Laguna Colorada

Koko yön satoi vettä, joten herättiin turhaan katsomaan auringonnousua, maisema oli hyvin suomalainen.

Usva ja sade haittasivat alkupäivää, tässä pitäisi esimerkiksi olla suuri savuava tulivuori.

Täällä kuitenkin pysähdyttiin melko pitkäksi toviksi, sillä kivi oli rikkonut toisen firman autosta jäähdytyksen.

Malmijuna matkalla Chileen.

Päästyämme jatkamaan matkaa, otettiin juna kiinni ja odotettiin, että se ajaa tasoristeyksen yli.

Tankkausta retkityyliin.

Peuroja

Tänne pysähdyttiin siksi, että tänne kuuluu pysähtyä hienon vuoren takia. Arvelin vuoren olevan tuossa suunnassa...

Seuraava pysähdys oli pienellä flamingo lammella, tässä Jame´s flamingoita.

Edellisellä lammella ei oltu kauaa, sillä seuraava oli kuulemma vielä parempi, kuten olikin. Täältä löytyi kymmenien flamingojen lisäksi myös hotelli ja netti. Ihaillessani flamingoita rannassa, piti komentaa espanjaksi ranskalaista pariskuntaa, jotka koittivat heitellä kivillä flamingoita, jotta ne lähtisivät lentoon ja he saisivat paremman kuvan... Uskoivat ja heidän porukan vanhempi nainen kiitteli minua tultuaan paikalle.

Ruoka oli koko reissulla paljon perempaa kuin odotin, tässä tämän päivän lounas.

Espanjalaiset taiteilivat tämän takaikkunaamme. Opin, että neljä sormea pystyssä ja peukalo kämmentä vasten kohti katsojaa tarkoittaa vapaata kataloniaa.

Flamingolammilta jatkettuamme lumimyrsky yllätti reilussa 4500 metrissä. Eteen näki niin huonosti, että saatiin olla onnellisia hyvästä kuskista, joka osasi oikeaan suuntaan olemattomasta näkyvyydestä huolimatta.

Kalliokoralleita seuraavassa pysähdyspaikassa.

Ja tässä sinnikäs aavikkokasvi.

Kivi kuin veistos, Minna muisteli nähneensä tämän jossain maalauksessa.

Laguna Coloradan portilla maksamassa 150b sisäänpääsymaksua. Täältä saa lisähappea, jos ilmasta ei meinaa saada tarpeeksi. Korkeutta edelleen n. 4500 metriä.

Laguna colorada, ei ihan niin punainen, kuin oltiin toivottu

Mutta flamingoja oli valtavasti.

Tässä muutama lentävä. Vahvoja olivat, sillä tuuli oli todella kova.

Valtavasti flamingonkakkaa, nuo pensaat olivat erittäin pistäväisiä. Yövyttiin lähellä punaista laguunia kuuden hengen dormissa.

Maisemat eivät tulleet ilmaiseksi, täällä n. 4500 metrin korkeudessa oli erittäin kylmä ja Minnan vara-isiltä saama takki ja vuokraamamme makuupussit tulivat tarpeeseen.

Salar de Uyuni

Olimme sovitusti 10.30 Expediciones Cordilleran toimistolla, mutta ovi oli kiinni, eikä muita turisteja näkynyt missään. Koitin soittaakkin toimiston numeroon, mutta kukaan ei vastannut. Puolen jälkeen retken meille myynyt nainen saapui ja pyysi odottamaan. Hieman ennen yhtätoista paikalle saapui Betto toursin auto, johon meidät pyydettiin nousemaan. Fiilis oli hieman petetty, nainen oli selkeästi antanut ymmärtää, että lähdemme hänen autollaan ja kuskina on Henry. Hän oli kuitenkin myynyt meidät toiselle firmalle ja kuskina oli Willy.

Ensimmäinen pysähdys oli läheiselle hotellille, jossa kyytiin nousi kaksi katalonialaista ja kaksi baskia. Kuultiin myöhemmin, että miehet olivat tavanneet Viking Linen risteilyllä Suomen ja Ruotsin välillä ja tehneet sen jälkeen reissuja yhdessä jo 40 vuotta. Tällä kertaa en siis ollut porukan vanhin. Nyt kun porukkamme oli kasassa, lähdettiin ensimmäiseen kohteeseen, eli junien hautausmaalle.

Täällä kuului ottaa erilaisia minä ja juna kuvia. Paikka oli hieman pettymys, roskaa ympärystä täynnä ja junat eivät olleet niin mielenkiintoisia, kuin olin ajatellut. Kaikki aika samantyyppisiä ja hyvin riisuttuja. Nämä ovat jääneet tänne muistoksi junakorjaamosta, joka on tominut täällä joskus kauan sitten. Jostain syystä kaikki kierrokset alkavat samaan aikaan ja kiertävät samaa reittiä, mukaan lukien yhden päivän retket. Täällä oli siis yli kymmenen autollista väkeä.

Seuraava pysähdys oli artesaanipaikassa, josta saattoi ostaa samaa rojua, jota Uyunikin on täynnä, mukaan lukien suolasta tehtyjä tuhkakuppeja pikkupatsaita yms. Kuulemma halvempaa kuin kaupungissa, epäilin vahvasti, mutten ruvennut tarkistamaan. Hengailtuamme autolla jo viiden minuutin jälkeen, Willy kehotti käymään museossa

Joka oli suolasta tehty talo, jossa oli suolasta tehtyjä patsaita. Tämä oli ihan mielenkiintoinen taidenäyttely.

Kojujen jälkeen pääsimme vihdoinkin suola-aavikolle. Ensimmäinen fiilis oli hieman ihmettelevä, miksi täällä on näin ruskeaa? Kuultiin, että vettä täällä on suolan päällä joulukuusta huhtikuulle, sen jälkeen suola on puhtaan valkoista, kunnes kovat tuulet puhaltavat suolan päälle hiekkaa. Nyt onkin huonoin aika visiteerata. Tästä huolimatta näky oli mykistävä, silmänkantamattomiin suolaa. Lisäksi järki ei tajunnut millään, että ei ole liukasta, vaikka maa on valkoinen, kävelin koko ajan kuin liukkaalla jäällä.

Kulkuneuvomme Toyota Land Cruiser. Etupenkillä kuskin lisäksi yksi, keskipaikoilla kolme ja ahtaalla takapenkillä kaksi. Kierrätettiin reissun mittaan paikkoja. Sellaisella poikkeuksella, että kohteliaat vanhat herrat eivät päästäneet minua juurikaan taakse, vaan olin porukan isoimpana enimmäkseen keskellä tai edessä.

Pulppuavaa vettä jään... eiku suolan alta.

Lounaalle pysähdyttiin tähän vanhaan suolahotelliin, jossa lähes kaikki paitsi vessat (5b) ja katto oli tehty suolasta. Käsittääkseni ympäristötekijöiden vuoksi suola-aavikolla olevissa hotelleissa yöpyminen on nykyään kiellettyä.

Lounaalta jatkettiin keskellä suola-aavikkoa olevalle Incahuasi järvelle. Kaktusten täyttämän nyppylän päälle kiipeäminen olisi maksanut 30b/hlö, joten päätettiin Minnan kanssa mielummin kiertää saari.

Kukkiva kaktus.

Hyvin outo kaktus.

Minna pullossa. Matkalla ideoitiin tällainen epärealistinen kuva, jonka tapaisia matkatoimistojen mainokset ovat täynnä.

Oli pakko maistaa... Suolaa se oli. Vajaassa tunnissa päästiin saaren ympäri ja oli aika jatkaa matkaa.

Seuraavalla pysähdyksellä oppaamme ammattimaisella avustuksella otettiin lisää hauskoja kuvia.

Oli hauskaa :)

Yöksi ajettiin tähän suolahotelliin aavikon etelälaidalle.

Meidän suolainen huoneemme.

Suolainen ruokailutila, jossa pelailtiin vähän korttia. Taaimmaisessa pöydässä näkyy aussiporukan hylsyjä. Porukka oli umpikännissä jo kun saavuttiin hotellille. Tämä ja älinä ei sinänsä haitannut, mutta olut kourassa laamojen perässä juokseminen vähän pisti vituttamaan.

Pistettiin aikaisin nukkumaan illallisen jälkeen, sillä seuraavana päivä matka jatkui 6.30.

Uyuni (3669m)

Torstaiaamuna oli vähän heikko olo, mutta lähdettiin silti matkaan. Linja-autoasemalla vähän aikaa odotettuamme, nainen tuli kysymään olemmeko menossa Uyuniin, vastattuamme myöntävästi, hän pyysi tulemaan tiskille, josta olimme ostaneet liput. Minna lähti naisen mukaan ja tuli takaisin uusien lippujen kanssa. Linja-automme oli vaihtunut. Minna huomasi, että nämä liput olivat kympin halvemmat, kuin ne edelliset. Lähdin tiskille kysymään erotusta ja nainen ymmärsi heti miksi olin tullut ja ojensi kahdenkympin setelin. Selkeä jos eivät pyydä niin ei voi mitään tilanne, voiko tuota edes pitää huijausyrityksenä...

Uusi linja-auto lähti lähes samantien, joten hyppäsimme kyytiin. Pysähdyimme hyvin pian huoltoasemalle, jossa vilkaisin dieselin hinnan, 3,72b/l eli alle puoli euroa. Alkumatka mentiin niin rallityylillä, että alkoi jo vähän pelottaa. Mietittiin, että harjoitteleeko kuski tammikuun Dakar-ralliin. Parinkymmenen minuutin päästä kuitenkin pysähdyttiin ja kuski meni juttelmaan parin muun kuskin kanssa, jotka olivat pysähtyneet samaan paikkaan. Tämän tauon jälkeen vauhti oli hillitympää, joten ehkä kuskilla vain oli kiire vaihtamaan muutama sana kolleegojensa kanssa.

Uyuniin ei tosiaan ollut, kuin tuo reilu parisataa kilometriä, mutta matkaa taivallettiin n. 6 tuntia, kertonee kaiken tarvittavan tiestä.

Maisemat olivat kuitenkin lähes koko matkan todella komeita.

Pikkukyliä oli jonkin verran. Osa oli jo muuttunut aavekaupungeiksi ja osa selvästi kasvanut kaivoksen takia.

Puolivälin lounastauolla matkan suurimmassa kaupungissa, jossa näytti olevan iso kaivos. Hetken hakemalla löysin Minnalle munahampparin ja itselleni nakkisämpylän. Jatkettuamme matkaa maisema muuttui tasaisemmaksi, oltiin noustu samalle tasangolle, jolla Uyunikin sijaitsee. Laamoja näkyi paljon ja jossain kaukana siinsivät korkeat vuoret, ehkä Chilen puolella. Myös muutama peura nähtiin.

Välillä maisema muutui jopa aavikoksi.

Ensimmäinen suola-aavikko, toivottavasti Salar de Uyuni on valkoisempi, ainakin siellä pitäisi olla paksummin suolaa.

Uyuniin saavuttuamme noustiin bussista ja saatuamme rinkat tavaratilasta tajusin unohtaneeni hattuni hattuhyllylle. Säntäsin bussiin, mutta hattuhylly oli tyhjä, vilkuilin ympärilleni, mutta turhaan. Hattu oli viety ja ikuisesti poissa. Allapäin lähdettiin etsimään hotellia. Muutaman liian kalliin jälkeen löydettiin Avenida hotelli

josta saatiin huone 80 boliviaanolla. Ei lämmitystä, mutta neljä paksua vilttiä. Mielestämme hyvä ratkaisu, täällä on kuollut turisteja kun he ovat nukkuneet kaasulämmitin huoneessa ja jostain syystä liekki on sammunut ja kaasu täyttänyt huoneen.

Asetuttuamme uuteen kotiin lähdettiin katselemaan kaupunkia.

Onko tämä muka ollut jotenkin jossain oikeassa käytössä joskus?

Illalla löydettiin loistava grilli, josta ostin tämän laamankyljen 20b, sisältäen salaattibuffetin. Aivan loistavaa sapuskaa, tänne tullaan toistekin. Illalla nautin myös pienen pullon vodkaa ja pureskelin kokalehtiä korkean paikan tautia vastaan katsellessani Breaking Badin viimeistä tuotantokautta. Tämä taisi olla liikaa heikentyneelle mahalleni, sillä mahatauti palasi ennen puoltayötä. Aamulla ehdin jo säikähtää, että nyt asiat ovat todella huonosti, kun katsoin peräpäästäni suihkunneen verta. Sain kuitenkin huokaista helpotuksesta muistettuani, että olin edellisenä iltana syönyt aimoannoksen punajuurta. Olo oli mahaongelmista huolimatta ihan ok, joten otin pari imodiumia ja lähdettiin aamiaiselle.

Minna oli ikionnellinen löydettyään perunapalloja, joihin hän ehti tykästyä Tupizassa, mutta jossa ainoa tällainen koju oli kiinni kahtena viimeisenä aamuna. Pottupallon sisällä on muna ja annoksen kruunaa salaatti (5b).

Oloni oli edelleen aamiaisen jälkeen ok, kolmas imodium tuntui auttaneen. Yrittäessäni ostaa lisää imodiumia ensimmäisestä aptekista minulle tarjottiin diapameja, varmaankin niiden kanssa olisi ollut rauhallisempi sairastaa, mutta jätin ne kuitenkin tiskille ja suunnattiin seuraavaan apteekkiin, joka sijaitsi isohkon klinikan yhteydessä. Apteekkarit eivät ilmeisesti ole täällä koulutettu, kuin hakemaan lääkkeitä nimeltä hyllystä, sillä tämäkään ei meinannut ymmärtää mitä olin vailla. Tiskillä oli kuitenkin sairaanhoitaja juuri lähdössä, joten hän selvensi mitä haluan ja sain parikymmentä kapselia 2mg Loperamidea (imodiumia) 50 boliviaanolla.

Seuraavaksi kyseltiin 3 päivän retkistä Salar de Uyunille ja muille alueen nähtävyyksille. Löydettiinkin yksi oikein hyvän oloinen matkatoimisto, josta saataisiin 3 päivän retki 750 boliviaanolla, tähän sisältyvät makuupussit, mutta lisänä tulee 180b pääsymaksuja. Tarjous oli hyvä, mutta päätin, että haluan kuunnella maahaani vielä hetken ennen ostopäätöstä.

Laamaa myynnissä.

Olutpullotikkareita... Järkevä alkoholimainonnan linja löytyisi varmaankin jostain Suomen ja tämän väliltä. Kyllä olen seurannut uutisia ja vähän ylilyöväksi alkaa mennä homma siellä kotimaassa.

Oltiin jo ostamassa matkaa seuraavalle päivälle, mutta matkatoimisto oli kiinni ja hyvä niin. Tämä taitaa olla aika vahva pöpö, sillä imodiumitkaan eivät lopulta auttaneet (otin yhteensä viisi), vaan vessassa piti juosta tihenevään tahtiin. Illalla käytiin syömässä ja sain syötyä herkullisen näköisestä annoksesta vain puolet. Joka sekin tuli äsken ulos. Kirjoittelin tätä puolilta öin sängyssä, kun uni ei kipeän mahan takia tule. Aamuyöstä päätin, että menen seuraavana päivänä käymään sairaalassa.

Aamulla vaihdettiin huonetta (120b) sellaiseen jossa on oma kylpyhuone ja jäätiin odottamaan päivän ensimmäistä ruikulia. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut, joten jätin menemättä lääkäriin ja syötyäni pitkin päivää hyvin varovaisesti olo oli niin normaali illalla, että käytiin ostamassa aikaisemmin mainittu 3 päivän jeeppiretki, joka alkaa huomenna!