Topkapi palatsi

Päivä alkoi dramaattisesti. Ohitettuamme nämä kissat, joku tuli ovesta ja yksi pienistä päätti kurkata sisään. Oven sulkeutuessa pentu jäi oven väliin ja alkoi vinkuen rimpuilla päätään irti, Minna ryntäsi nopein askelin avaamaan ovea ja pelasti pennun. Emo tuli pian paikalle ja jätimme kissat suunnaten kohti Galatan siltaa.

Galatan sillalla kalastaminen on kiellettyä keskellä siltaa, jotta veneet mahtuvat kulkemaan, mutta muutoin silta on täynnä kalastajia, joista osa myös myy saalistamiaan kaloja heti sillalla.

Päivän kohde oli Topkapin palatsi, jota sulttaanit asuttivat 1465–1853. Kuvassa ensimmäisen sisäpihan tervehdysten portti. (Pääsymaksu 25TL)

Jämy kirjamyyjä.

Toisen sisäpihan vastaanottopaikka, jossa sulttaani otti vastaan vieraita, kuunteli kansaa ja jakoi oikeutta. Tästä eteenpäin vain hyvin harvoilla oli asiaa, käytännössä vain Sulttaanin perheellä ja hänen henkilökohtaisilla palvelijoillaan (orjillaan).

Kolmannella sisäpihalla.

Neljännellä sisäpihalla oli tällaisia kauniita paviljongeja

Sekä kauniita näkymiä terasseilta, kovasti oli vain tuulista, joten täällä ei viihdytty kovin kauaa...

Sulttaanin kirjasto. Oikein mukavan näköistä, mutta tuohon pylväiden väliin minä kyllä ripustaisin riippumaton. Kirjoja täällä ei enää ole, vaan ne on siirretty Agalarin moskeijaan.

Viimeisenä mentiin haaremiin (15TL extraa)

Eunukit eli ennen murrosikää kuohitut miehet vartioivat haaremia, tässä yksi eunukin asumus.

Sulttanilla saattoi olla satoja orjavaimoja, jotka asuivat tässä haaremissa siitä lähtien kun tänne joutuivat/pääsivät. Legendan mukaan sulttaani Ibrahim kyllästyi kerran haaremiinsa. Täten hän säkitti ja sitoi kaikki 280 naistansa ja heitti heidät Bosporinsalmeen.

Suosikkivaimojen paikka.

Sulttaani Murad kolmannen makuukammari haaremissa.

Aikoinaan näillä käytävillä kävelivät valtakunnan kauneimmat, sulttaanin orjina. Nyt niillä käveli vapaa, mutta vähintäänkin yhtä kaunis nainen.

Istanbul

Oltiin sen verran väsyneitä matkanteosta, etten jaksanut herätä vasta, kuin vähän ennen seitsemää aamulla, jännittämään jenkkien vaaleja. Ilokseni sain huomata heti, että olin jo myöhässä ja Obama oli voittanut riittävän määrän valitsijamiehiä, meninkin takaisin nukkumaan. Yhdeksän aikoihin kivuttiin kattoterassille aamiaiselle, jonka piti olla 8.30-10.00. Kattoterssi oli kuitenkin tyhjä, jäätiin hieman pettyneinä istuskelemaan ja miettimään päivän suuntaa.

Kattoterassin näkymä merelle (meidänkin huoneen ikkunasta näkyy meri, kun vähän kurottaa päätä ulos)

Ja näkymä Taksimiin päin.

Hetken istuskeltuamme vastaanoton Chris tuli paikalle ja pahoitteli, että tyttö on sairaana ja aamiainen myöhästyy. Pian paikalle alkoi tulla myös muita vieraita ja myös mies tekemään aamiaista. Saatiinkin ennen kymmentä aamiaiseksi leipää, fetajuustoa, tomaattia, kurkkua, salamia, levitettävää suklaata, sekä teetä. Päivän ensimmäiseksi suunnaksi valittiin Taksimin aukiolta lähtevä kävelykatu.

Minipoliisit karsinassa

Kissoista innostunut nainen jonkin lähetystön portilla. Kissoja täällä on paljon ja joka puolella.

Kartanlukija Galata tornilla. Täällä on jonkin verran sadellut.

Käveltyämme kävelykadun päästä päähän ja vähän muuallakin päätimme mennä syömään. Minä olin kuullut lampaansuolivartaista, joten lähdimme etsimään niitä Bambicafe kebab paikasta, johon olin saanut vinkin pallontallaajista. Paikasta ei kuitenkaan suolihommia löytynyt, joten tyydyimme rullaratkaisuihin, minä kebabilla ja Minna kasviksilla (12,5TL). Rulla ei ollut kovin iso, joten minä kävin hakemassa vielä yhden kebabherkun pitaleivällä, ennen kuin lähdimme takaisin kohti hostellia. Kävelykadulta pois käännyttäessä bangasin ison tekstin kokorec, joka tarkoittaa lampaansuolivarrasta. Mietin hetken ja päätin, että kyllä minuun vielä yksi ateria menee ja astuimme sisään tähän hieman pienempään Bambicafe ravintolaan, joka tarjoili vain kokoreciä.

Valitsin kokorecin juustolla ja pitaleivällä (8TL), ehdottomasti päivän paras ateria, kunnolla makua (paljon mausteita) ja hieman tulisuutta. Suosittelen.

Määkin haluan talooni joskus tommoset tornit. (kuva otettu huoneemme ikkunasta)

Pienen ruokalevon jälkeen lähdimme Sultanahmetiin katsomaan suuria moskeijoita. Kuvassa sininen moskeija.

Siniseen moskeijaan pääsi turistikin sisään, mutta kengät oli ehdottomasti otettava pois ja laitettava mukana kannettavaan muovipussiin.

Naisten pienen rukousalueen edessä.

Katto oli upea.

Moskeijassa istuskeltiin ja otettiin tovi rennosti.

Ovella oli pukeutumiskoodista kuva (huivi pakko naisille), mutta eivät monetkaan turistit näyttäneet tätä ohjetta kunnioittavan. Miehiltä olivat shortsit kiellettyjä, mutta capreista en tiedä, kyllähän nuo polvet peittivät, joten en kokenut tehneeni väärin.

Hagia Sophia, sisäänpääsy 20TL, joten päätettiin ihastella vain ulkoa. Tämän jälkeen päätettiin lähteä kohti Grand Bazaaria.

Matkalla Minna bongasi falafelpaikan johon tietenkin mentiin, oltiin luultu, että falafelit ovat myös turkkilaisten juttu, mutta ei täällä falafelia löydy oikein mistään. Listalta Minna valitsi falafelin, hummuksen ja colan (13,5TL), oikein oli maittavaa, minä vähän maistelin, mutta en tilannut omaa, sillä lounas oli ollut turhankin runsas.

Joku moskeija iltavalaistuksessa

Grand Bazaar, paljon oli kaikkea, mitään ei ostettu.

Testattavaa kebabia...

Kissa sateensuojassa.

</

Minna suklaakaupassa, oli hieman valinnan vaikeutta...

Istanbuliin

Oulusta Tukholmaan matka taittui jännällä Golden Airin potkurikoneella, tarjoiluna kahvia ja mehua. Perillä oltiin ajoissa ja alkoi odotus, käveltiin lentokenttä päästä päähän melkein kaksi kertaa, surffailtiin vähän ilmaisella langattomalla netillä ja tuhlattiin 60 kruunua kolmioleipään. Mulla oli jääny viime reissulta 50kr ja tyttö vaihtopisteellä vaihtoi hymyillen 2 euroa 14 kruunuksi.

Turkish Airlinesia ei voi kuin kehua, oikein hyvät safkat ja kaikilla omat viihdekeskukset. Minna nukkui, minä nautin punkkua ja viskiä untouchables elokuvaa katsellen.

Ei se haittaa vaikka vähän on aisa poikki...

Istanbulissa odotettiin laukut ja lähdettiin nostamaan rahaa. Minulla kaikki meni hyvin, mutta Minnan kohdalla automaatti jumittui. Pitkän odottelun jälkeen nostettiin automaatin vieressä ollut suora linja pankkiin-puhelinluuri (citibank). Luurista ei kuulunut mitään, mutta kohta automaatti alkoi käynnistyä uudelleen ja antoi kortin takaisin. Minna oli juuri ennen tilttaamista valinnut nostettavan rahasumman, joten jäimme odottamaan. Automaatin pysähdyttyä pitkäksi aikaa vanhaan dos-näkymään, lähdimme. Jälkeen päin tarkistimme verkkopankista, että katevaraus näkyy. Pitääkin alkaa säätämään, jos pankki on oikeasti veloittanut noston.

Lentokentältä ostettiin yhteinen Istanbul kortti, jota voi ladata ja jolla on edullisempi maksaa kaupungin sisäiset matkat (normaali 3TL, kortilla ilmeisesti 1,95TL). Tämän jälkeen ajeltiin metrolla ja ratikalla Route 39 hostelliin, josta oltiin varattu huone jaetulla kylpyhuoneella, saatiin kuitenkin isompi omalla kylppärillä samaan hintaan ainakin 3 yöksi. Loistavaa palvelua.

1€=2,25TL

Rinkan täyte

Reissuun lähtöön on enää muutama päivä ja omasta asunnostakin ollaan jo luovuttu, joten pistetäänpä rojupäivitys.

Reissuun lähtevä tavaraläjä.

Ensimmäinen maininnan arvoinen on tuo Mareksen liquidskin X-Vision maski ja tecnosubin snorkkeli, jotka ostin käytettynä (58e). Kokeiltuani maskia naamalle en katunut hetkeäkään ostostani, todella paljon paremman tuntuinen ja tiivis, ei painanut yhtään kasvoja. Enää en halpamaskeihin koske.

Toinen veteen liittyvä ostos oli tuo vesitiivis kamerakotelo (20e). Saa nähdä miten toimii, toivottavasti pystyn päivittelemään jatkossa myös vedenalaisia kuvia, koteloon sopivana otan mukaan myös tuon vanhan kameran. Uudet kiikaritkin piti ostaa Biltemasta (14e), sillä vanhoista alkoi viime reissulla näkyä kahtena. Muuten tuossa on aika perussettiä, samaa mitä ennenkin. Näiden lisäksi mukana tietenkin myös riippumatto, passi, rahahommat, hygihommat ja vaatteet.

Istanbulista ollaan varattu hostellihuone viideksi päiväksi (120e) ja matkavakuutus otettiin Fenniasta, joka oli kilpailutuksen jälkeen selkeästi edullisin, reilut 330e yhteensä, sisältäen matkatavarat 500€ asti.

Indonesian viisumit järjestyivät kätevästi ja nopeasti postitse (80€+postit).

PS. Vaihdoin sähköpostiosoitteen yahoolle, kun wippiesistä ei enää pysty lähettämään postia, uusi osoite näkyy tuossa oikealla.

Uutta reissua valmistellaan

Ollaan ostettu lennot Oulu-Tukholma 6.11. 06.05-06.25 (blue1), Tukholma-Istanbul 6.11. 12.15-16.40 (turkish), Istanbul-Jakarta 12.11. 00.40-19.15 (turkish)

Peking-Tukholma 6.5. 23.55- 7.5. 16.30 (Turkish ja tarkotuksella pitempi 8,5h vaihto Istanbulissa, jossa varmasti mieluisampi venailla ja käyä vaikka metrolla syömässä, kuin että joutuis viettämään pitkän päivän Arlandassa), Tukholma-Oulu 7.5. 22.30- 8.5. 00.50 (blue1)

Blue1 kustansi 105,52€ per naama ja Turkish Airlinesilla lentely 683,26€ per naama.

Muuten budjetti per naama on:

Normikulutus 3660€
Vakuutus 250€
Lisälennot 300€-600€
Viisumit 120€-250€

Lisäks jos sais käytyä Open Waterin tällä kertaa, niin silloin mun sukeltelut ei välttämättä mahu tuohon normikulutukseen. Ambonista löysin yhden sukellusresortin, jolta kysyin kurssin hintaa, 530$ ilman majoitusta oli vastaus, mikä on selkeästi kalliimpaa, kuin K-Aasiassa yleensä, joten voi olla, että ainakin alkureissusta tyydyn taas snorklailemaan.

Jakartalta lennämme 13.11. 01.05-06.20 legendaarisille maustesaarille Amboniin (Batavia 162,71€ yhteensä), jossa venaillaan laivaa Bandasaarille. Bandasaarista olen kuullut ja lukenut pelkkää ylistystä, jos yhteydet saadaan joskus paremmiksi, paikasta povataan isoa turistirysää, tällä hetkellä paikka on kuitenkin vielä hiljainen, sillä saarille menee vain muutaman kerran kuussa laiva ja ehkä kerran viikossa lentokone. Bandoilla on tarkoitus relata parista viikosta kuukauteen, jonka jälkeen Malukun saaria pohjoiseen ja ehkä myös Pohjois-Sulawesille jos 3 kuukaudessa ehitään sinne asti.

Mielessä pyörineitä suunnitelmavaihtoehtoja Maluku-Sulawesi jälkeen vajaaksi kahdeksi kuukaudeksi:

Musta: Sulawesilta Malesian Borneon puolelle. Täällä sukellus/rantakohteita mm. paikka josta ne suomalaiset kaapattiin Jololle, ehkä jotain viidakkohommia, orankipelastuspaikka. Kota Kinabalusta Filippiineille, Palawan rantaparatiiseja ja pitkäksi perjantaiksi San Fernandoon, jossa ristiinnaulitaan vapaaehtoisia, sun muuta kristittyä meininkiä. Filippiineiltä Hong Kongin kautta Kiinaan.

Punainen: Aluksi Myanmariin, jonka majoitustilanne vaikuttaa kuitenkin pelottavan huonolta, turistibuumin ansiosta majoituksen hinta on reilussa vuodessa tuplaantunut ja nousee edelleen, sillä kaikkialla on hyvin täyttä. Myanmarissa jonkinlaista jokiveneilyä Mandalayn pohjoispuolella.. Myanmarista Filippiineille ja sama kuin musta.

Myös Sri Lankaa ollaan mietitty Myanmarin tai Filippiinien tilalle. Tai sitten vain yksi näistä, ettei tuu hoppu.

Ruskea: Kambodzassa Mekongia seuraillen Laosiin kattomaan paljonko Don Det on muuttunut, sieltä Tha Khaekiin, jossa 7km pitkä maanalainen joki, jota pitkin pääsee liikkumaan veneellä. Tha Khaekista Vietnamin puolelle, jossa jotain ja pohjoisesta junalla Kiinaan.

Keltainen: Khon Kaenissa lyhyt pysähdys kattomaan vieläkö Lek pitää pientä ravintolaansa ja syömään maailman parasta Isaanilaista ruokaa, Isaanista Laosiin, Tha Khaek ja joidenkin mutkien kautta Vieng Xaihin Vietnamin sodan aikaisille nähtävyyksille, josta Hanoihin ja Kiinaan.

Tai sitten ollaan ihastuttu niin Indoihin, että tehdään vaan visarun...

Viimeinen kuukausi vietetään Kiinassa pääkohteina Chengdu, Xian ja Peking.

Mää en tykkää kannella reissussa reppua tai laukkua ja tästä syystä ei oo tullu hankittua kunnon kameraa, Minnan sanottua, että hänellähän on joka tapauksessa kassi yleensä aina mukana ja hyvä kamera ois kiva, alkoi järkkäreihin ja superzoomeihin tutustuminen. Valinta osui tähän Fujifilmin Finepix HS10 superzoom kameraan. Järkkäri ois tullu aivan liian kalliiks myös käytettynä, ku siihen ois pitäny hommata erikseen putkia, eikä niiden raahaaminen maistu. Tässä on kuitenkin yllättävän hyvin tarkentava 30 kertanen optinen zoomi ja kaikenlaisia säätöjä, kuten järkkärissä. Joten jos tällä jaksaa opetella muutakin kuin zoomaamaan ja painamaan automaatilla nappia, niin sitten vois harkita parempaa kampetta. Pakko mainita, että tämä kuva on otettu ZTE Blade puhelimella, kuten myös ne muutamat huonot viime päivityksessä. ZTE oli muuten ihan kiva, mutta sysihuonon kameran takia palasin Nokiaan (N97 mini), jolla pystyy ottamaan ihan kohtuu kuvia hyvissä olosuhteissa, jos tulee tarpeen, vaikka muuten tykkääkin sekoilla...

Lomareissu Etelä-Suomeen

Lähärettiin ensin häjyjen maille Soiniin.

Ennen oli järvet kirkkaita, eipähän ole ennää...

Joutsenpariskunta

Pientä oli, eikä mukkaan huolittu, mutta kiva oli pyytää.

Metsäreissu ei ollu niin onnistunu "mitä järkeä on mennä mettään vaan huvikseen käveleen? Täällähän voi olla vaikka käärmeitä..."

Muutosvastarintaa...

Tampereella pysähyttiin

Syömään aitoo mustaa!! Tuoreena todella hyvää. Lisäks pysähyttiin Lenin museossa ja opittiin, että Lenin ja Stalin tapas ensi kertaa Suomessa. Museon myyjän puhe oli niin aitoo tamperetta, että jo pelkästään sen takia kannatti pysähtyä.

Oikeaan suuntaan menossa...

Hämeenlinnassa käytiin meksikolaisessa, minä söin tulisimman annoksen koskaan Suomessa, todella todella hyvää.

Hämeessä mökkeillessä törmättiin taas joutsenpariskuntaan.

Kaunis ilta.

Reissun omituisinta ruokaa. Makkaraa jossa ei ole lihaa, mutta vesimelonia ja appelsiinia kyllä löytyy... Ei ollut hyvää.

Reissun eteläisin piste oli Suomenlinnassa, jossa oltiin kavereiden tykönä muutama yö ja Minna kävi kattomassa Leonard Cohenin keikan, kuulemma paras keikka ever! Paluumatka Ouluun päätettiin taittaa Savon kautta. Ensimmäinen pettymys oli Olavin linnan aukioloajat. Kuopioon päästyämme saimme todeta, että puoli toria on revitty auki ja kauppahalli peitetty pressuilla, valmista on vasta 2014. Kauppahalli oli menny myös kiinni, eikä kalakukkoja löytyny mistään.

Eikä saanu ees lörtsyjä...

Päätettiinkin että ei sitten ja mentiin raxiin, josta sai lastenviikon kunniaksi vaahtokarkkipizzaa, rajoitin makuelämyksen yhteen palaan...