Puno

Punossa tuli jotenkin (reissu) kotoinen olo, riksoja ja kolmipyöräisiä näkyi paljon liikenteessä. Majapaikaksi valittiin bussiaseman lähellä oleva hospedajesa. 35 solilla saatiin huone omalla pesuhuoneella. Käytyämme syömässä 3,5 solin lounaat. Todettiin, ettei Peru ainakaan paljoa kalliimpi ole, kuin Bolivia.

Tuplatötterö!

Seuraavana päivänä lähdettiin katsomaan Punon suurinta nähtävyyttä, Uros saaria. Nämä kelluvat kylät ovat saaneet alkunsa vuosisatoja sitten urosien paettua valloittajia (collaseja ja inkoja).

Menopaluumatka rannasta kustansi 10s ja pääsymaksu saarille 5s. Tiedettiin, että Punon lähellä olevat kyät ovat hyvin turistisoitunut, mutta hyvä näyte miten täällä eletään, kauempana Punosta on "oikeita" kelluvia kyliä.

Kapteenimme vanha merimies, taustalla Puno.

Perillä Urosissa astuttiin yhdelle saarelle ja päälikkö piti esittelyn pienoismallin takana. Saaren tekeminen kestää vuoden ja se on monta metriä paksu, päälimmäisenä on tuoretta kaislaa, täällä on lähes kaikki tehty kaislasta. Näitä saaria on yhteensä yli 80 täällä. Jos jokin perhe riitautuu muiden kanssa, he voivat perustaa oman saaren. Pääelinkeino täällä on turismin lisäksi kalastus. Saari keinui jännästi kun siinä käveli.

Esittelyn jälkeen sai vaellella vapaasti pienellä saarella ja mielellään ostaa rihkamaa. Saari keinui jännästi kun siinä käveli. Minä päätin kiivetä näköalatorniin, vaikka vähän pelotti kaatuuko kaislasaarelle pystytetty torni painostani, mutta hyvin pysyi pystyssä.

Täällä näkyi paljon näitä perinteisiä Titicacaveneitä, osa uusia ja osa vähän vanhempia, turismi pitää elossa tätä perinteistä veneentekotapaa. Työntövoimana käytetään tavallista perämoottorivenettä.

Mekin kiivettiin yhteen ja matkattiin pääkylään tällaisella. Ihan mukava kokemus, mutta perillä jouduttiin kinaamaan, kun ei tajuttu kysyä hintaa. Päälikkö vaati meiltä kyydistä yhteensä 20s. Muut eli perulaiset turistit (yli 10) olivat jo maksaneet, eikä päälikön kädessä ollut, kuin n. 30s. Päädyttiin lopulta maksamaan 10s, mikä oli ihan ok sisältäen tipit.

Pääsaari oli vähän pettymys, ei päästy sille missä olisi koulu, posti tai vastaava vaan päädyttiin tälle, jossa oli ylihintainen ravintola ja kirjolohi-allas. Odotellessa tarkkailtiin lähestyvää ukkosta, joka ei onneksi kastellut meitä paljoakaan, vaan päästiin lähes kuivina takaisin satamaan

Käveltyämme Punon keskustaan, huomattiin, että täällä on jotkut fiestat käynnissä. Tämä olisi pitänyt arvata jo aamulla, kun känniset äijät joivat aamiaisoluitaan. Kulkueet olivat suurimmaksi osaksi samantyyppisiä, kuin boliviassa, älkää siis hämääntykö noista kahdesta kuvasta, valitsin vain erikoisimmat. Toisen kuvan miehet ruoskivat toisiaan.

Myös jotkut messut olivat käynnissä.

Messujen parasta antia olivat kahvikojut, kokeilin molempia. Ensimmäisen kuvan kahvi oli halvempaa (2,5s) ja parempaa, kuin toisen kojun (3s). Ehkä siitä syystä, että se jauhettiin tilatessa ja tehtiin espressokoneella. Toisen kojun kahvi oli valmiina termareissa. Huomasin jo tilattuani, että toisesta kojusta olisi saanut maailmankuulua "kakkakahvia" viidellä solilla, en kuitenkaan raaskinut ostaa kolmatta kuppia vaikka molemmat olivat parempaa, kuin mikään kahvi, sitten Suomesta lähdön.

Minna löysi tästä maisemasta jotain hyvin hyvin väärää...

Olimme ostaneet (30s/hlö) yöbussimatkan Cuzcoon, joten pimeän tultua mentiin bussiasemalle odottelemaan yhdeksää, jolloin bussimme lähtisi.

Odotellessa ratkaisin vihdoin E-Amerikan 500-korttipelin mestaruuden venyttämällä eron kymmeneen voittoon, Minna ei koskaan toipunut alun rykäisystäni.

Bussi oli mainoskuvien mukaista luksusta, näillä penkeillä oli hyvä siirtyä löhöten inkojen valtakunnan pääkaupunkiin.

1€=3,6s

Isla del Sol

Päätettiin, ettei sillä ole suurta väliä saavutaanko rajalle 9 vai 11 päivää myöhässä, joten lähdettiin tekemään retki Isla del Solille. Sen verran järven historiasta, että täältä on syntynyt inkojen mukaan aurinko, ei siis ihme, että järven suurin saari on omistettu auringolle.

Tässä veneemme (25b/hlö). Mentiin yläkannelle maisemien vuoksi. Sen verran tuli kylmä kahden tunnin matkalla, että laitoin sukat sandaaleihin... Vaelluskengät olivat mukana, mutta repun pohjalla, joten niitä en jaksanut kaivaa.

Perillä ajateltiin olla ensimmäinen yö pohjoisessa ja toinen etelässä, joten kiirettä ei ollut, kuten niillä, joiden piti palata veneeseen 1,5 tunnin päästä. Jäätiinkin Cha´llapampaan syömään yllätys yllätys kirjolohta. Pienemmät annokset ja kalliimpaa (28b), kuin Copacabanalla, mutta hyvää.

Saaren ympäristöstä on löytynyt sukelluksilla paljon Tiwanaku-kulttuurin (pre-Inka) aikaisia uskonnollisia esineitä, joita on käytetty erilaisissa rituaaleissa ja jätetty ilmeisesti lahjana jumalille. Hurjimmat väittävät kuitenkin, että järven pohjasta löytyisi jopa kadonnut Atlantis.

Cha´llapampasta jakettiin kohti pohjoista, matkalla piti olla pari pyhää paikkaa, mutta kun ei oltu kuvia nähty, niin taidettiin mennä ohi, maisemat olivat kuitenkin upeita.

Saaren eläimistöä.

Lumihuippuisia vuoria

Upea laguuni

Saaren pohjoispäästä löydettiin vanha uhrauspöytä.

Sekä Chincanan inka-rauniot.

Raunioilta näkyi uimaranta, joten seuraavaksi sinne. Tuo pienen saaren muoto oli jännä, sillä samanlaisia Isla de Solia kohti viettäviä pikkusaaria oli useita. Tuli mieleen kraateri?

Uskaltaako vai ei uskalla?

Uskaltaa! Vesi oli kirkasta ja melko kylymää, kauan en vedessä viihtynyt, saksalainen pariskunta piti minua hulluna. Mutta kuinka usein tulee mahdollisuus uida melkein 4000 metrissä... Jäätiin rantaan seuraamaan, kun yhdelle perheelle tehtiin rantavedessä inkojen rituaaleja. Puhetta ja vedellä valelua, ihan mielenkiintoista.

Paikallisia sorsia.

Jatkettiin kohti etelää tarkoituksena kääntyä takaisin Challapampaan. Pidettiin kuitenkin tuumaustauko, kun huomattiin millainen nousu olisi seuraavana aamuna edessä. Kello oli vasta kolme ja matkaa etelän Yumaniin vajaat kymmenen kilometriä, joten päätettiin kävellä tänä ensimmäisenä päivänä koko saaren halki, ajatus herkullisesta pizzasta Yumanissa antoi voimaa. Kuvassa Minnalta syntymäpäivälahjaksi saamani uusi hattu, huivin kun laittoi alle, niin pysyi kohtuullisen hyvin päässä kovasta tuulesta huolimatta.

Reitti näytti tässä hieman kuin matalalta kiinanmuurilta.

Täällä edellisen kuvan toisella nyppylällä maksettiin saaren läpi kävelystä 15b, aiemmin oltiin maksettu pohjoispäähän menemisestä 10b, mukava, että ovat pitäneet maksut kohtuullisina.

Kahvitauko Cha´lla kylän länsipuolella.

Yumaniin saavuttiin hyvin ennen pimeää ja saatiin tämä huone 50 boliviaanolla, ikkunasta oli nätti näkymä.

Mutta vielä hienompi oli pizzeerista. Pizzassa varsinkin pohja oli todella hyvä ja kirjolohi sopi hyvin pizzaani. (40b/kpl)

Jänniä kukkia

ja jännä pikkulintu, nähtiin kolibrikin, mutta siitä en ehtinyt saada kuvaa.

Aamulla käveltiin inkapolku alas satamaan ja astuttiin kahdeksan veneeseen. Copacapanassa haettiin rinkat säilöstä ja lähdettiin Konaniin (rajalle) minibussilla (3b/hlö). Jonossa alkoi vähän jännittää, kun poliisi tarkisteli papereita, ilmeisesti lähinnä maahan saapuvilta, että ovathan täyttäneet maahansaapumislapun. Meidän kohdallamme poliisi näytti 20.10. leimaa ja oli kysyvä. Minä näytin 60 päivää, joka oli Minnan huonosti repaistuun maahantulolappuun jäänyt (kohta jossa kysyttiin kauanko halutaan olla maassa), poliisi puisteli päätä ja näytti numeroa 30 ja kysyi vielä ollaanko tultu lentäen, vastattuamme ei, poliisi näytti olevan harmissaan puolestamme ja lähti sisälle passiemme kanssa ja pyysi odottamaan.

Minä olin hyvillään, että asia hoidetaan virallisesti, eikä jouduta mihinkään koppiin kuumotettavaksi. Pian poliisi viittoi meidät yhdelle luukulle, jossa rajavartija iski poistumisleimat passeihimme ja saimme lähteä. Vielä pois kävellessämme olimme hieman hämillämme, selvittiin 10 päivän ylityksestä ilmaiseksi, eikä saatu edes nuhteita. Bolivian viranomaisille iso kiitos. Perun puolella saatiin 60 päivän leimat ja hypättiin taksiin (5 sol), jolla päästiin paikkaan, josta lähtisi minibusseja Punoon (8 sol/hlö).

Ostin Punosta liittyman 15 solilla, numero on +51 984 871 985

Boliviassa minulla meni aika tarkkaan 25€/päivä, mikä on periaatteessa paljon, sillä Bolivia oli alkumietinnöissä se halvin maa, toisaalta onhan noita aktiviteettejakin ollut.

1€=8,2b
1€=3,6sol

Copacabana (3808m)

La Pazin lähialueet olivat ehkä ankeimpia asuinalueita joita olen nähnyt. Samanlaista rumaa taloa ja roskaa, kuin esimerkiksi filippiineillä, mutta kasvillisuus puuttui täysin. Vaikka vuoria näkyi kaukaisuudessa, tuli fiilis, että tämä on ehkä viimeinen paikka jonne haluaisin muuttaa.

Ihailtuamme Titicacaa jonkin aikaa bussin ikkunasta, oli aika astua tähän veneeseen ja ylittää järvi San Pablossa.

Bussi tuli perässä tuolla proomulla (keltaisen kyltin vieressä). Matkustajia ei sallittu olevan kyydissä. San Pedrosta kyyti jatkui mutkaista vuoristotietä kohti Copacabanaa, kuin tietä ei kukaan muu käyttäisi. Sen verran jännitti, että vannoin, etten tule saman firman kyydissä takaisin. Copacabanassa käytiin vilkaisemassa yksi Lonely Planetin hostelli, mutta hinta oli tuplautunut 200 boliviaanoon, seuraava löytämämme paikka oli 50 boliviaanolla ihan ok, mutta aika ankea. Oltiin jo kävelemässä hienon Colonial Hotellin ohi, mutta käytiin kuitenkin kysymässä hinta.

Ja saatiin tämä huone omalla pesuhuoneella 80 boliviaanolla. Hintaan kuului buffetaamiainen, netti ja näkymä kolmeen suuntaan. Ehdottomasti tämän reissun paras hinta/laatusuhde. Täällä kelpaa köllötellä ja lomailla muutama päivä.

Näkymä huoneesta järvelle päin. Tuo pääturisitikatu on täynnä ylihintaisia ravintoloita. Jopa vesi kaupoissa oli tällä kadunpätkällä kalliimpaa, kuin muualla.

Rannasta löydettiin ruokakoju, josta sai monella tavalla laitettua kirjolohta (truchaa) 25 boliviaanon annoshintaan, todella herkullista.

Kirjolohi on tuotu tänne 1939 lisäämään väestön proteiininsaantia, nykyään näitä kasvatetaan lähinnä kasvatusaltaissa.

Täältä löytyy yksi bolivian laivaston tukikohdista, taitavat edelleen haaveilla meriyhteydestä, jonka Chile vei tyynenmerensodassa 1879-1884. Olen kuullut, että Chile on ehdottanut alueen palauttamista, jos saavat vastikkeeksi Uyunin ja sen lähialueet. Nämä alueet ovat niin valtavan rikkaita, että bolivialaiset ovat ottaneet tarjouksen lähinnä loukkauksena.

Kun kerran lomavaihde oli päällä, maisteltiin hieman alkoholipitoisia juomia. Tuo cocaviina oli yllättävän hyvää, makeaa ja cocalehdet maistuivat (20b). Kahden litran cubalibre 8% maistui rommikolalta (35b). Rommikolapullon kyljessä näkyy täkäläinen mainoskulttuuri, vähän jokaista asiaa mainostaa (täälläkin) nainen bikineissä.

Copacabanan ranta, se toinen samanniminen brasiliassa saattaa olla vähän hienompi, mutta...

...täältä löytyy akuankkaveneitä. Koitettiin syntymäpäivänäni käydä polkemassa moisella, mutta eivät päästäneet, kun on kuulemma tarkoitettu neljälle, kippaa vielä...

Otin pettymykseen pari mojitoa rantabaarissa (35b/2).

Minna taas pettyi, sillä caipirinhat taidetaan tehdä väärin suomessa. Suomessa siis herkullisia, täällä hirveitä.

Auringonlasku oli hieno. (Kännykällä otettu kuva, ei auringonlaskumoodia)

Illalla käytiin vähän katselemassa baareja, mutta tyhjää oli. Yhdestä baarista löydettiin pari englantilaista, joiden kanssa jäätiin juttelemaan. Kuultiin, että he saivat rajalta vain 30 päivän leiman, me kerrottiin, että suomalaiset saavat 90 päivän leiman. He ihmettelivät asiaa, mutta kerroin tarkistaneeni asian ulkoministeriömme sivuilta. He kehottivat kuitenkin vielä tarkistamaan asian.

Seuraavana päivänä oli kiitospäivä. Ei löydetty kalkkunaa, mutta tämä kokonainen kana kelpasi hyvin kahdelle (80b), kostukkeeksi majoneesia ja palanpainikkeeksi aitoamerikkalaista jolulupukkikolaa. Telkkaristamme ei näytetty jenkkifutista, argentiinalaisen Superclasicon vuoksi, mutta saatiin nettistriimi toimimaan. Philadelphia vei Dallasin poikia aika rumasti ja mielenkiinto peliin loppui puolenvälin jälkeen. Illalla muistin edellisen illan keskustelun maahantuloleimoista, joten päätin tarkoistaa asian.

Toden totta tuo suttu ei olekkaan nimmari, kuten nopeasti rajalla katsoin, vaan siinä lukee 30 ja ulkoministeriön sivuillakin lukee, että suomalainen ei tarvi viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää, eivät vain ole voineet tarkentaa, että leima pitää käydä uusimassa 30 päivän jälkeen. En ole ollut näiden Suomen tiedotteiden fani oikein koskaan ja käytänkin yleensä huomattavasti laadukkaampia brittien tiedotteita.

Ollaan siis oltu jo 8 päivää laittomasti maassa. Päätin jättää Huayna Potosin väliin ja poistutaan pikapuolin Perun puolelle. Lueskelin netistä, että per päivä pitää yleensä maksaa 20b sakkoa, toivotaan, että se riittää.