Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

maanantai 1. joulukuuta 2014

Copacabana (3808m)

La Pazin lähialueet olivat ehkä ankeimpia asuinalueita joita olen nähnyt. Samanlaista rumaa taloa ja roskaa, kuin esimerkiksi filippiineillä, mutta kasvillisuus puuttui täysin. Vaikka vuoria näkyi kaukaisuudessa, tuli fiilis, että tämä on ehkä viimeinen paikka jonne haluaisin muuttaa.
Ihailtuamme Titicacaa jonkin aikaa bussin ikkunasta, oli aika astua tähän veneeseen ja ylittää järvi San Pablossa.

Bussi tuli perässä tuolla proomulla (keltaisen kyltin vieressä). Matkustajia ei sallittu olevan kyydissä. San Pedrosta kyyti jatkui mutkaista vuoristotietä kohti Copacabanaa, kuin tietä ei kukaan muu käyttäisi. Sen verran jännitti, että vannoin, etten tule saman firman kyydissä takaisin. Copacabanassa käytiin vilkaisemassa yksi Lonely Planetin hostelli, mutta hinta oli tuplautunut 200 boliviaanoon, seuraava löytämämme paikka oli 50 boliviaanolla ihan ok, mutta aika ankea. Oltiin jo kävelemässä hienon Colonial Hotellin ohi, mutta käytiin kuitenkin kysymässä hinta.

Ja saatiin tämä huone omalla pesuhuoneella 80 boliviaanolla. Hintaan kuului buffetaamiainen, netti ja näkymä kolmeen suuntaan. Ehdottomasti tämän reissun paras hinta/laatusuhde. Täällä kelpaa köllötellä ja lomailla muutama päivä.

Näkymä huoneesta järvelle päin. Tuo pääturisitikatu on täynnä ylihintaisia ravintoloita. Jopa vesi kaupoissa oli tällä kadunpätkällä kalliimpaa, kuin muualla.

Rannasta löydettiin ruokakoju, josta sai monella tavalla laitettua kirjolohta (truchaa) 25 boliviaanon annoshintaan, todella herkullista.

Kirjolohi on tuotu tänne 1939 lisäämään väestön proteiininsaantia, nykyään näitä kasvatetaan lähinnä kasvatusaltaissa.

Täältä löytyy yksi bolivian laivaston tukikohdista, taitavat edelleen haaveilla meriyhteydestä, jonka Chile vei tyynenmerensodassa 1879-1884. Olen kuullut, että Chile on ehdottanut alueen palauttamista, jos saavat vastikkeeksi Uyunin ja sen lähialueet. Nämä alueet ovat niin valtavan rikkaita, että bolivialaiset ovat ottaneet tarjouksen lähinnä loukkauksena.

Kun kerran lomavaihde oli päällä, maisteltiin hieman alkoholipitoisia juomia. Tuo cocaviina oli yllättävän hyvää, makeaa ja cocalehdet maistuivat (20b). Kahden litran cubalibre 8% maistui rommikolalta (35b). Rommikolapullon kyljessä näkyy täkäläinen mainoskulttuuri, vähän jokaista asiaa mainostaa (täälläkin) nainen bikineissä.

Copacabanan ranta, se toinen samanniminen brasiliassa saattaa olla vähän hienompi, mutta...

...täältä löytyy akuankkaveneitä. Koitettiin syntymäpäivänäni käydä polkemassa moisella, mutta eivät päästäneet, kun on kuulemma tarkoitettu neljälle, kippaa vielä...

Otin pettymykseen pari mojitoa rantabaarissa (35b/2).

Minna taas pettyi, sillä caipirinhat taidetaan tehdä väärin suomessa. Suomessa siis herkullisia, täällä hirveitä.

Auringonlasku oli hieno. (Kännykällä otettu kuva, ei auringonlaskumoodia)

Illalla käytiin vähän katselemassa baareja, mutta tyhjää oli. Yhdestä baarista löydettiin pari englantilaista, joiden kanssa jäätiin juttelemaan. Kuultiin, että he saivat rajalta vain 30 päivän leiman, me kerrottiin, että suomalaiset saavat 90 päivän leiman. He ihmettelivät asiaa, mutta kerroin tarkistaneeni asian ulkoministeriömme sivuilta. He kehottivat kuitenkin vielä tarkistamaan asian.

Seuraavana päivänä oli kiitospäivä. Ei löydetty kalkkunaa, mutta tämä kokonainen kana kelpasi hyvin kahdelle (80b), kostukkeeksi majoneesia ja palanpainikkeeksi aitoamerikkalaista jolulupukkikolaa. Telkkaristamme ei näytetty jenkkifutista, argentiinalaisen Superclasicon vuoksi, mutta saatiin nettistriimi toimimaan. Philadelphia vei Dallasin poikia aika rumasti ja mielenkiinto peliin loppui puolenvälin jälkeen. Illalla muistin edellisen illan keskustelun maahantuloleimoista, joten päätin tarkoistaa asian.

Toden totta tuo suttu ei olekkaan nimmari, kuten nopeasti rajalla katsoin, vaan siinä lukee 30 ja ulkoministeriön sivuillakin lukee, että suomalainen ei tarvi viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää, eivät vain ole voineet tarkentaa, että leima pitää käydä uusimassa 30 päivän jälkeen. En ole ollut näiden Suomen tiedotteiden fani oikein koskaan ja käytänkin yleensä huomattavasti laadukkaampia brittien tiedotteita.

Ollaan siis oltu jo 8 päivää laittomasti maassa. Päätin jättää Huayna Potosin väliin ja poistutaan pikapuolin Perun puolelle. Lueskelin netistä, että per päivä pitää yleensä maksaa 20b sakkoa, toivotaan, että se riittää.

2 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Aika mukavaa varmaan oli päästä sulattelemaan varpaat ja nenänpäät.Tyylikäs olki(onko se olkea)sellainen, Minna!

Tuukka & Minna kirjoitti...

Ei täällä sen lämpimämpää ollut kuin parissa edellisessäkään paikassa, huoneeseen kyllä paistoi mukavasti aurinko.

Tuukka.

Valitettavasti hattu on 90% paperia, mutta luultavasti lähempänä panamaa hankitaan oikea panamahattu :)

Minna.