Matka sujui hyvin ja taalla olin 10 aikoihin aamulla, veneessa oli todella avuliaita sukelluskoulujen/majoituspaikkojen miehia, joilta sain oikeasti hyvaa tietoa saaresta, eivatka he ainostaan markkinoineet omaa paikkaansa. Saarella kavin lapi muutaman paikan, joista valitsin J.P. resortin. Yritin varata samantien viikon, mutta resortin vaki ei antanut alennusta jo alennetuista hiljaisemman kauden hinnasta, joten otin bungalowin 300 bahtin paivavuokralla (tytto naytti varauskirjaa ja kaikki aikaisemmat hinnat olivat 400b-500b). Ravintolassa iski pieni hintashokki, silla hinnat olivat kolme kertaa kalliimmat, kuin Tratissa tai Bangkokissa. Eihan 2 euron sapuskat toki kalliita ole, mutta kolminkertaiset hinnat tuntuvat silti ikavilta. Huonosti nukutun yon jalkeen otin torkut, joilta herasin vessahataan. Kirosin ensin resortin ravintolan, mutta huomattuani puoliavonaisen betonisailion, josta tuli vesiputket bungaloweihin, paatin lopettaa hampaiden pesun kraanavedella ja kaivaa esiin Imocur kapselit. Riippumatto osottautui huonoksi ja kun narukin napsahti poikki lahdin etsimaan uutta. Kaupasta loytyikin oikein hyva Ko Phanganilla kasintehty malli edulliseen 200 bahtin hintaa. Kylassa mainostettiin Blue Moon Experience juhlia, joten lahdin illalla kavelemaan maen paalle katsomaan millaiset pippalot viidakon keskelta loytyisi. Valot ja suuret koristeet, tekivat paikkaan hienon psykedeelisen tunnelman. Vakea ei ollut hirveasti paikalla, mutta olipahan ainakin tilaa tanssia. Paluumatkalla kompastuin pimella ja jyrkalla tiella, joten nyt on polvet ja kasi ruvella.
Seuraavat paivat ovat menneet suurimmaksi osaksi riippumatossa lohoten ja lueskellen. Koitin vaihtaa pari jo luettua kirjaa, mutta kirjakaupassa niista tarjottiin 50b/kpl ja he itse myivat samoja vanhoja kirjoja 300b/kpl hintaan. Tarjous oli niin surkea, etta paatin odottaa parempaa tai vaikka jattaa kirjani jonkin hyvan vierastalon kirjahyllyyn. Resortin ravintolan hylkasin ensimmaisen aterionnin jalkeen ja loysin vahan matkan paasta todella ystavallisen tyton pitaman ravintolan, jossa hinnat ovat hitusen edullisemmat, annokset isoja ja todella maukkaita. Muutenkin kivempi kantaa rahansa pienyrityksiin, kuin isoihin. Lauantaina innostuin syomaan tulista kanaa, jota suu rakasti, mutta johon maha ei ollut viela valmis, joten mahaa kivisti pitkalle aamuyohon ja younet jaivat vahaisiksi.
Tanaan paatin aktivoitua bungalowin, uimarannan ja ravintolan muodostamasta pyhasta kolminaisuudesta ja ostin lipun koko paivan snorklausretkelle saaren ympari (650b). Vedenalainen maailma oli yhta upea, kuin viime vuonna Haad Yaolla. Shark baylla koitin kovasti etsia metrisia haita, mutta ikava kylla en loytanyt yhtaan, veneessa kuulin parin muun kylla nahneen niita. Pysahdyimme 4 kertaa vajaaksi tunniksi ja viimeinen pysahdys oli pienella Ko Nang Yanilla. Matkanjarjestaja kertoi, etta nyt voi menna saarelle, johon on 100b paasymaksu ja vene tulee hakemaan 2 tunnin paasta (saarella oli muutama muukin vene ja sinne tehdaan paivaretkia Ko Samuilta saakka), olin ymmartanyt, etta on myos mahdollista pysya veneessa joka laitetaan parkkiin n. 100m paassa olevalle Japanese Garden sukelluskohteelle. Mies vahvisti taman, mutta todennakoisesti koska firma saa saarella kavioista oman siivunsa, han ei toista vaihtoehtoa turhaan mainostanut, olinkin ainoa joka jai veneeseen. Snorklasin viela noin tunnin, jonka jalkeen siirryin yksityisveneeni kannelle nauttimaan maisemista ja juomaan yhden oluen.
Ko Nang Yanin kuuluisa kolme saarta yhdistava hiekkaranta.
