Kefamenanu (sairastelua)

Viikko sitten maanantai-iltana mulla tosiaan nousi nopeasti kuume yli 39 asteen. Aamullakin oli vielä kuumetta, joten lähdettiin käymään klinikalla, jota paikalliset miehet suosittelivat. Tämä paikka oli kuitenkin vain vastaanotto erään talon yhteydessä, eikä nainenkaan vaikuttanut oikein pätevältä, ystävälliseltä toki. Hän kuunteli vähän keuhkoja ja kyseli huonolla englannilla oloa. Mainitsin malarian, johon hän ei uskonut, mutta määräsi kuitenkin kolme malariatablettia ja antibiootteja (lasku 150k). Kysyin omalta lääkäriltäni näistä tableteista ja hylkäsimme antibiootit, sillä niille ei ollut perusteita ja oudon annostuksen vuoksi (kuhan jotain antaa tolle fiilis). Myös rankoista malarialääkkeistä päätimme, ettei niitä kannata varmuuden vuoksi syödä.

Päätin jättää lääkärikäynnit tähän ja vain levätä. Hotellimme oli hyvä normaalitilassa, mutta huono sairastamiseen, sillä sääskiverkot olivat mitä sattuu (käytettiin sähkökemikaalimyrkkyä sisällä), vesi kylmää, epäviihtyisä ja ruokapaikatkin kaukana. Vaihdettiinkin parempaan.

Hotel Livero.

Halvin kahden hengen huone, 300k. Minä jäin heti tänne potemaan, Minna lähti pakkaamaan ja hakemaan rinkkoja vanhalta hotellilta. Päästyään kahdella ojekilla takaisin kamojen kanssa, Minna mittasi kuumeen ja todettiin, että en saanut sairastaa yksin. Oireitamme olivat korkea kuume, jalkakivut ja varsinkin minulla voimakas päänsärky, selkäkin tuli kipeäksi, mutta sen pistimme makoilun piikkiin. Epäilimme hyvin vahvasti influenssaa.

Joimme hyvin ja yritimme jotain syödäkkin, lähinnä keksejä. Aamuisin taisteltiin lusikallinen tai kaksi riisiä suuhun, kunnon ruoka ei maistunut yhtään.

Minä tervehdyin ensin. Neljä päivää jatkuttuaan kuume lähti pois, edelleen olin heikkona, kauppareissut ottivat kunnon päälle ja jalkoihin koski, mutta kuume oli poissa. Minnankin kuumeilu loppui viidessä päivässä.

Kyllä oli hieno hetki, kun ruoka maistui taas.

Maanantai-aamuna oli Super Bowl. Melkein joka reissulla olen tämän spektaakkelin yrittänyt nähdä ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun sen näin alusta loppuun. Alku uumoili tylsää peliä, mutta 49ers sai onneksi koottua rivinsä ja loppu oli erittäin jännittävä. Tuo viritys on rakennettu singnaalin parantamiseksi. Tuon verhon takana on ikkuna aulaan, jossa lähetin sijaitsee kerrosta alempana.

Pelin jälkeen huomasin molemmissa alapohkeissani vahvaa punoitusta, joka ei näyttänyt terveeltä, aivan kuin sisäistä verenvuotoa. Soitto Suomeen, jonka jälkeen lähdettiin sairaalaan, tämä voi olla jotain vakavaa. Sairaalassa oli pöydän täydeltä lääkäreitä, joille selitin mitä oireita minulla on ollut ja he katsoivat jalkaani. Meidät molemmat lähetettiin verikokeisiin ja lääkäri sanoi, että vaikuttaa Denguelta. Verikokeissa selvisi, että molemmilla verihiutaleet ovat niin matalalla, että meidät otetaan sisään. Minä olin ehtinyt toipua jo monta päivää, joten lähdin hakemaan rinkkoja, palattuani minäkin sain tipan käteeni.

Kaikki oireet yhteen laitettuna lääkäri oli lähes varma, että meillä molemmilla on dengue. Testiä heillä ei ollut, sillä kylä on pieni ja sairaala sen myötä. Lääkettä dengueta vastaan ei ole, plasmanlisääjät auttavat, kuten myös paracetamoli ja lepo. Saatiin yhteinen huone ja alettiin potea. Tuntui typerältä olla tipassa ja sairaalassa, kun olo alkoi jo olla oikein hyvä, ilman jalkapunoitusta olisimme lähteneet liikkeelle seuraavana päivänä. Sairaala oli vanha ja hieman ränsistynyt, mutta henkilökunta oli hyvää ja meiltä käytiin katsomassa paljon.

Seuraavana aamuna otettiin taas verta ja ilmeisesti ylilääkäri kävi sanomassa, että jos hiutalearvot ovat parantuneet pääsemme pois. Käsittääkseni he sulkivat pois verenvuotokuumeen mahdollisuutta, joka denguesta voi seurata, tämä tauti on hengenvaarallinen. Verenvuotokuume on erittäin harvinainen ensimmäisen Denguen yhteydessä, mutta jos Denguen saa uudelleen riski kohoaa. Hiutalearvot olivat parantuneet ja pääsimme lähtemään (sairaalalasku 1,4 miljoonaa yhteensä).

Palasimme päiväksi Liveroon, nyt oli voimia käydä huoneita läpi. Otettiin muuten samanlainen huone, kuin aikaisemmin, mutta tällä kertaa huoneessa on iso parveke. Sairaalassa keskusteltiin paljon jatkosta, Minna haluaa pois sadekausi alueelta, sillä hyttysiä ja tauteja on silloin enemmän. Lähdemmekin huomenna Kupangiin ja jätämme pian Indonesian taaksemme, Kuala Lumpur on seuraava kohde.