Coron-El Nido

Coronista pyrimme jatkamaan El Nidoon keskiviikkona, mutta laiva oli loppuun myyty. Ostettiinkin liput perjantaiksi (1800p), jotka myöhemmin iltapäivällä vaihdoimme torstain lisälaivaan, alkoi olla fiilis, että Coron on nähty. Huoneessamme vilistävät torakat lisäsivät tätä fiilistä, varsinkin pienolioita rakastavan Minnan mielessä.

Viimeisenä päivänä Coronissa päätettiin ottaa lomaa budjettisyöpöttelystä ja mentiin pizzalle rantaravintolaan (250p/kpl). Ei tämä oululaista känkkyä voita, mutta hyvää oli.

Päätin lähteä käymään sairaalassa, sillä ihooni oli ilmestynyt tulehdusta pariinkin kohtaan. Hyvin pätevän oloinen tohtori määräsi minulle antihistamiinia, antibioottia, desinfiointiainetta ja parantavaa voidetta, vedessä oleilua hän ei lomalaiselta halunnut kieltää, mutta sanoi, ettei se hyvää tee. Lääkkeet kustansivat 444 pesoa ja lääkärillä käynti ei mitään, pienen kiitoksen laitoin lahjoitusboksiin.

Auringonlasku viimeisenä iltana, jolloin hoksattiin myös tuo köysirata, joka jäi kuitenkin testaamatta.

Coronin takana olevalla kukkulalla oli suuri risti, jossa oli joinain iltoina valot.

Veneemme seuraavana aamuna, 8 tunnin merimatkalle olisin halunnut hieman isomman veneen, mutta tähän oli tyytyminen. Lippuumme oli merkitty lähtöajaksi 7.30 ja olimme hyvissä ajoin satamassa, jotta saamme hyvät paikat. Valinnan vapautta tosiaan riitti, veneessä ei ollut vielä ketään muita matkustajia. Venemies sanoi, että lähdemme varmaankin yhdeksältä.

Haukka saalistaa.

Kahdeksan jälkeen väkeä alkoi tulla ja lähdimme liikkeelle mukavan vähäväkisellä veneellä ennen yhdeksää. Veneessä oli vain turisteja ja Minna sanoi hyvin, että alkaa tuntua enemmän ja enemmän, että nyt ollaan lomalla reissaamisesta. Kieltämättä rentoa olla välillä massaturistireitillä, palveluita on helposti saatavilla ja säätämisen tarve on pieni. Tähän kyllästyy kuitenkin melko pian. Onneksi Kiinassa saa taas ihmetellä erilaista kulttuuria, oppia uutta, lisätä ymmärrystä ja säätää, ehkä myös Keski-Palawanilla.

Matkamaisemat olivat upeita.

Minna tykkäsi nukkumisesta. Avoimemmalla taipaleella vene heilui melkoisesti, mutta henkilökunta jutteli rauhallisesti keskenään, tämä rauhoitti. Keli oli kuitenkin todella hyvä, myrskyisempänä päivänä olisi pelottanut, ei tämä paatti taida toisaalta myrskyyn lähteä, lähtöjä perutaan paljon.

Kuuden tunnin matkan jälkeen hajosi jotain moottorista, tätä piti fiksailla. Tuttua toimintaa bussimatkoilta, veneessä vähemmän miellyttävää.

Päästiin kuitenkin pian jatkamaan ja siellä se lopulta näkyy, El Nido.