Machu Picchu

Portilta meidän piti löytää tämä kärppälippu, mikä onnistui helposti. Yhdellä tytöllä tuli portilla ongelmia, sillä hän oli unohtanut opiskelijakorttinsa alas. Häntä ei päästetty ilman sisään, sillä alennuskortti pitää näyttää lippua ostettaessa, sekä portilla, kyynel siinä taisi vierähtää, mutta n. puolen tunnin päästä tyttö liittyi seuraamme, joten tarina päättyi onnellisesti.

Sumuinen Machu Picchu.

Aluksi pysähdyttiin tälle paikalle kuuntelemaan inkojen historiasta. Tai opas tarkensi, että vain hallitsijat olivat inkoja ja kansaa kutsuttiin, sillä nimellä mitä kieltä he puhuivat, puhutaan nyt kuitenkin inkoista, kun sitä kansan nimeä en muista. Yhden kieliväärinkäsityksen opas halusi korjata. Inkojen sanotaan menneen naimisiin siskojensa kanssa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan näin on ymmärretty, koska täkäläisessä kielessä ei ole sanaa ystävästä, vaan kaikki ovat siskoja ja veljiä. Täten ihmiset ovat esitelleet vaimonsa valloittajille siskoina.

Machu Picchu oli Inkakuninkaan talvipaikka, jonne hän pakeni Cuscon kylmyyttä talvella. Kylää asutti noin 300 ihmistä vajaan sadan vuoden ajan ja se on jäänyt kesken.

Tässä näkyy kuinka inkat halkaisivat kiviä. Noihin reikiin tungettiin puuta, joka turposi kasteltaessa, hidasta mutta toimivaa. Opas kertoi, että he olivat yliopistossa kokeilleet näiden kivien liikuttelua täällä alle laitettavien pyöreiden kivien avulla, muttei siitä mitään tullut, vaan kivet karkasivat, hän uskookin, että inkat liikuttelivat kiviä vetokankaiden tai vastaavien avulla.

Aurinkotemppeli, kylä tärkein paikka. Aurinkotemppeleissä säilytettiin kuolleita ylhäisiä ja heiltä saatettiin kysyä neuvoa tärkeissä asioissa. Temppelien seinät hiottiin tasaisiksi, tavalliset muurit ja asumukset jätettiin hiomatta.

Inkojen kompassi, nykyään hieman epätarkka, sillä magneettinen pohjoisnapa on siirtynyt vuosisatojen aikana. 2 tuntia kestäneen kierroksen jälkeen kiitettiin opasta, joka kiiruhti näyttämään mistä pääsee kiipeämään Wayna Picchulle, eli sille vuorelle joka näkyy klassisissa MP kuvissa taustalla. Me ei oltu sinne ostettu lippua, vaan vastapäätä olevalle MP vuorelle. Niillä jotka olivat vain yhden yön reissulla oli kiire kiipeämään, sillä heidän täytyi lähteä jo yhdentoista aikoihin alas, jotta ehtivät puoli kolmelta lähteviin busseihin. Meillä oli koko päivä aikaa sillä oltiin otettu kaksi yötä.

Joten oli aikaa vaikka päikkäreille. (kuva iltapäivältä)

Täsmää!

Pidettiin evästauko melko pian. Tonnikala voileipäkekseillä maistui, kuten myös suklaa.

Pakollinen minä ja MP-kuva

Tässä mesta ilman häiriötekijää. Nämä MP kuvat kuuluikin ottaa täältä terssien päältä, eikä MP vuorelta, jonne lähdettiin seuraavaksi.

Ihan vuoren huipulle ei motivaatio riittänyt, sillä moni vastaan tullut oli kääntynyt takaisin kuultuaan, ettei huipulta jonne oli tiukka nousu ole tämän parempia maisemia, pitää vain käyttää enemmän zoomia, että saa kuvan MP:sta.

Alas päästyäni minä lähdin kohti Sun Gatea, Minna jäi parhaalle maisemapaikalle odottamaan.

Matkalta MP näkyi vähän eri perspektiivistä.

Sun Gate. Paikan tarkoitusta en tiedä, mutta se on MP:stä itään. Ne jotka tulevat inkatrailia pitkin kulkevat MP:lle tämän portin kautta.

Matkalla takaisin koitin sanoa tälle tollolle, ettei muureille saa kiivetä, ei tajunnut mitään vaan tervehti iloisesti, saattoi olla espanjalainen, hehän suurimman osan inkamuureista ovatkin jo tuhonneet...

Tämä silta oli vähän pettymys, sillä luultiin menevämme inkojen riippusillalle, joka nähtiin museossa, se on kuitenkin jossain muualla ja täällä on vain tämä ilmeisesti keskenjäänyt polku. Nykyään tuolla ei saa enää kävellä sen jälkeen, kun pari turistia tippui alas. Maisemat olivat komeat, joten ei täysin huono ollut tämäkään pisto. Jalat alkoivat jo olla melkoisen väsyneet, ei olla taidettu ainakaan tällä reissulla kävellä näin paljoa yhtenä päivänä. Koitin katsoa siltapolulle kirjautumiskirjasta muita suomalaisia, mutten löytänyt yhtään, ollaan myös moneen otteeseen kuultu, että ollaan ensimmäiset suomalaiset joihin muut ovat törmänneet.

Laama ei tykännyt musta...

Raunioita vähän lähempää, kylillä tuli käveltyä melko vähän, mutta MP:n hienous onkin kokonaisuus.

Paikallinen jänes.

Condortemppeli.

Inkakuninkaan talo.

Pariin taloon oli rakennettu katto, tältä siis näytti inka-asumuksessa silloin kauan aikaa sitten.

Ehkäpä kallein hotelli jonka olen nähnyt, LP:n mukaan halvin huone maksaa 975$ ja yleensä tämä MP:n ainoa hotelli on täynnä. Location, location, location... Tästä lähdettiinkin neljän aikoihin alaspäin loistava päivä.

Machu Picchu - Matka sinne

Matka alkoi kahdeksan aikoihin San Blasin kirkon pihalta. Matkan meille myynyt mies oli huolehtimassa meidät oikeaan minibussiin, loistavaa palvelua. Matka meni ihan mukavasti, kun vihdoin päästiin yhdeksän jälkeen lähtemään Cuscosta. Piti pysähtyä tankkaamaan ja pistämään ilmaa renkaisiin eri paikoissa, lisäksi oli pari pysähdystä, joiden syytä en tiedä.

Matkalla käytiin yli neljässä tuhannessa metrissä, mutta oltiin niin pilvessä, ettei edes pysähdytty näköalapaikalla. Tie oli melkoisen pelottava ja varsinkin tämän pilven sisällä oli vähän liian jännää, kun ei ollut hajuakaan, että oliko siinä vieressä satojen metrien kuilu.

Todennäköisesti oli, sillä laskeuduttuamme hieman alemmas näimme, että rotko oli syvä. Täällä päätettiin, ettei mennä Ecuadoriin, vaaralliset vuoristotiet saavat riittää vähäksi aikaa. Santa Teresassa pysähdyttiin lounaalle, keittoa ja kanaa lisukkeilla.

Näytti ihan ihmisen tekemältä, mutta miksi kukaan olisi vuoreen jokea tehnyt. Pian tämän luonnonihmeen jälkeen oltiin siellä mitä pitemmäs ei autolla pääse.

Joten jatkettiin junarataa pitkin kävellen, junakyyti olisi kustantanut muistaakseni 24 dollaria, joten ei edes harkittu, arvioitu kävelyaika oli 2,5 tuntia. Taustalla näkyy Matcu Picchu Mountain.

Vähän aikaa mentyämme junaraidetta pitkin huomattiin, että sillan olisi voinut ylittää myös vieressä kulkevaa kävelykaistaa pitkin, muistettiin paluumatkalla. Ilmasto oli trooppista, mikä yllätti, jotenkin olen aina ajatellut, että Machu Picchulla olisi kylmä.

Maisemat olivat nättejä, oli todella hieno fiilis olla taas viidakossa.

Kertaalleen juna ohitti meidät, kuultiin se jo kaukaa, eikä vauhti ollut kova.

Tunneleista ei olisi saanut mennä läpi, mutta opastajamme ei puhunut mitään tiestä, jolle olisi pitänyt kääntyä, joten missattiin se. Ei onneksi oltu ainoita pöljiä.

Pian tunneleiden jälkeen saavuttiin Aguas Calientesiin. Vähän aikaa odottelua, jonka jälkeen yksi opas kävi näyttämässä meille majapaikkamme. Saatiin oma huone omalla kylpyhuoneella, vaikka oli ollut puhe yksinkertaisesta huoneesta yhteisvessalla. Hieman ennen kahdeksaa käytiin ostamassa liput oppaan kanssa ja tämän jälkeen lähdettiin illalliselle.

Hyvän illallisen jälkeen jaettiin aamiaispussukat ja annettiin ohjeet seuraavalle päivälle. Vettä ja ruokaa ei saa sääntöjen mukaan Matcu Picculle viedä, mutta opas kehotti ottamaan molempia. 0,5l vesipullo ylhäällä olisi maksanut 8s. Kysyin myös repustani, sillä yli 20 litran reppuja ei alueelle saa viedä. Opas sanoi, että 30l reppuni on aivan ok. Bussimatka ylös olisi ollut 10$, joten valittiin käveleminen. Yöunet jäivät hieman vähiin, sillä ravintolasta päästiin vasta yhdeksän jälkeen ja päätettiin herätä neljältä, jotta olisimme portilla viideltä, kun se aukeaa. Opastettu kierros MP:lla alkaisi puoli seitsemältä.

Hieman ennen viittä saavuttiinkin pienessä vesisateessa portille, jossa oli vähän jonoa. Sade kuitenkin loppui pian portin auettua, joten kauaa ei jouduttu sateessa tallaamaan.

Tässä reitti. Kuva ylhäältä, muttei se faktoja muuta, matkaa 1350 metriä, 90% portaita pitkin.

En tiedä olivatko inkaportaat, mutta ainakin sen tyyppisiksi portaat oli rakennettu. Matka oli rankka. E-Afrikkalainenkin pari sanoi, että he luulivat itseään hyväkuntoisiksi. Tunnin tavoiteajassa päästiin kuitenkin ylös.

Ja siellä se näkyy.

(Jatkuu ensi numerossa)

Qorikancha

Qorikancha eli aurinkotemppeli oli inkojen tärkein ja rikkain temppeli. Qorikancha tarkoittaa kultaista sisäpihaa ja temppelin seinät ja muuri olikin koristeltu kullalla, yhteensä seitsemällä sadalla 2kg painavalla kultalevyllä. Temppelissä oli myös paljon kultaisia koristeita ja patsaita. Espanjalaisten valloitettua inkojen valtakunnan, he sulattivat kaiken kullan ja rakensivat temppelin päälle kirkon.

Plazoleta Santo Domingo ja Qorikanncan rauniot. Raunioihin pääsi tutustumaan 10 solilla, kirkkoon tai museoon olisi pitänyt hankkia typerä yhteislippu, josta myöhemmin.

Tässä pienoismalli temppelistä sellaisena, kuin se oli. Yksinkertaisempi, kuin olin ajatellut, mutta inkat panostivatkin yksinkertaisuuteen ja lujuuteen.

Temppeleiden seinät on säästetty ja ovat säästyneet.

Sisällä ei ole enää mitään.

Kirkon sisäpiha. Näytteillä oli paljon suuria kristillisiä tauluja, joita ei saanut kuvata. Mielenkiintoisin oli inkan ja espanjalaisten ensikohtaaminen, sekä norsunluusta tehty Jeesus ristillä.

Yläkerrasta löytyi nykytaiteilija Janina Soenensin loppunut näyttely, ainoastaan isot ja kiinteät taideteokset olivat enää jäljellä.

Inkatemppeli yläkerrasta kuvattuna.

Pihamaata ja inkamuuria.

Niin ja melkein unohtui mainita, Minna on ostanut uudet hienot kengät (30s).

Inkojen astrologiasta kerrottiin se, että inkat eivät etsineet tähtikuvioita, vaan heidän astrologiset merkkinsä ovat tummia alueita linnunradassa.

Kerrotaanpa sitten jatkosuunnitelmista. Oltaisiin haluttu käydä katsomassa tuo Moray, mutta nykyään sen pääsymaksu on yhdistetty noihin ylärivin paikkoihin (sacred walley). Yhteislippu olisi kustantanut 70s. Nuo sacred walleyn kohteet eivät kuitenkaan enää jaksa kiinnosta, kun ollaan jo nähty niin paljon inkaraunioita. Joten pelkkä Morayn ja Salinerasen (10s) päiväreissu olisi kustantanut yhteensä 105s, mikä on liikaa.

Samanpatankin opas oli sitä mieltä, että yhteislippu on typerä idea. Kun he aloittivat, paikat olivat ilmaisia, sitten kaikki maksoivat 10s ja nyt on otettu käyttöön yhteislippu. Tämä yhteislippu on voimassa kaksi päivää, kalliimpi ja kattavampi maksaa 130s ja on voimassa 10 päivää, lisäksi on kirkkolippu, joka maksaa muistaakseni 70s. Kun kysyin jääkö raha tänne, hän naurahti ja kertoi, että moniin kohteisiin vievät tiet ovat kamalassa kunnossa.

Seuraavaksi Machu Picchusta. Inkatrail on poissuljettu, sillä se olisi pitänyt varata kuukausia sitten. Lisäksi tämän reitin suosio on käsittääkseni erittäin hyvän markkinoinnin tulos. Ollaanhan mekin tallattu jo monia inkapolkuja ja Machu Picchullekkin menee useita inkapolkuja tämän The inkapolun lisäksi. Junalla täältä pääsisi suoraan Aguas Calientesiin, jonne ei mene tietä, mutta tämä lysti on osattu hinnoitella varmaankin maailman kalleimmaksi junamatkaksi. Melko lyhyt matka kustantaa n.150 dollaria menopaluu.

Meinattiinkin ensin ottaa 4 päivää kestävä inkapolku jungle trekki 200 dollarilla, mutta päädyttiin lopulta 3 päivän auto/kävelyreissuun, joka kustantaa 120$/hlö, sisältäen lipun Machu Picchulle ja sille vuorelle, josta SE Machu Picchu kuva on otettu, yöpymiset, kyydit niin pitkälle kuin autolla pääsee ja oppaan. Mutta tästä lisää sitten seuraavassa päivityksessä, reissu alkaa huomenaamuna. Ei otettu reissua sattuneesta syystä Samanpatan oppaalta, vaan tingattiin se samaan hintaan New Land Travelilta.

Uusi majapaikkamme ei löytynyt netistä, emmekä muistaneet osoitetta, joten käytiin näyttämässä missä asumme matkatoimiston pitäjälle. Matkalla kysyttiin miksi ihmiset aina pysähtyvät tälle kujalle ottamaan kuvia. Mies näytti tämän 12 kulmaisen kiven ja kertoi, että tämä on Cuscon kuuluisin kivi.

Viime päivityksessä vitsailin mielenosoituksesta, joten nyt nähtiin oikea sellainen. Naiset osoittivat mieltään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Cusco

Cuscon bussiasemalla oltiin viiden aikoihin aamulla. Olin lukenut hankalista häsläreistä, mutta kesyjä nämä olivat moneen moneen muuhun paikkaan verrattuna, ymmärsivät kahden no graciasen jälkeen jättää rauhaan. Asemalta otettiin taksi (6s) San Blasan aukiolle, jossa piti olla halpoja majapaikkoja. Olin lukenut wikitravelista kehuja Samanapata hostellista, joten ensimmäisenä sinne. Kello oli vasta kuusi, joten muutaman kerran piti koputtaa, ennen kuin nainen tuli avaamaan ja päästiin kysymään huonetta.

Saatiin tämä omalla kylpyhuoneella 50s hintaan, sisältäen aamiaisen, kiitos jälleen kerran wikitravel.

Kaksi ovea aukeaa huoneesta kadulle, tässä näkymä.

Tämä on tosiaan ollut inkojen mahtava pääkaupunki, joten inkamuureja riittää.

Hieno kuva saman kadun vieressä vuodelta 1926.

Tässä vastaava kuvapari pääaukion reunalta. Vuoden 1950 maanjäristys tuhosi suuren osan kaupungin rakennuksista.

Täältäkin löytyy cocalehtiä myyviä mummoja, mutta Boliviaa enemmän jalostettuja cocatuotteita, tässä purkkaa, toffeeta ja karkkia. Nämä jätin kaupan hyllylle, mutta

Cocasuklaata piti kauppahallista ostaa, hyvää oli. Minna ei välitä cocatuotteista, haisevatkin kuulemma koiralle, joten hänelle tavallista suklaata, joka on täällä todella hyvää (5s/levy).

Suklaasta voidaankin siirtyä kertomaan kaakaomuseosta, joka oli ilmainen ja sisälsi lyhyen opastetun kierroksen. Tiesittekö, että Mayat käyttivät kaakaota jo 4000 vuotta sitten ja vasta 1800-luvulla siihen keksittiin lisätä maitoa. Tai sitä, että valkosuklaa ei sisällä lainkaan kaakaomassaa, mutta kaakaopavuista puristettua kaakaovoita kylläkin, jota tavallinenkin suklaa sisältää. Nykyään Afrikassa tuotetaan yli puolet maailman kaakaosta ja Perussa vain reilu prosentti, myöskään väliamerikka, kaakaon kotimaa, ei ole enää merkittävä peluri maailmanmarkkinoilla.

Täällä oli myös kaakaoteetä myynnissä ja saatiin pienet maistiaiset. Maku oli oikein hyvä, hyvin kaakaomainen, suosittelen varsinkin Siinalle.

Lisää erikoisia syöminkejä kauppahallin vierestä, uunibanaania. Hyvää oli tämäkin.

Tämä taas ei ole kotieläinkauppa, vaan hyllyt olivat täynnä kuolleita marsuja. Marsu onkin täkäläinen herkku. Jossain kadunkulmassa näin pussillisen eläviä marsuja kaupan. En ole vielä maistanut, koska 60s on tuntunut hieman turhan kalliilta hinnalta yhdestä ateriasta, toivottavasti löytyy hieman edullisempikin paikka.

Ihan tavallista nautaakin löytyy.

Huijauksia estävä tarkistusvaaka kauppahallissa?

Haluaisitko olla näyteikkunassa porattavana?

Pääaukio Plaza de Armas. Noita vanhoja kirkkoja on täällä todella paljon, kenties espanjalaisten keino tuputtaa vanhat uskomukset kuoliaaksi? Yksi on jopa tyylikkäästi rakennattu inkojen tärkeimmän temppelin päälle, mutta siitä myöhemmin.

Inkamuseossakin käytiin

Valitettavasti tämä.

Museo oli iso ja ei turhaan kehuttu. Esillä oli inkojen ja heitä edeltäneiden kansojen kippojen lisäksi vaatteita, kertomuksia taruista ja muutenkin tietoa siitä miten inkat elivät. Suosittelen käymään samalla, kun tulette tänne. Cusco on nimittäin oikein mainio kaupunki vaikka viikon kaupunkilomakohteeksi. Nähtävää ja turistiystävällisiä ravintoloita riittää.

Kuten myös shoppailtavaa, näitä turistikauppoja on varmasti kilometritolkulla. Olen yrittänyt katsella inkamuseossa näkemääni "kukkopilliä" joka ääntää kuin oikea lintu, kun keraamista lintua vähän heiluttaa, mutten ole löytänyt. Museossa tämä soitin olisi maksanut 300s, mikä oli liikaa.

Eikö se ollut niin, että mielenosoituksia kannattaa mennä katsomaan mahdollisimman läheltä? Leikki leikkinä, tämä suuri rauhallinen kulkue liittyy ilmeisesti vaaleihin, jotka näkyvät vahvasti katukuvassa.

Ihmettelin ensin tätä julistetta. Perinteet pois? Mutta sitten ymmärsin, että tuo pipopää taitaakin olla puolueen logo ja rasti sen päällä tarkoittaa, että äänestä meitä.

PS. Enpä voi enää suositella Samanapataa. Aamiaisen jälkeen huomattiin ikkunasta, että pihalla on monta poliisia. Kuultiin, että he tulivat sisään ja alkoi äänekäs riita, pian kannettiin jo pöytää ulos. Tässä vaiheessa päätettiin vaihtaa paikkaa. Pian meidänkin oveen koputettiin ja siviilipukuinen mies pyysi meitä etsimään uuden hostellin, he tyhjentävät tämän paikan.

Opas jonka kanssa olimme puhuneet aiemmin reissusta Machu Picchulle oli ulkona ja kysyin häneltä tilanteesta, kuulemma jotain omistus tai yhteistyöongelmia, ei osannut oikein englanniksi selittää. Etsiessämmä uutta majapaikkaa vanha valkopartainen mies suositteli paikkaa missä hän asuu, lähdettiinkin mukaan ja otettiin edellistä hieman heikkotasoisempi huone 50 solilla täältä Hospedaje Inti Quillasta. Kuultiin huhua, että edellinen paikkamme ei olisi maksanut vuokraa kolmeen vuoteen...