Paksong

Don Detilla maksoin puolen miljoonan majoitus/ruokalaskun kymmenelta paivalta ja ajelin bussilla Paksen kautta Paksongiin. Paksong on pieni kyla ja kestikin hetken, etta loysin guest houssin. Sairastuin heti flunssaan, koska taalla on paljon kylmempi, kuin merenpinnantasolla (vajaa 20 astetta iltaisin). pari paivaa menikin makoillen ja mandariineja syoden. Kolmantena paivana vuokrasin skootterin ja lahdin katselemaan ymparistoa ja etenkin vesiputousia. Tad Fanella lahdin erittain jyrkkaa polkua alaspain paremmalle nakoalapaikalle. Puolessa valissa olin jo kaantya takaisin, mutta sitten nain kuinka kaksi tyttoa kipusi ylospain, joten en voinut luovuttaa. Nakoalapaikka oli hieman tasaisempi paikka erittain jyrkassa rinteessa, josta horjahtaminen olisi tietanyt n. 100 metrin pudotusta rotkoon, joten nappasin pari kuvaa ja lahdin varovasti takaisin. Paksongissa piti tietenkin etsia kahvila, koska olin nahnyt niin paljon kahvipensaita paivan aikana. Meninkin kahvilaan, jota piti hollantialainen mies. Hanen vaimonsa omistaa kahviviljelmia ja mies on paahtanut kahvia jo hollannissa. Sinansa epatavallinen pari, ettei heilla ollut ikaeroa kovinkaan paljoa. Yleensa kun nakee lankkari/paikallinen pareja, niin ikaeroa on vahintaan 15 vuotta, pahimmassa tapauksessa jopa 50 vuotta. Kahvi oli erittain hyvaa, italialaisittain paahdettua. Paikkaan sattunut italialainen tytto (taalla on todella vahan turisteja) sai kuulla hieman vinoilua hollantilaiselta, kun halusi sokeria kahviinsa. Hollantilainen kertoi paljon kahvin valmistuksesta ja sailytyksesta. Nyt olen Paksessa paranemassa, ylamailta laskettelu alaspain ei tuntunut flunssaisena kovinkaan hyvalta korvissa. Ylihuomenna on tarkoitus paasta liikkeelle, riippuen olosta, joko Savannakhetiin tai Vietianeeen.

(Lisasin kuvia myos Champasak tekstiin)

Tad Yang

Tad Fane (120 metria)

Kahavia!

Siina pistappa suomentaen. (Tien paasta loyti ranskalaistyyppisia asuintaloja)


Paikallinen talo

Laosissa ei kannata ajaa Ferrarilla (nama kuopat ei ole pahimmasta paasta)

Palmut muuttu havupuiksi ja ilmasto kylmemmaksi, kun siirryin korkeammalle.


Mutteri tykkaa selata luontokirjoja, joten kerroppa mika taa on?


Maa oon miljonaari! (1,4 milj. kip)

Don Det

Don Det oli todella upea paikka. Siella ei ollut paljoakaan tekemista, mutta se onkin koko paikan idea, rentoutumista ja lohoilya. Luonto on lahella riisipeltoineen. Vesipuhvelita, koiria, kissoja ja kanoja vapaana, suuria perhosia ja muita otokoita lentaa ja moyrii jokapuolella, ei kuitenkaan bungalowissa. Yhtena yona sapsahdin hereille aggressiivisimpaan murinaan mita olen koskaan kuullut, bungaloweja kierteli koira. Parin bungalowin paasta Heta huusikin oonko maa viela hengissa, koska luuli, etta maa torkun viela riippumatossa. Seuraavana paivana bungalowin takaa alkoi kuulua hirveaa kirkumista, vilkaisin sinne ja nain kuinka majapaikan isanta kantaa sikaa talonsa taakse, todellista lahiruokaa. Mun nimi on kaikille ulkomaalaisille vaikea lausuttava, tulee joskus itsekkin sanottua ensin vahingossa tuka tai tuuka, koska tukaa ja tuukaa kuulee useimmiten muilta. Don Detilla olin kuitenkin puolet ajasta Tuktuk, nimi jonka Claudia tais heittaa ensin vitsina, mutta joka jai, kun illalla toinen irkkutytoista esitteli mut ravintolassa uusille tyypeille Tuktukkina. Paksongissa tuli parhaat reaktiot, kun kerroin italialaisen tytolle nimeni, hanen silmansa suurenivat ja suusta paasi: "Thats freeking difficult name!"


Kissa joka viihty mun terassilla. Kaikilta kissoilta on jostain syysta typistetty enemman tai vahemman hantaa.

Vesipuhveleihin on jo tottunut, mutta tama tuijotti niin pelottavasti, etta paatin odottaa, etta se vaistaa.

Isoin otokka tahan mennessa

pelottavin silta tahan mennessa. Kantavana rakenteena oli puhkiruostuneet ratakiskot, jotka oli otettu ranskalaisten rakentamasta rautatiesta.

Veturi

10 paivaa sai taas nauttia riippumatosta.

Intialaisessa ravintolassa

Don Det

Don Detille tulo vaati hieman saatoa. Ensin kavelimme muutaman kilometrin rantaan, josta ylitimme Mekongin pienella lautalla, taman jalkeen ajelimme "taksilla" paatien varteen ja jaimme odottamaan ohiajavaa bussia tai vastaavaa. Samaan suuntaan oli menossa myos pari belgialaista. Kohta kohdallemme pysahtyi pariskunta minibussilla ja he lupasivat vieda meidat Nakasangiin 50k kipilla per naama. Olimme kuulleet, etta bussi maksaa jotain 30k ja 50k valilla, joten hyppasimme kyytiin. Nakasangista paasimme Don Detille veneella, 15k per naama. Belgialaiset suuntasivat isommalle saarelle, mina ja Vincent lahdimme etsimaan majoitusta, auringonlaskun puolelta. Loysimme paikan, jossa on hyvia bungaloweja 15k per yo. Koko saarella ei ole sahkoja, kuin 18-22 valisena aikana, joten vahan jannitti, kuinka kuuma yolla tulee. Lampotila kuitenkin laskee yolla 20 asteen tuntumaan ja ohuista ruokoseinista tuulee mukavasti lapi, joten erittain hyvin saa nukuttua. Seuraavana paivana pyorailimme katsomaan Khone Pha Pheng vesiputousta, virtaamaltaan Kaakkois-Aasian suurin ja isoin minka mina olen koskaan nahnyt. Seuraavat paivat lahinaa lohoilin riippumatossa ja luin yhden kirjan. Vincent lahti parin paivan jalkeen, koska hanen viisuminsa alkoi loppua. Eilen aktivoiduin ja kavin pyorailemassa etelaisella saarella. Kavin katsomassa yhta vesiputousta ja paikkaa mista lahtevat veneet delffiinien bongauspaikkaan, itse en ottanut kierrosta, silla jos delffiinin sattuisi nakemaan, se olisi jokatapauksessa kaukana. Samalla tuli kaytya Laosin historian etelaisimmalla ja pohjoisimmalla rautatieasemalla. Vanhoilla naisilla on taalla tapana pureskella, jotain punaista kasvia, joka varjaa heidan suunsa ja tekee syljestakin syvan punaista. Vincent kertoi kokeilleensa kerran, eika ollut pitanyt mausta, suu oli
kylla ollut punainen koko loppupaivan. Talla saarella olen tavannut myos ensimmaiset suomalaiset sitten Haad Rinin. Aapo lainasi yhtena iltana kitaraa irlantilaiselta tyypilta ja laulettiin viidestaan mm."Juodaan viinaa". Tuli jotenkin hauska olo, kun katseli samalla vieressa virtaavaa Mekongia.
(15k = 15000 kippia, 1€ = n.11000 kippia)

Kuva riippumatosta

Champasak

Tultiin tanne Champasakin kylaan eilen Vincentin kanssa (Jenkki jonka tapasin Paksessa). Taa on pieni kyla, jonka paanahtavyys on Wat Phou,
siella kavin tanaan. Tapasin tanaan myos kylan johtajan ravintolassa, han toivotti minut tervetulleeksi myos ensi vuonna. Huomenna tai ylihuomenna on tarkoitus lahtea Don Detille ottamaan rennosti ja hyvalla tuurilla nakemaan delffiineja. Ei tarvi sitten huolestua, kun paivityksia ei tule samaan tahtiin, kuin aikaisemmin, taalla maalla netti on kallis ja hidas. Oli tarkoitus laittaa 7 kuvaa, mutta kahdessakin kesti 15 minuuttia.





Lahemmaks ei Vincent uskaltanut.

Pakse

10000 kipillä saa pullon paikallista viskia, joka maistuu ihan hyvalta.

Lihakauppias

10000 ihmista on jo kuollut rajahtamattomiin ammuksiin, joita jenkit ovat tanne
kylvaneet. Jenkit kayttavat vuosittain 20 miljoonaa kaatuneiden sotilaittensa
etsintoihin ja 5 miljoonalla he raivaavat ammuksia.

Laos on kommunistinen valtio, tata ei ole tullut taalla edes ajateltua, ennenkuin
naapurihuoneen jenkki kysyi minulta, olenko ennen ollut kommunistisessa maassa, kun
kavelimme takaisin keskustaan museolta. Tama jenkki on kierrellyt maailmaa jo
pidemman aikaa, hanella on tutkinto poliittisesta historiasta, mutta kertoi olevansa
ammatikseen matkailija. Han on myos opettanut lapsille englanti Koreassa, ihan hyvalla liksalla,
2500$ kuukaudessa + asunto ja terveydenhoito. Han kirjoittaa paljon ja tarkoituksena
on julkaista kirja.

Kannattaa katsoa mihin astuu

Paivallinen. Ihan hyvaa, vaikkei tuossa pienessa linnussa ollut paljoa syotavaa.

Mopotaksi

Pakse

Puhelin katosi Bangkokin yohon, muutama tunti sen jalkeen, kun olin hehkuttanut Jussille, kuinka taydellisesti kaikki on mennyt. Nyt ei sitten ole kenenkaan puhelinnumeroa, koska ne oli puhelimen muistissa. Eihan se kallis puhelin ollut ja uuden sain 1590 bahtilla. Kaupassa ei ollut mitaan muita, kuin Nokialaisia, tulipahan autettua vientiteollisuutta. Hoitakaapa muuten se laskusuhdanne pois, maa en tykkaa, kun euro heikkenee. Junamatka meni mukavassa sangyssa nukkuen, taalla junalla liikkuminen on halvempaa, kuin omalla autolla ajaminen, omituista, kun on tottunut VR:n hinnoitteluun, 11 tunnin matka 471 bahtia. Ubonista lahdin bussilla Pakseen, tunti sen jalkeen kun olin saapunut. Rajalla 30$ viisumista ja 20 bahtia, jotta virkailija antoi passin takaisin. Mika muuten on mun rotu? Jatin taman tyhjaksi kaavakkesta, kun en ollut varma mita siihen laitetaan, hyvin kelpas. Paksesta loytyi huone 135 bahtilla. Taalla voi kayttaa myos bahteja, mutta kavin silti nostamassa tukun kippeja, silla jos maksaa bahteilla saa kippeja vaihtorahana. Huonon kurssin lisaksi, tama aiheuttaa aivan liikaa paanvaivaa, kun miettii kolmen valuutan valilla. Laosin suurin seteli on 50000 kippia (n.5€), joten seteleita loytyy nyt mukava nippu lompakosta, automaatti antaa kerrallaan vain 700000 kippia, joten miljonaaria musta ei vielakaan tullut.

Bangkok
Ylapeti kaadettiin esiin seinasta ja penkeista tuli alapeti.

Pakse, Mun hotelli vasemmassa reunassa.

Kannykassa kielivaihtoehdot ovat: englanti, thai ja kiina. Nappaimisto myos thaiksi.

Bangkokin metrossa lippuna toimi kiekko, jonka sisalla on siru.

Toivottavasti koko elamani surkein tarra hinta/hyoty suhteeltaan.

Khao San road

Kävin syömässä ja kävelin samalla kadun päästä päähän. Hymy tuli huulille, kun katselin tuttuja paikkoja ja muistelin kuinka pihalla olin silloin ensimmäisinä päivinä. En tiedä johtuuko tuurista vai rusketuksesta, mutta räätälit ja muut kaupustelijat eivät olleet läheskään yhtä takertuvia, kuin viime kerralla. Netissä surffailtuani olen päättänyt, että lähden Etelä-Laosiin, jos yöjunassa on nukkumapaikkoja, todennäköisesti muutenkin.