Mun unirytmi ei ole aivan luokkaa heratys 4:30, joten younet jaivat suhteellisen lyhyiksi. Kuskia ei nakynyt viidelta, mutta takalaiseen kulttuuriin eivat kuulu minuuttiaikataulut, joten en ollut huolestunut. Kymmenen yli paikalle ilmestyi toinen kuski, joka kysyi tarvinko kyytia, kun ilmoitin, etta minulla on jo, han jai parkkiin majapaikan eteen. 5 minuutin paasta han kysyi otanko hanet, jos kuskini ei tule. Tassa vaiheessa halytyskellot alkoivat soida, onko tamakin huijaus, sovittu kuski ei tulekkaan ja mun ainoa vaihtoehto on hanen kalliimpi kaveri. Paatin, etta jos oikea kuski ei tule, menen vasta seuraavana paivana pyoralla ja kiroan kaikki motokuskit alimpaan helvettiin. Puolelta kuski kuitenkin kaahaa paikalle, paita auki ja on erittain pahoillaan myohastymisesta. Ehdin viela hyvin katsomaanauringonnousua Angkor Watille. Auringonnousun jalkeen ihastelin muutaman tunnin tata upeaa temppelia. Watin jalkeen Matka jatkui Preah Khaniin, jota kierrellessa tormasin kaytavan tukkivaan turistilaumaan, mika on yllattaen aika normaalia. Taman lauman opas kuitenkin hopotti selvaa suomea, aurinkomatkojen pinssi housuissa. Seurailin ryhmaa pariin paikkaan, kuunnellen oppaan selostusta, paivan aikana tuli kuunneltua useampaa muutakin opasta, omaa ei huvittanut ostaa. Seuraavaksi matka jatkui Banteay Preyn, Neak Pean ja Ta Somin kautta East Meboniin, jonka jalkeen oli tarkoitus menna katsomaan auringonlaskua Pre Rupiin, kello oli kuitenkin vasta kaksi, joten kysyin kuskilta paljonko han haluaa sovitun 10$ lisaksi, jos ajamme katsomaan kuskin mukaan n.30 kilometrin paassa sijaitsevaa Banteay Srein temppelia. Kuski pyysi 10$, aivan kuten olin wikitravelista lukenut, sain kuitenkin tingittya hinnan 6$;iin ja matka jatkui. Todella kauniilta Bonteay Sreinilta tullessa, kuski kysyi haluanko nahda miinamuseon, tama oli erittain miellyttava yllatys, silla olin lukenut paikasta, mutta koska se oli jossain kaukana olin paattanyt jattaa sen valiin, nyt se kuitenkin osui matkanvarrelle. Museon on perustanut entinen punakhmeerien lapsisotilas, joka on asentanut ja opettanut miinojen asentamista kiinnijaamisen jalkeen myos Vietnamin armeijassa, sodan jalkeen han alkoi kayttaa tietojaan miinanraivaamiseen, tyohon jota han tekee edelleen. Museossa tuli vastaan lisaa suomea, seinalle oli teipattu muiden museosta kertovien artikkelien joukkoon Vihrean Langan artikkeli. Kavin katsomassa viela yhden temppelin, ennen kun oli aika kiiveta Pre Rupin huipulle, odottamaan auringonlaskua, huipennusta ei kuitenkaan tullut, silla pilvet peittivat auringon vahan ennen H-hetkea. Seuraaviksi kahdeksi paivaksi vuokraan polkupyoran, silla nyt paikka on hieman tuttu ja pidemman reitin paikat on nahty, joten poljettavaa ei tule kuin n.30km/paiva.
PS. Toinenkin paiva on takana, mutta kirjoittelen siita myohemmin. Tiivistettyna: Pyoraily oli hieno idea, lisaa temppeleita tuli nahtya ja huomenna ei tarvi nahda mitaan uutta, joten voi ottaa rennosti ja nautiskella.
Paiva alkaa...
Angkor Wat
Angkor Wat
Preah Khan
Preah Khan
Neak Pean
East Mebon
Aina kun menen tallaisen kojun ohi, haluasin menna ostamaan taulun, mutta sen roudaaminen taitaa olla liian ikavaa.
Banteay Srei
Banteay Srei
Maalaus miinamuseossa.
Miinamuseossa.
Hetki kuvan ottamisen jalkeen, pilvet tulivat auringon eteen ja paiva ei saanutkaan arvoistaan lopetusta.
3 kommenttia:
Ei osaa kuin ihastuksesta huokailla,
kiitos!
Nuo puut jotka jättää rakennukset alleen on kyllä yks hienoimmista jutuista tuolla.
Joku seinävaate ois varmaan hieno hankinta, helppo kulettaaki.
Paikka on nayttanyt todella mielenkiintoiselta, kun se "loydettiin". Nythan suurin osa paikoista on putsattu puista ja muukin entisointityo on jo pitkalla.
Lähetä kommentti