Khon Kaen

Isaan on Thaimaan vähiten turistisoitunut alue, joten Vang Viengin turistirysän jälkeen tämä on mukavaa vaihtelua, Länkkäreitä Khon Kaenissa on vähemmän, kuin Vang Viengissä suomalaisia. Paikalliset festarit ovat todella isot. Siellä on ensinnäkin järjettömän kokoiset markkinat, joilla myydään kaikkea. Varsinaisia esiintymislavoja on kaksi, mutta myös pienempiä esityksiä, rukoushetkiä ja muita tilaisuuksia järjestetään jokapuolella. Kunkun syntymäpäivänä ihmisiä oli kerääntynyt katujen varsille ja puistoihin pitämään piknikkiä, tuli mieleen vappu. Illalla menin festarialueelle ja näin, että tuhansia ihmisiä oli kerääntynyt toisen esiintymislavan eteen ja joku piti puhetta. Kun pääsin kiertämään ihmismassan taakse, näin että lavalla ei ollut ketään, mutta suuri kuninkaan kuva oli valaistu, joten puhe tuli nauhalta. Kuninkaan puheen jälkeen alkoi soida kansallislaulu ja ne muutamat ihmiset, jotka olivat kyykyssä nousivat seisomaan. Laulun jälkeen alkoi yksi upeimmista ilotulituksista, minkä olen koskaan nähnyt.

Tällä kertaa ostin naposteltavaksi heinäsirkkoja. Maistuivat samalta, kuin madot, rapeita ja mausteisia.


Perinteinen tanssiesitys.


Nainen todennäköisesti kertoi yleisölle käärmeistä, sillä hän puhui paljon ja käärmeet toimivat lähinnä rekvisiittana.


Voit hengittää Siina, Tää ei ollut ruokakoju.


Näiltä tyypeiltä en ostanut syötettävää norsulle, sillä mun mielestä norsun tuominen keskelle isoa kaupunkia on eläinrääkkäystä.


Tällä lavalla oli perinteisiä tanssiesityksiä ja kevyempää musiikkia.


Rokkilava. Kuninkaan syntymäpäivänä en päässyt tämän lähemmäksi lavaa, kun illan pääesiintyjä oli lavalla. Edellisenä iltana väkeä oli reilusti vähemmän, joten näin jopa bändin. Musiikki kuulosti länsimaiselta rokilta ja yleisö biletti, kuten suomalaisilla festareilla. Täälläkin olkapäille kiipeäminen on kiellettyä ja kun yksi poika ei noudattanut tätä kieltoa, poliisi huitaisi tätä kevyesti pampulla, jotta tämä tulisi alas. Toinen poliiseista nappasi poikaa rinnuksista kiinni ja antoi isällisen avaran poskelle ja todennäköisesti sanoi, että parempi olla viimeinen kerta.