Busua

Täältä olen saanut herkullisia mangoja, kuorittuna ja paloiteltuna 1,5c/kpl, samaan hintaan testasin avokadoakin, muttei ollut yhtä herkullista, toivottavasti mangoista ei voi saada yliannostusta...

Perjantaina Alex lähti näyttämään minulle omaa paikkaansa (Black Mamba), johon hän etsii yhteistyökumppania. Hän on rakentanut paikan saksalaisen naisen kanssa, jota ei jostain syystä ole enää kuvioissa

Paikka oli nätillä paikalla, mutta kaipasi todellakin remonttia.

Jatkoimme talolta tähän rantamajaan. Hienot oli näkymät, kuvassa näkyy oikealla myös kaksi huonetta, jotka ovat olleet vuokralla, kun paikka oli kunnossa. Pian seuraamme liittyi kuin tyhjästä vihaisen oloinen rasta. Hän jutteli Alexin kanssa ja kysyi sitten minulta missä majoitun, ihmettelin miksi hän tätä kysyy, jolloin Alex sanoi, että Coffella. Myötäilin, että niin juuri Coffella majoitun. Tällöin rasta sanoi, että normaalisti hän pyytää maksun täällä olemisesta, mutta minä saan olla täällä, koska asun hänen setänsä luona, mutta yksin, Alexilla ei ole tänne mitään asiaa. Molemmat vaikuttivat aika hermostuneilta, joten nousin ylös, kättelin rastan ja lähdin pois, Alex lähti mukaan.

Alex oli paluumatkalla erittäin hermostunut. "Paikka on minun ja tuo ajaa minut pois, juuri tuo mies on tuhonnut paikan ja asuu nyt seuraavassa talossa, kohta sekin on tuhottu, kuin syöpäläinen". Myöhemmin Alex sanoi, että kyseessä oli hänen veljensä. Veikkaan, että Alex on todellakin rakentanut paikan, mutta perheen maalle, josta seurannut kateus/ahneus ovat tuhonneet yrityksen. Hyvin harmillista, paikassa on potenttiaalia, mutta tuskinpa kukaan laittaa rahojaan kiinni näin epäselvään tilanteeseen.

Suomenko tupakkalaki muka tiukka? Ei tätä tosin täällä hirveän tiukasti noudateta, vaikkakin ghaanalaiset polttavat huomattavasti vähemmän, kuin eurooppalaiset.

Iltapäivällä mökkini eteen tuli kalastajaalus. Kalastajat ovat yleensä merellä 4 päivää, jonka jälkeen palaavat kylään.

Nyt heillä oli tuomisina delffiini, miekkakaloja ja tonnikaloja. Hieman oli ikävä nähdä delffiini kuolleena. Meninkin kysymään Alexilta pyydetäänkö niitä. Kyllä vain ja ovat hyvin herkullisia. Myöhemmin tarkistin asian ja delffiini ei tosiaan ole uhanlainen laji, kuten olin ajatellut. Pyydetään täällä kilpikonniakin. Kerran eräs turisti oli nähnyt kuinka paikallinen oli pyydystänyt ison kilpikonnan. Tästä oli syntynyt lähes tappelu, kun turisti vaati, että kilpikonna päästetään menemään ja paikallinen taas halusi pitää arvokkaasta saaliistaan kiinni. Lopulta turisti kysyi mitä kilpikonna maksaa ja vastauksen saatuaan oli antanut kilpikonnan napanneelle miehelle vaaditut 200 cediä ja kilpikonna oli päästetty takaisin mereen.

Ennen Fin-Can peliä maisteltiin palmuviiniä jota Alex oli tuonut farmilta (1,5l/5c). Pakko sanoa, että parasta palmuviiniä mitä olen maistanut ja kuulemma täysin alkuperäistä, ei lainkaan lisättyä sokeria. Alex huusi paikalle puolen pullon jälkeen tytön, joka myi jotain lehdistä uutettua mehua, hyvää oli tämänkin kanssa palmuviini, siitä punainen väri.

Tässä lähibaarissa ja kylässä muutenkin on paljon rastoja, jotka eivät suurimmaksi osaksi ole tältä kylältä. Valkoiset naiset kuulemma pitävät niin paljon mustista rastamiehistä, että heitä tulee turistipaikkohin muualta. Alexillakin oli ennen rastat, mutta äidin painostuksesta ne leikattiin pois.

Pelistä ensimmäinen erä jäi näkemättä, sillä MTN:n yhteydet olivat poikki. Karvas tappio, mutta sitähän sanotaan, että yks peli pitää aina hävitä...

Illalliseksi ostin 20c:llä tonnikalan, jonka Alex grillasi.

Ghanalaisessa painekattilassa jamssia lisukkeeksi. Erittäin hyviä olivat tonnikala ja jamssi, myöskin soossia pitää kehua. Kalasta riitti vielä Coffellekkin.

Pari päivää tästä ja kalastajia tuli jälleen, nyt mukana haikaloja.

Myös iso tonnikala löytyi ja paljon pienempiä.

Hain lihaa ei juurikaan arvosteta. Tämä iso meni hintaan 25€

Ja nämä pienemmät vajaalla 15€:lla. Miekkakaloista maksettiin enemmän, kuvassa näkyvät n. 50€/kpl. Hinnat neuvoteltiin muutaman ostajan kanssa rannalla. Joskus kalastajat saavat vasarapäähaita ja ne ovat paljon arvokkaampia, kuin tavalliset hait. Nämä tavalliset kuulemma kuivataan ja käytetään sitten jotenkin.

Viikonloppuna Busua on paljon kiireisempi, kuin viikolla, nytkin oli hautajaiset ja häät. Väkeä liikkui valkoisissa ja mustissa, hautajaiset kestivät kolme päivää, häät vain päivän.

Riippumattoa pahoinpideltiin sunnuntaina, joku oli käynyt katkaisemassa toisen narun. Alex oli aiemmin sanonut, että kannattaa viedä riippumatto yöksi sisälle, kuten olin tehnytkin. Mutta nyt se oli saanut puukosta keskellä päivää, onneksi narut olivat pitkiä ja sain ripustettua riippumaton myös viimeisenä päivänä.

Viimeiseksi päivälliseksi Busualla tilaisin Alexilta kinglobstereita, joita hän oli kovasti kehunut. Niitä ei kuitenkaan löytynyt kuin yksi, joten otin lisukkeeksi normeja, yhteensä 20c.

Vähän googlettelin, että eihän tämä kinglobster ole uhanalainen, mutta en löytänyt vastausta, joten jos joku osaa kertoa mikä rapu tämä oli niin olen kiitollinen. Kinglobster ei ilmeisesti ole virallinen nimi.

Tässä ovat kaverit jo grillissä, aika pieniä olivat, mutta hyviltä maistuivat. Kunkku oli parempaa, kuin normi.

Tiistaina lähdin Busualta. Vakkariravintolanikin purettiin samana päivänä. Paikkaa pitävä nainen kertoi, että hän rakentaa tähän paremman ravintolan. Banaanilätty työmaan keskellä 5c, kera kahvin.

Minä ja Alex.

Mainonnan osalta Mr.Brights on tehnyt hyvää työtä, tässä taksissa oli tämä tarra, kalastusaluksissa on Mr.Brights lippuja, kuten myös ravintoloissa/baareissa, jopa kukkulan nyppylällä näin Butreen mennessä Mr.Brights lipun.

Butre

Yhtenä iltapäivänä päätin tehdä retken seuraavaan kylään, Butreen. Matkaa oli reilut 3km, suurin osa rantaa pitkin.

Matkalla näkyi korppikotkia, eivät pelänneet juurikaan, vaan lähinnä väistivät vähän, kun kävelin ohi.

Riippumatto bongattu rannan toisesta päästä, näköjään joku paikallinenkin ymmärtää näiden päälle.

Busua mäenpäältä.

Tänne on joku rakentamassa jotain, ihan komialle paikalle tekee.

Mäen päältä oli ensin pieni polku ja sitten leveämpi tie. Tapasin myöhemmin italialaisen pariskunnan, jonka olin nähnyt jo Pendjarissa. Heitä oli varoiteltu, että tänne ei kannata kävellä ilman opasta, tiedä sitten johtuiko varoittelu opaspalveluiden myynnistä vai todellisesta uhasta, oma reissuni meni turvallisesti.

Vähän kuin mandariini, muttei kuitenkaan, muurahaiset tykkäsivät kovasti näistä.

Butre.

Mäen päällä on Batenstein linnoitus.

Kylänraittia.

Pian kylään päästyäni minulle tuli juttelemaan mies joka tarjosi jokiveneilyä 20 cedillä ja linnassa käyntiä 7 cedillä, tuotto menee kylälle. Jokiveneily kuulosti hyvältä, joten lähdin mukaan.

Veneemme tänään, pikkupoika menossa tyhjentämään sitä.

USA, FC Barcelona ja Ghana... näitä veneitä käytetään merellä.

Jännä puu matkalta.

Ravunpyydys, kala sisään ja joen pohjalle, on pyyntitaktiikka.

Täällä voi todella hyvällä tuurilla nähdä krokotiileja ja sadekaudella käärmeitä, nyt tämä lintu oli paras bongaus.

Vajaan tunnin kestäneen retken jälkeen kävelin vähän matkaa rantaa pitkin, todella siisti verrattuna Busuaan ja muutenkin kauniimpi. Jos ei olis olympialaiset käynnissä, olisin saattanut harkita tänne siirtymistä (ei 3G:tä). Nyt kun olympialaiset kerran mainittiin, niin pakko sanoa, että aika hirveä oli Itävälta peli, Norjaa vastaan pelattiin paljon paremmin. Silloin oli kyllä vähän tietoteknisiä ongelmia ja ensimmäinen erä jäi näkemättä, mutta silti sanoisin, että yhteispelissä oli parannettu paljon. Naisten viestin ja puolivälierän olisin halunnut nähdä, mutta yhteydet oli poikki pari tuntia, sormet ja varpaat ristissä odotan Kanada peliä, monestakin syystä...

Reitti. Tuo pisto länsiluoteeseen on virhe.

Surffausta ja snorklausta

Ensimmäisenä aamuna kävelin reippaasti tähän Black Star surffikouluun jo aikaisin, jotta on koko päivä aikaa treenata. Harkitsin, että otan heti surffilaudan viikoksi, mutta päädyin kuitenkin ottamaan vain 2 tunnin opastuksen ja surffilaudan päiväksi (80c).

Ensin käytiin pikku lenkillä ja venyteltiin. Tämän jälkeen istuttiin alas ja käytiin vähän läpi teoriaa. Sitten harjoiteltiin hiekalla laudan päälle nousemista, eli lähinnä punnerrettiin. Kuivalla maalla kaikki vaikutti yksinkertaiselta.

Toista oli, kun siirryttiin veteen, opettajani työnsi minut aaltoon ja huusi, että ylös, aluksi ei toivoakaan.

Useiden yrityksien jälkeen aloin oppia ja pääsin jo laudan päälle, en aina kovin onnistuneesti, tässä aika takapainoisena

Ja tässä en päässyt kyykystä ylös kaatumatta. Ikävä kyllä rantabaarista kuvia napsinut Alex ei saanut onnistumisesta kuvaa, seisoin kuitenkin laudan päällä ainakin kolme kertaa vähintään kaksi sekuntia, ihan oikeassa asennossa...

Harjoituksien tuoksinnassa nirhasin polveni hiekkaan ja opetus jatkui hieman verta vuotavana, kuivaharjoittelusta tuli epämiellyttävää. 2 tunnin punnertamisen jälkeen alkoi käsissä tuntua ja päätinkin pitää opetuksen jälkeen parin tunnin tauon ja jatkaa sitten yksin.

Tauko meni hyvin, mutta sitten tunsin itseni onnettomaksi. Nyt ilman opettajan tukea, ei ollut mitään saumoja päästä laudan päälle, en tiennyt missä kohtaa mitäkin olisi pitänyt tehdä ja tunsin itseni huonoimmaksi surffariksi ikinä. Taas pari tuntia taukoa ja päätin luovuttaa, muutaman viikon treenillä voisi olla hauskaakin, mutta ei ole mun juttu. Iltapäivällä otin vielä laudan käyttöön, mutta parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen köllöttelin laudan päällä, sitähän surffauksen sanotaankin lähinnä olevan, laudalla seistään lopulta aika vähän...

Surffauksen lisäksi olen saanut itseni verille kattotuulettimesta. Luulisi apinankin oppineen kahden kerran jälkeen, että paitaa riisuessa ei saa nostaa käsiä ylös, mutta ei, tämä vekki on kolmannesta osumasta...

Surffausiltana päätin palkita itseni hummereilla. Alexin grillistä 25c, oikein olivat makoisia.

Pari päivää surffauskokeilusta vuokrasin tämän veneen (40c) ja lähdin kokeilemaan millaiset snorklausvedet täällä on, miehistönä Alex ja kalastaja.

Saarelle mentäessä näimme tämän melojan, surffilaudalla oli käynyt saaren takana. Taitaa olla yksi toisen surffikoulun opettajista tai itse perustaja.

Snorklausvedet olivat huonommat, kuin olin toivonut. Lähinnä tummia kaloja, kiviä ja hieman korallin alkuja.

Alex oli varoitellut, etten yritä nousta saarelle, sillä se on vaarallista. Aallot olivatkin aika voimakkaita ja lähellä rantaa kivet täynnä merisiiliä. Alex kertoi ranskalaisesta, joka oli uinut saarelle, joutunut aaltojen murjomaksi ja hälyttänyt saarelle päästyään veneen hakemaan häntä. Verisenä ja merisiilien piikittämänä kaveri oli kuskattu sairaalaan, säikähdyksellä oli kuitenkin selvinnyt.

Snorkausretki olisi ollut pettymys ellen olisi nähnyt suurta lättänäkalaa, josta roikkui pitkiä juttuja, kuin repaleita, tällaista en muista ennen nähneeni, komea kala. Kuvaa en saanut, sen verran nopeasti meni ohi ja minulla ei ollut räpylöitä, jotka olisi kannattanut käydä vuokraamassa.