Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

torstai 25. syyskuuta 2014

Amerikkaan

Aamulla kirjauduttiin aamiaisen jälkeen ulos hostellista ja käveltiin rautatieasemalle. Raideongelma oltiin saatu korjattua ja päästiin junalla suoraan lentokentälle. Lentokentällä check in automaatin kanssa oli hieman ongelmia, sillä meillä ei ollut jenkkilään osoitetta. Lopulta kone sylkäisi mene tiskille lapun. Tiskillä mitään ongelmia ei ollut ja rinkat selvitettiin Buenos Airesiin asti. Portilla piti olla 1,5 tuntia ennen koneen lähtöä, sillä kaikki joutuivat pieneen kuulusteluun. Mistä olet tulossa, miksi olet menossa jne. Yksi mies oli turvatarkastuksessa vähän hankalana, protestoiden poisti johtoja laukusta (kaikki piuhat piti ottaa pois laukusta, kuten elektroniset laitteetkin) ja kieltäytyi vartalon läpivalaisusta. Hänkin kuitenkin pääsi koneeseen kopeloinnin jälkeen.

Deltan mätöt. Minna oli päättänyt olla tilaamatta vegesafkaa etukäteen, liian monen pettymyksen takia. Yleensä lentoyhtiöt tekevät vain yhden erikoisruoan, jos mahdollista, tämän takia vegeä tilannut saa samaa erikoisruokaa, kuin esimerkiksi gluteeniton. Minna olikin iloisesti yllättynyt, kun vegepasta oli tämän kanaaterian kanssa vaihtoehtona.

Tupakointi erittäin ankarasti kielletty!

Mutta vieressä töhkis?

USA! Lähes kymmenen tunnin lento Atlantaan meni rennosti punaviiniä nauttien ja leffoja katsellen, hieman myös torkahdin.

Jenkkilän immigrationin jonoista on tullut kuultua paljon tarinoita, mutta meillä ei ollut jonoa juuri lainkaan. Pari blondia, jotka flirttailivat ja jäivät vaihtamaan numeroita passivirkailijoiden kanssa viivästyttivät hieman, mutta tätä oli hauska seurata. Meillekin sattui ihan mukava virkailija ja parin kysymyksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa.

Atlantassa oli tietenkin pakko maistaa aitoa jenkkimättöä 12$, triplajuustopekonihampurilainen oli lähes pelkkää pihviä ja ranskalaisetkin normaalia parempia. Sen huomion tein lentokentällä, että ravintoloissa tai kaupoissa ei ollut yhtään valkoista töissä. Jenkkiaksentti oli mukavan kuuloista. Nimeni jouduin täälläkin tavaamaan tilatessani ruokaa, mutta se huudettiin melko oikeaoppisesti. Täällä oli kätevä tankata dollareita, joten nostettiin molemmat vararahastoksi muutama satanen. Lentokentällä vaihdettiin myös muutama sana amerikansuomalaisen naisen kanssa, joka oli menossa Suomeen äitiään moikkaamaan.

Muutaman tunnin lentokentällä pyörimisen jälkeen päästiin seuraavalle lennolle. Tässä vaiheessa alettiin olla jo aika väsyneitä ja koneeseen päästyämme nukahdettiin. Sen verran käytiin hereillä, että illallinen syötiin, mutta suurin osa tästä yli kymmenen tunnin lennosta meni nukkuessa, Pantanalista katsoin pari dokkaria.

Siinä se vihdoin näkyy, Argentiina. Buenos Airesin imigrationissa jono oli pitkä, mutta itse leimojen lyöminen oli nopeasti ohi, virkailija ihasteli ja kehui passissani olevia eläinten kuvia. Imigrationin jälkeen haettiin rinkat, läpivalaistiin ne ja alettiin säätää kyytiä kaupunkiin. 90 pesolla/hlö saatiin jaettu minibussikyyti, mutta kun pesoja ei ollut, jouduttiin maksamaan virallista 12 peson kurssiakin huonommalla kurssilla ja yhden lipun hinnaksi tuli 8 euroa. Tällä kyydillä päästiin keskustaan ja käveltiin Carly hotelliin San Telmoon. Varauksemme löytyi ja mukava nainen antoi meille huoneen, maksukin onnistui myöhemmin, kunhan olemme saaneet rahaa vaihdetuksi. Minna alkoi olla mielissään, kun oli jo parikin asiaa saanut hoidettua espanjallaan.

Kattokorkeutta riittää ja muutenkin oikein mukava huone. Hinta oli vielä arvoitus, tai kyllähän me se pesoina tiedettiin 1260 pesoa/6 yötä, mutta virallisella kurssilla se on 105€ ja bluedollarkurssilla 63€. Lähdettiin kohti Floridakatua ja rahanvaihtajia. Rehellisen näköisen kanssa päädyttiin kauppoihin ja vaihdettiin nettikahvilassa 19 pesoa eurolla kurssilla, mihin oltiin hyvin tyytyväisiä. "Virallinen" bluedollarkurssi on 20,2 pesoa eurolla. Melkoisella vauhdilla menee kurssi alaspäin vaikka valtio kuinka yrittää suitsia devalvaatiota virallisella kiinteällä kurssilla (12 pesoa/€), kesällä katsoin kurssia ja silloin tämä epävirallinen kurssi oli 16.

Samalla reissulla hommattiin paikallinen sim (15p), joten meille voi soitella numeroon +54 911 234 24750. Telealea suosittelen. Kello on täällä kuusi tuntia vähemmän, kuin Suomessa.

Mikä toi toinen pönttö on?

5 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Ihanaa:)

No se toinen on semmonen jossa peräpää likaantuu ja toinen semmonen, jossa se puhdistuu!

Tuukka kirjoitti...

Aivan... Testattu ja hyväksi pönttösysteemiksi todettu, paperille hei hei :)

mutteri kirjoitti...

Nuorena tyttönä Pariisissa tuota kokeilin. Aika jännää, kun toi oli huoneessa ja huussi oli käytävällä - mallia jalankuvat. Bidee on muuten keksitty jo 1600-1700-luvulla.

Tuukka kirjoitti...

Mielenkiintoisia ne ranskalaiset...

Siina kirjoitti...

Kyllä on siistit talorivit Ameriikassa.

Jee Suomen passi on kyllä hieno passi, hyvä kun huomaavat!