Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Hue

Pistetäänpä ensin vähän jännittävämmät uutiset. Tänään ei mene busseja Laosiin ja yksi matkatoimisto väitti, että raja on kiinni sunnuntain takia, kun taas toinen sanoi, että se on auki, mutta sinne ei mene busseja. Päätin jäädä tänne, enkä lähteä etsimään jotain mielenkiintoisempaa kyytiä. Huomiselle aamulle on jo bussilippu valmiina ja toivottavasti selviän normaalilla muutaman dollarin sakolla, eikä rajaviranomaisella ole huono päivä.

Monet majapaikat mainostavat, että heidän kotinsa on sinun kotisi, muuta Hoen paikka oli ensimmäinen joka todella tuntui tältä. Hoen perhe oli todella ystävällinen ja luottavainen perhe. Normaalisti kun täällä ottaa huoneen pitää antaa passi pantiksi, Hoe ei tätä tehnyt ja aina kun söi tai joi jotain, piti vain merkitä kirjaan mitä otti. Yhtenä iltana istuttiin vähän myöhemmin ravintolassa ja kun Hoen veli lähti nukkumaan hän vain huikkasi, että pistäkää ovi lukkoon lähtiessä. Muutenkin tunnelma oli todella hyvä. Jokaisena iltana lähdimme illallisen jälkeen noin puolen porukan kanssa rannalle ja sytytimme nuotion. Yhtenä iltana Hoe organisoi tämän ja silloin kaikki olivat rannalla. Samana yönä mentiin itävaltalaisten kanssa uimaan. Vedessa oli vihreänä loistavaa blanktonia ja kun nosti katensä vedestä se loisti hetken vihreänä. Mulla ei ole sanoja kuvailla sitä tunnetta, kun kellui blanktonin keskellä ja katseli täydenkuun tekemää valokeilaa meressä.


Hoe esittelee vanhaa vieraskirjaa, joita on kertynyt 15 vuoden aikana 23. Saa nähdä montako tulee vielä sillä rannalle rakennetaan kovaa vauhtia hotelleja ja voi olla, että parin vuoden sisällä maat lunastetaan ja paikalle rakennetaan iso hotelli. Toisaalta Hoe voi aina siirtää paikkansa muualle ja travellerit seuraavat, sen verran legendaarinen äijä on kyseessä.

PS. Kavin illalisella. Lautasellinen kotiloita, vihanneksia, dippi ja nuudelikeitto 40kd. Ystävällinen myyjä alkoi kaivaa kotiloiden sisusta mulle valmiiksi esiin, mutta näytin, että haluan tehdä sen itse, aivan kuten paikalliset. Todellista herkkua aivan kuten lounaaksi syömäni simpukkakeitto 10kd. Tämän jälkeen kävin vielä juomassa lasillisen olutta 5kd.

PS2. Äsken soitettiin ja joku äijä kyseli passia, koitin kysyä mikä on ongelma, mutten tajunnut mitä hän kysyy ja hän lopetti puhelun. Ajattelin jo, että nyt joku on ajatellut kokeilla bisneksen tekoa. Kohta ovelle koputettiin ja äijä kyseli passia, kysyin onko hän tästä hotellista ja saatuani myöntävän vastauksen pyysin miehen alakertaan, jotta varmistun asiasta. Miehen mentyä tiskin taakse sanoin, että heillä on passini. Mies oli ihmeissään ja selasi passit läpi. Tilanne olikin vain sekaannus, koska he olivat merkinneet passiin, että olen huoneessa 202, jota he ensin tarjosivat, mutta jossa oli pari henkilökunnan tyttöä nukkumassa ja näin sain huoneen 204.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt menee jo liian jännäksi! Oletko selvinnyt rajan yli vai oliko viranomaisilla tosihuonopäivä.

Anonyymi kirjoitti...

on tässä ylitetty jo pari rajaa ongelmitta. Pistän päivitystä myöhemmin.