Prinsessa Sirindhorn ja Sirindhornin museo

Aamulla kavelin linja-autoasemalle ja sain kuulla, ettei Sahatsakhaniin mene busseja. Olin varma, etta muistin vain paikannimen vaarin, joten kavelin takaisin majapaikkaan tarkistamaan asian. Nimi oli oikein, joten kysyin majapaikan respasta miten paasen Sahatsakhaniin, muutaman englanninkielisen sanan ja elekielen jalkeen tytto huitoi paikalle tuktuk-kuskin, joka vei minut 20 bahtilla songthaewin luokse, jolla paasin Sahatsakhaniin 25 bahtilla. Jain kyydista pois Jurassic parkin kohdalla ja lahdin etsimaan museota. Kadun varsi oli taynna koululaisia jotka vilkuttivat iloisesti minulle Thaimaan liput kadessa ja huutelivat tervehdysia. Mina hymyilin, vilkutin takaisin ja vastailin tervehdyksiin, eniten minua kuitenkin mietitytti mita taalla tapahtuu ja miksi mun piti laittaa just tanaan Lao P.D.R paita paalle. Parin sadan metrin kavelyn jalkeen pysahdyin puhumaan yhdelle opettajalle ja han kertoi, etta Thaimaan prinsessa Sirindhorn on vierailemassa museolla. Toisen kerran sen jalkeen, kun han oli avaamassa museota, joten minulla kavi melkoinen tuuri. Museo oli tietenkin suljettu vierailun ajaksi, mutta opettaja epaili, etta vierailun jalkeen se olisi auki ja pyysi minua jaamaan heidan kanssaan odottamaan prinsessaa. Mina jain ja opettaja toi minullekin Thaimaan lipun ja juttelimme kaikenlaista Thaimaasta, opettaja yritti rohkaista oppilaitaan puhumaan englantia, mutta he olivat liian ujoja. Tunnin myohassa alkoi tapahtua ja mina liityin rivistoon opettajan viereen. Ensin kaahasi ohi useampi poliisiauto ja sitten opettaja sanoi minulle, etta seuraavassa on prinsessa. Heilutimme kaikki lippuja ja prinsessa heilutti kattaan Mersun takapenkilta. Ohiajon jalkeen lahdin museolle ja paasin sisaan. Museossa oli paljon tietoa evoluutiosta ja maapallosta. Kaikki oli hienosti ja selkeasti esilla ja museo oli todella nykyaikainen. Museon keskiosassa olivat dinosaurusten luurangot, vaikuttavan nakoisia otuksia. Puoli tuntia siita, kun paasin sisalle, vitriineista sammuivat valot ja kaikki laitteet hiljenivat, sulkemisaika. Jain kiertelemaan paikkaa, mutta 10 minuuttia sen jalkeen, kun en ollut enaa nahnyt ketaan muita, lahdin suunnistamaan uloskaynnille, vartija tulikin vastaan ja opasti turistin pihalle. Kavin syomassa ja lahdin tien varteen odottamaan kyytia. Hetken paasta ohi ajoi kolme linja-autollista sotilaita rynnakkokivaarien kanssa, olinkin nahnyt vain yhden sotilaan pellolla ja vahan ihmetellyt huolehtiiko prinsessan turvallisuudesta tosiaan vain parikymmenta poliisia ja pari sotilasta, Ilmeisesti puskat olivat kuitenkin taynna sotilaita. Reilun tunnin paasta aurinko alkoi laskea ja mina aloin huolestua kyydista, silla 30km on vahan liian pitka matka kavella. Lahdinkin kavelemaan kylalle ja kyselin paikallisilta neuvoa, yksi aija rupesikin soittelemaan puhelimella kyytia, mutta ei onnistunut. Koitinpa viela liftaamistakin, mutta pimean tultua luovutin ja lahdin etsimaan majoitusta. Tassa vaiheessa sivukujalta kaartoi oikeaan suuntaan songthaew ja mina juoksin tien yli pysayttamaan sita, tamakin ajoi ensin ohi, mutta sitten nain kauniit jarruvalot ja juoksin auton luokse. Kuski ei puhunut englantia, mutta ymmarsi, etta haluan Kalasiin ja naytti 100 bahtin setelia, tama sopi minulle paremmin, kuin hyvin ja paasin vihdoin takaisin majapaikalle. Mitapa huomenna? Tietenkin takaisin, silla museosta on puolet nakematta ja dinosaurusosastokin oli puoliksi pimeana.









Edellisen kuvan dino



Prinsessa Sirindhorn