, Burkina Fason ja Togon osalta niin kaikki tieto on tervetullutta. Keniasta löytyy paremmin tietoa, mutta toki siitäkin saa vinkkejä laittaa. Nigerin lounaisnurkkaa olen myös tutkinut, mutta siellä turvallisuustaso näyttää liian huonolta, vaikka alue onkin vähiten vaarallista Nigerissä.