Manilasta lähtö

Perjantaina lähdettiin aikaisin aamulla kohti Kiinan lähetystöä.

Matkalla nähtiin Suomi-tie.

Päästyämme lopulta Kiinan lähetystölle, otettiin vuoronumerot ja alettiin täyttää kaavakkeita. Jonotettiin ja kun tuli meidän vuoromme, mentiin luukulle. Hiljaa lasin läpi puhunut tyttö selitti jotain lapusta, joka meillä pitää olla. Tajuttiin, että lapun saa ulkopuolelta. Mentiinkin ulkopuolelle, muttei oikein nähty mitään ja kysyttiin vartijalta mistä saamme lapun, jolla saamme viisumin. Vartija vastasi: "go back to your home country". Vähän heräsi pahoja aavistuksia, mutta mentiin vielä infotiskille jossa nainen näytti työ/opiskeluviisumilomaketta, jonka oli jo antanut meille ensimmäisellä kerralla. Mentiin uudelleen hakemusluukulle ja annettiin myös tämä lomake sen verran täytettynä, kuin voi. Nyt tyttö kaivoi infolapun esille ja selitti, että tämä lähetystö myöntää ei filippiiniläisille vain työ/opiskeluviisumeja. Kysyttiin, että mitä me nyt tehdään ja neuvo oli tytöltä sama, kuin vartijalta, meidän pitää mennä Suomeen hakemaan viisumia.

Lähdimme paikalta hieman ärsyyntyneenä. Kuala Lumpurin lähetystö myönsi ainakin muutama vuosi sitten turistiviisumeja ja käsittääkseni tekee niin edelleen, menee vaan tiukille lentojen ostaminen, kun pitää formuloiden jälkeen alkaa säätämään, mutta muuta ei voida.

Kuva erittäin härskistä leipomosta tähän väliin.

Mietittiin hetki mitä nyt tehdään, edelleen pohjoiseen vai Palawanille heti kun mahdollista. Pohjoinen voitti. lähdettiin siis Cable Toursin toimistolle New Manilaan. Paikka oli aika kaukana, mutta tämä on ainut firma, jolla on matkoja Bontociin. LRT vaunun oven pamahdettua nokkani edestä kiinni, mietin, että tämä kaupunki tarvisi ehdottomasti lisää vaunuja LRT:hen ja kunnon bussiaseman. Älytöntä, että bussit lähtevät eri puolilta suurkaupunkia ilman mitään logiikkaa ja LRT on aina ihan täynnä.

Päästyämme Cable Toursin paikkaan, kuulimme, että tämän illan bussi on täynnä, varattiinkin paikat seuraavalle päivälle ja otettiin taksi takaisin majapaikalle toivoen, että sieltä löytyy huoneita. Taksi kustansi 200 pesoa ja majapaikalla löydettiin lopulta myös päivän Jing. Tuuletin huoneet olivat täynnä, mutta omistaja antoi meille omalla kylppärillä ja ilmastoinnilla varustetun huoneen tuuletin huoneen hinnalla (695p). "Today is BBQ night", muistutti omistaja annettuaan avaimet. Lähdettiinkin supermarkettiin ostamaan lihaa. Valitsin reilun puolen kilon möykyn grillikylkeä (170p) ja palattiin majapaikkaan, jossa grillimestari olikin jo valmiina.

Hyvin paistettu kylki oli erittäin herkullista.Talonkin puolesta olisi ollut lihoja, mutta päätin rajoittaa mässäilyn tähän möykkyyn.

Seuraavana aamuna lähdettiin China Towniin nostamaan rahaa, sillä siellä on lähin automaatti, joka antaa yli 10000 pesoa. Filippiniläiset automaatit ottavat 200 peson siivun joka nostosta, tähän kun lisää vielä suomalaisten pankkien palkkiot, niin mielellään nostaa maksimin, joka HSBC:llä on 40000. China Townista löydettiin automaatti, josta minä onnistuin nostamaan maksimit, mutta Minna ei. Citibankista Minnallakin onnisti 15000 kera. Ei alkanut hyvin tämäkään päivä.

Seuraavaksi yritettiin löytää jonkin pienen laivayhtiön toimisto, jolla pitäisi olla matkustajia ottava rahtilaiva Coroniin. Hieman kuumottavasta satamasta tätä toimistoa ei kuitenkaan löytynyt, joten ei tiedetä varmasti vieläkään meneekö Coroniin laiva, vai pitääkö lentää. Ennen Palawanille on mennyt hyvin laivoja, mutta viime vuonna isot laivayhtiöt yhdistyivät 2Go firman alle ja linjoja on karsittu.

Illalla hyppäsimme taas taksiin ja ajelimme Cable toursille, tällä kertaa matka kustansi vain 170 pesoa. Bussin lähtöön oli vielä aikaa, joten lähdettiin katselemaan ympäristöä, heitettyämme rinkat kyytiin ja maksettuamme liput (650p/hlö) Bontociin.

Lähistöltä löytyi churrospaikka, joten testattiin lautasellinen. Makea vastaava Minnan mukaan eivät olleet oikeita churroksia, mutta ihan 55 peson arvoisia. Herkuttelujen jälkeen mentiin käymään vielä Burger Kingissä iltapalalla, Minna söi ranskalaiset ja minä kolmannenkymmenennen burgerini täällä Manilassa, aikaisemmat burgerit ovat olleet paikallisista kojuista, alkaa olla roskaruokakiintiö täynnä.

Bussi lähti 20.30 ja matka kesti 12 tuntia, molemmat nukuttiin jonkin verran, mutta aivan liian kylmällä ollut ilmastointi häiritsi yötä, seuraavalla kerralla lämpimiä vaatteita reppuun.

Bontocissa vaihdettiin tähän jeepneyhyn, jolla päästiin vajaassa tunnissa Sagadaan (45p/hlö).

Manila

Manilan kone lähti puoli tuntia etuajassa ja Manilassakin oltiin etuajassa aikaisin aamulla. Oltiin säästäväisiä ja mentiin lähtevien terminaaliin ja napattiin tavallinen taksi, joka oli tuonut matkustajia lentokentälle. Saapuvien terminaalissa on vain kalliimpia lentokenttätakseja. Matka Ermitaan Friendlys majatalolle maksoi vain reilut 140 pesoa mittarilla. Meillä ei kyllä ollut kuin 500 seteli ja kuskilla huonosti vaihtorahaa, joten itseasiassa matka kustansi vajaat 200, mutta ei ole paha sekään. Friendlysiltä saatiin maailman pienin 2hh 695 pesolla, mutta väsyneenä tämä kelpasi. Seuraavana aamuna saatiin vaihdettua isompaan, jossa pystyi levittämään tavaratkin hyvin.

Päiväunien jälkeen lähdettiin kohti Intramurosia, eli vanhaa kaupunginosaa. Kuvassa filippiiniläinen erikoisuus jeepney. Näillä pääsee oikeastaan mihin tahansa, jos tajuaa reitit, ei olla vielä käytetty.

Intramurosissa. Minna tykkäsi kovasti vanhoista espanjalaisista taloista, kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin.

Santiagon linnoituksessa. Pieni ja kaunis espanjalaisten linnoitus, jota ovat käyttäneet myös japanilaiset ja jenkit toisessa maailmansodassa.

Taideteos museossa.

Paluumatkalla nähtiin jokin pieni juhla, pappi puhui ja ihmiset kuuntelivat. Pitkällä pöydällä oli paljon ruokia, joihin oli merkitty miltä perheeltä ne olivat.

Rizal puistossa. Tuhkimon kurpitsakärryssä puolen tunnin ajelu olisi kustantanut 350 pesoa.

Käytiin hakemassa illalliseksi juustoa ja patonkia isosta supermarketista. Ei ollut kyllä kaukana, ettei Minna luopunut patongista, kun minä olin ostamassa vettä sevenelevenistä, niin sydäntä raastava oli ollut hameessa roikkunut pieni kerjäläislapsi.

Illalla minä sain maistaa kokonaista sikaa. Majapaikka oli järjestänyt grillibileet pitkäaikaisen vieraan kuuniaksi. Täällä on myös joka ilta ainakin pari pulloa rommia tarjolla vieraille. Ei tämä rommi kyllä kallista ole ostaa itsekkään, ainoastaan 80 pesoa 700ml pullo.

Seuraavana päivänä käveltiin Intramurosin muurin kautta immigration officeen jatkamaan maassaololeimoja. Lentokentältä saatiin ilmaiset 21 päivää, mutta koska tarvittiin lisää piti pidentää 59 päivään saakka, tämä kustansi 3030 pesoa/passi. Jouduin lisäksi vuokraamaan pitkät housut ulkopuolelta (50 pesoa), sillä sisään ei päässyt shortseissa. Prosessi ei ollut hankala, kovasti jonotusta ja tunnin odotus, jonka jälkeen saatiin passit takaisin pidennyksen kera.

Immigrationin jälkeen jatkettiin maailman vanhimpaan China Towniin, ihan ok paikka, muttei mitään ihmeellistä, kovasti kiireisiä kiinalaisia.

Syömässä piti tietenkin käydä. Dumplingsit riisillä kustansivat 120 pesoa ja olivat erittäin herkullisia.

China Townista koitettiin kävellä sillalle, josta pääsisi takaisin Intramurosin puolelle, mutta matka kulki slummin läpi, johon ei viitsitty mennä kovin syvälle, käännyttiinkin takaisin ja mentiin toista siltaa pitkin.

Päästyämme LRT asemalle ajeltiin Mall Of Asiaan. Jostain olen lukenut, että tämä olisi maailman 4. suurin ostoskeskus.

Paikka oli kieltämättä iso, luistinratakin löytyi. Osa luistelijoista oli todella taitavia harrastajia ja tekivät hienoja piruettejä, osa taas ei meinannut pystyssä pysyä.

Minna pizzalla. Vegepizza 108 pesoa. Oikein oli hyvää, pohjasta pieni miinus.

Täällä olisi lauantaina suomalaisia ilotulittamassa, mutta taidetaan lähteä käymään pohjoisessa, kunhan saadaan Kiinan viisumihakemukset sisään huomenna.

Käärmeen vuosi näkyy täälläkin.

Illaksi haettiin kaupasta Malibun tapaista erittäin hyvää kookosrommijuomaa (99p/pullo), maisteltiin myös hieman ilmaista rommia. Aikaisin aamulla (kahdeltatoista) meidät herätettiin ja meinattiin joutua luopumaan huoneesta, oltiin sanottu, että ollaan 3 päivää, mutta tätä ei oltu kirjattu koneelle ja huone oli varattu. Hieman selvittelyä ja saatiin pitää huone.

Käytiin hieman kävelemässä ja etsimässä kengän korjaajaa, sillä Minnalta oli hajonnut kenkä. Pitkän lenkin jälkeen löydettiinkin tämä mies, joka pyysi liimauksesta ja ompelusta vain 10 pesoa, annettiin 15. Minna oli taas onnellinen.

Minä kävin hakemassa 6 juustohampurilaista pieneen heikotukseen. Auttoi.

Asekauppa ostoskeskuksessa. Kuvia ei ois tavallaan saanut ottaa, joten kuvan laatu on vähän heikko. Konekivääreitä, haulikoita ja pistooleita löytyi. Pikkupistooli vain 18 000 pesoa. Isompi Glock ois irronnu 25 000 pesolla, konekiväärissä ei ollut hintalappua.

1€=52 pesoa.

Hommasin Filippiiniläisen liittymän. Numero on +639159214034.

Kuala Lumpur

Nousuja ja laskuja oli vielä enemmän, kun oltiin luultu. Kone teki pysähdyksen myös Surabayassa, saatiin kyllä olla koneessa.

Jakartan lentokentältä ois löytyny kultahippusta Smirnoffia, harkitsin hetken, mutta jätin hyllyyn.

Kuala Lumpurissa oltiin yhden aikoihin. Hetken harkinnan jälkeen päätettiin jäädä kentälle odottamaan aamua, sillä bussit eivät kulkeneet ja majotuksessakin säästetään, kun odotellaan muutama tunti.

Suurin osa yöstä vietettiin mäkkärissä, sillä sieltä löyty pistorasia tietokoneelle (ilmanen netti) ja ihan kelpo apetta, kyllä roskaruokaa kaipaa aina välillä.

Kuudelta alkoi mennä busseja kaupunkiin, joten ajeltiin China Towniin (10r).

Saatiin huone Oasiksesta (40r) ja mentiin päiväunille. Kuva Oasiksen kattoterassilta, täällä istuttiin iltaa myöhemmin viskipullon ja muiden reissaajien kanssa. Oltiin odotettu jotain uudenvuoden juhlintaa, mutta aika hiljaista tuntui olevan, vaikka olimme china townissa. Itseasiassa suurin osa kiinalaisista paikoista oli kiinni ja kiinalaiset häipyneet johonkin.

Päiväunien jälkeen ajeltiin LTR:llä little indiaan syömään, kyllä oli hyvää pitkästä aikaa... (17r) Syömisen jälkeen jatkettiin Petronas torneille hankkimaan Filippiinien LP.

Suria ostoskeskuksessa näkyi hieman uudenvuoden juttuja, johonkin aikaan olisi ollut lohikäärmetanssia, mutta se missattiin.

Isosta kirjakaupasta löytyi matkaopas oikeastaan mihin tahansa. Ostettiin LP Filippiineille melko suolaiseen 114r hintaan.

Kahavilla, näin Tuukka kirjoitettiin tällä kertaa... (8r). Nokian lama näkyi, viereisessä Samsungin kaupassa kävi paljon kovempi kuhina.

Petronaseilta jatkettiin Golden Triangle kierrosta. Melko erilaista olla ultramodernissa Kuala Lumpurissa Indonesian jälkeen, täältä löytyy ilmastoituja kävelykatujakin...

On hyvvää, ota haukku. Minna tilasi 2 munkkia ja laten, saaden vielä 2 munkkia kaupan päälle. Ihan ei jaksettu syödä kaikkia, mutta hyvää oli (16r).

Rolls Royce pysäyttää, taitaa olla toinen jonka olen koskaan nähnyt.

China Townissa.

Ei ole halal olutta...

Matka jatkuu Manilaan.

1€=4r

Kupang

Kefasta ajeltiin bussilla takaisin Kupangiin ja majoituttiin tuttuun Lavalon majataloon. Oltiin ostettu jo Kefassa netin kautta lento pois Indoista.

Kupang-Jakarta-Kuala Lumpur 8.2. 15.05-23.55. (200€ yhteensä, Lion Air)

Kuala Lumpuriin ei ollut missän vaiheessa tarkoitus jäädä, ainoastaan syödä mahat täyteen hyvää intialaista ja nähdä toivottavasti jotain uudenvuoden häppeninkiä. Jatkon kannalta olimme melkolailla kahden vaiheilla, Sri Lankaan tai Palawan Filippiineillä. Valitsimme lopulta Palawanin. Filippiineille lennämme heti kiinalaisen uudenvuoden jälkeen.

Kuala Lumpur-Manila 11.2. 01.20-04.55 (200€ yhteensä, Cebu Pacific)

Manilasta meidän on tarkoitus hommata Kiinan viisumit. Kiinaan menemme toivottavasti heti formuloiden (24.3) jälkeen, jos meille vain myönnetään 2kk viisumit. Kiinassa ensimmäisenä kohteena ovat Länsi-Sichuanin tiibetiläisalueet. Tiibet on aivan vieressä, mutta sinne on hankala/kallista päästä, lupien takia.

Manilan viisumirumban jälkeen lähdemme Palawanille varmaankin laivalla. Palawan suunnitelma on Coron-El Nido-Puerto Princesa. Tähän saadaan varmaankin kulumaan kuukausi, jonka jälkeen on aika lentää takaisin Kuala Lumpuriin katsomaan formuloita

Puerto Princesa-Manila-Kuala Lumpur 21.3. 10.00-17.40 (234€ yhteensä, Cebu Pacific)

Liput formuloihin ostettiin tänään. Liput ovat samaan katsomoon, jossa olin viimeksikin (C2). Hintaa lipuilla oli edelleen vain 30€/hlö/koko viikonloppu.

Kupangista ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Ollaan kävelty ympäriinsä ja välillä syöty.

Leivoksia

Katkarapulounas

Mustekala/kala päivällinen, ruokajuomaksi dragon fruit pirtelö.

Kefamenanu (sairastelua)

Viikko sitten maanantai-iltana mulla tosiaan nousi nopeasti kuume yli 39 asteen. Aamullakin oli vielä kuumetta, joten lähdettiin käymään klinikalla, jota paikalliset miehet suosittelivat. Tämä paikka oli kuitenkin vain vastaanotto erään talon yhteydessä, eikä nainenkaan vaikuttanut oikein pätevältä, ystävälliseltä toki. Hän kuunteli vähän keuhkoja ja kyseli huonolla englannilla oloa. Mainitsin malarian, johon hän ei uskonut, mutta määräsi kuitenkin kolme malariatablettia ja antibiootteja (lasku 150k). Kysyin omalta lääkäriltäni näistä tableteista ja hylkäsimme antibiootit, sillä niille ei ollut perusteita ja oudon annostuksen vuoksi (kuhan jotain antaa tolle fiilis). Myös rankoista malarialääkkeistä päätimme, ettei niitä kannata varmuuden vuoksi syödä.

Päätin jättää lääkärikäynnit tähän ja vain levätä. Hotellimme oli hyvä normaalitilassa, mutta huono sairastamiseen, sillä sääskiverkot olivat mitä sattuu (käytettiin sähkökemikaalimyrkkyä sisällä), vesi kylmää, epäviihtyisä ja ruokapaikatkin kaukana. Vaihdettiinkin parempaan.

Hotel Livero.

Halvin kahden hengen huone, 300k. Minä jäin heti tänne potemaan, Minna lähti pakkaamaan ja hakemaan rinkkoja vanhalta hotellilta. Päästyään kahdella ojekilla takaisin kamojen kanssa, Minna mittasi kuumeen ja todettiin, että en saanut sairastaa yksin. Oireitamme olivat korkea kuume, jalkakivut ja varsinkin minulla voimakas päänsärky, selkäkin tuli kipeäksi, mutta sen pistimme makoilun piikkiin. Epäilimme hyvin vahvasti influenssaa.

Joimme hyvin ja yritimme jotain syödäkkin, lähinnä keksejä. Aamuisin taisteltiin lusikallinen tai kaksi riisiä suuhun, kunnon ruoka ei maistunut yhtään.

Minä tervehdyin ensin. Neljä päivää jatkuttuaan kuume lähti pois, edelleen olin heikkona, kauppareissut ottivat kunnon päälle ja jalkoihin koski, mutta kuume oli poissa. Minnankin kuumeilu loppui viidessä päivässä.

Kyllä oli hieno hetki, kun ruoka maistui taas.

Maanantai-aamuna oli Super Bowl. Melkein joka reissulla olen tämän spektaakkelin yrittänyt nähdä ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun sen näin alusta loppuun. Alku uumoili tylsää peliä, mutta 49ers sai onneksi koottua rivinsä ja loppu oli erittäin jännittävä. Tuo viritys on rakennettu singnaalin parantamiseksi. Tuon verhon takana on ikkuna aulaan, jossa lähetin sijaitsee kerrosta alempana.

Pelin jälkeen huomasin molemmissa alapohkeissani vahvaa punoitusta, joka ei näyttänyt terveeltä, aivan kuin sisäistä verenvuotoa. Soitto Suomeen, jonka jälkeen lähdettiin sairaalaan, tämä voi olla jotain vakavaa. Sairaalassa oli pöydän täydeltä lääkäreitä, joille selitin mitä oireita minulla on ollut ja he katsoivat jalkaani. Meidät molemmat lähetettiin verikokeisiin ja lääkäri sanoi, että vaikuttaa Denguelta. Verikokeissa selvisi, että molemmilla verihiutaleet ovat niin matalalla, että meidät otetaan sisään. Minä olin ehtinyt toipua jo monta päivää, joten lähdin hakemaan rinkkoja, palattuani minäkin sain tipan käteeni.

Kaikki oireet yhteen laitettuna lääkäri oli lähes varma, että meillä molemmilla on dengue. Testiä heillä ei ollut, sillä kylä on pieni ja sairaala sen myötä. Lääkettä dengueta vastaan ei ole, plasmanlisääjät auttavat, kuten myös paracetamoli ja lepo. Saatiin yhteinen huone ja alettiin potea. Tuntui typerältä olla tipassa ja sairaalassa, kun olo alkoi jo olla oikein hyvä, ilman jalkapunoitusta olisimme lähteneet liikkeelle seuraavana päivänä. Sairaala oli vanha ja hieman ränsistynyt, mutta henkilökunta oli hyvää ja meiltä käytiin katsomassa paljon.

Seuraavana aamuna otettiin taas verta ja ilmeisesti ylilääkäri kävi sanomassa, että jos hiutalearvot ovat parantuneet pääsemme pois. Käsittääkseni he sulkivat pois verenvuotokuumeen mahdollisuutta, joka denguesta voi seurata, tämä tauti on hengenvaarallinen. Verenvuotokuume on erittäin harvinainen ensimmäisen Denguen yhteydessä, mutta jos Denguen saa uudelleen riski kohoaa. Hiutalearvot olivat parantuneet ja pääsimme lähtemään (sairaalalasku 1,4 miljoonaa yhteensä).

Palasimme päiväksi Liveroon, nyt oli voimia käydä huoneita läpi. Otettiin muuten samanlainen huone, kuin aikaisemmin, mutta tällä kertaa huoneessa on iso parveke. Sairaalassa keskusteltiin paljon jatkosta, Minna haluaa pois sadekausi alueelta, sillä hyttysiä ja tauteja on silloin enemmän. Lähdemmekin huomenna Kupangiin ja jätämme pian Indonesian taaksemme, Kuala Lumpur on seuraava kohde.