Päästyämme lopulta Kiinan lähetystölle, otettiin vuoronumerot ja alettiin täyttää kaavakkeita. Jonotettiin ja kun tuli meidän vuoromme, mentiin luukulle. Hiljaa lasin läpi puhunut tyttö selitti jotain lapusta, joka meillä pitää olla. Tajuttiin, että lapun saa ulkopuolelta. Mentiinkin ulkopuolelle, muttei oikein nähty mitään ja kysyttiin vartijalta mistä saamme lapun, jolla saamme viisumin. Vartija vastasi: "go back to your home country". Vähän heräsi pahoja aavistuksia, mutta mentiin vielä infotiskille jossa nainen näytti työ/opiskeluviisumilomaketta, jonka oli jo antanut meille ensimmäisellä kerralla. Mentiin uudelleen hakemusluukulle ja annettiin myös tämä lomake sen verran täytettynä, kuin voi. Nyt tyttö kaivoi infolapun esille ja selitti, että tämä lähetystö myöntää ei filippiiniläisille vain työ/opiskeluviisumeja. Kysyttiin, että mitä me nyt tehdään ja neuvo oli tytöltä sama, kuin vartijalta, meidän pitää mennä Suomeen hakemaan viisumia.
Lähdimme paikalta hieman ärsyyntyneenä. Kuala Lumpurin lähetystö myönsi ainakin muutama vuosi sitten turistiviisumeja ja käsittääkseni tekee niin edelleen, menee vaan tiukille lentojen ostaminen, kun pitää formuloiden jälkeen alkaa säätämään, mutta muuta ei voida.
Mietittiin hetki mitä nyt tehdään, edelleen pohjoiseen vai Palawanille heti kun mahdollista. Pohjoinen voitti. lähdettiin siis Cable Toursin toimistolle New Manilaan. Paikka oli aika kaukana, mutta tämä on ainut firma, jolla on matkoja Bontociin. LRT vaunun oven pamahdettua nokkani edestä kiinni, mietin, että tämä kaupunki tarvisi ehdottomasti lisää vaunuja LRT:hen ja kunnon bussiaseman. Älytöntä, että bussit lähtevät eri puolilta suurkaupunkia ilman mitään logiikkaa ja LRT on aina ihan täynnä.
Päästyämme Cable Toursin paikkaan, kuulimme, että tämän illan bussi on täynnä, varattiinkin paikat seuraavalle päivälle ja otettiin taksi takaisin majapaikalle toivoen, että sieltä löytyy huoneita. Taksi kustansi 200 pesoa ja majapaikalla löydettiin lopulta myös päivän Jing. Tuuletin huoneet olivat täynnä, mutta omistaja antoi meille omalla kylppärillä ja ilmastoinnilla varustetun huoneen tuuletin huoneen hinnalla (695p). "Today is BBQ night", muistutti omistaja annettuaan avaimet. Lähdettiinkin supermarkettiin ostamaan lihaa. Valitsin reilun puolen kilon möykyn grillikylkeä (170p) ja palattiin majapaikkaan, jossa grillimestari olikin jo valmiina.
Seuraavana aamuna lähdettiin China Towniin nostamaan rahaa, sillä siellä on lähin automaatti, joka antaa yli 10000 pesoa. Filippiniläiset automaatit ottavat 200 peson siivun joka nostosta, tähän kun lisää vielä suomalaisten pankkien palkkiot, niin mielellään nostaa maksimin, joka HSBC:llä on 40000. China Townista löydettiin automaatti, josta minä onnistuin nostamaan maksimit, mutta Minna ei. Citibankista Minnallakin onnisti 15000 kera. Ei alkanut hyvin tämäkään päivä.
Seuraavaksi yritettiin löytää jonkin pienen laivayhtiön toimisto, jolla pitäisi olla matkustajia ottava rahtilaiva Coroniin. Hieman kuumottavasta satamasta tätä toimistoa ei kuitenkaan löytynyt, joten ei tiedetä varmasti vieläkään meneekö Coroniin laiva, vai pitääkö lentää. Ennen Palawanille on mennyt hyvin laivoja, mutta viime vuonna isot laivayhtiöt yhdistyivät 2Go firman alle ja linjoja on karsittu.
Illalla hyppäsimme taas taksiin ja ajelimme Cable toursille, tällä kertaa matka kustansi vain 170 pesoa. Bussin lähtöön oli vielä aikaa, joten lähdettiin katselemaan ympäristöä, heitettyämme rinkat kyytiin ja maksettuamme liput (650p/hlö) Bontociin.
Bussi lähti 20.30 ja matka kesti 12 tuntia, molemmat nukuttiin jonkin verran, mutta aivan liian kylmällä ollut ilmastointi häiritsi yötä, seuraavalla kerralla lämpimiä vaatteita reppuun.
1 kommentti:
No vähän on ankean kuuloista sujumista, ei näytä aina menevän kuin ajatus:(
Lähetä kommentti