Esteli

Matagalpassa kyseltiin sikareista, mutta ilmeni, että niitä löytyy vain Estelistä. Seuraavaksi siis sinne. Matka alkoi taas kahvikuivaamoilla, mutta Estelin lähestyessä nähtiin useita sikaritehtaita, joukossa oli myös Scandinavian tobacco. Estelin asemalta kohti keskustaa kävellessä nähtiin Hospedaje Chepito, josta otettiin huone 200 cordoballa.

Kylpyhuone ulkopuolella ja huoneessa vain sänky. Oon tainnut tottua liian hyvään, sillä ensimmäinen reaktio oli, että ehkä etsitään joku parempi. Jäätiin kuitenkin, hyvä paikka budjetin kannalta.

Esteli vaikutti Matagalpan tapaiselta kaupungilta, muttei yhtä miellyttävältä. Päätettiinkin vaihtaa maisemaa jo heti seuraavana päivänä, ehdittyämme Treehuggersin sikarikierrokselle (8$/hlö) ensimmäisenä iltapäivänä. Lyhyen automatkan jälkeen saavuttiin sikaritehtaalle, joka sijaitsi kaupungissa.

Ensimmäisenä tutustuttiin laatikontekopaikkaan. Kalliit sikarit pakataan tietystä puulajista valmistettuihin laatikoihin, halvat lastulevylaatikoihin.

Tässä paikassa laatikot maalataan. Kaikista kalleimpiin ja yksilöityihin laatikoihin kansi tehdään käsin maalaamalla. Muihin muotin avulla.

Tässä huoneessa tupakanlehtiä kuivataan. Haju oli erittäin pistävä ja hieman nuuskamainen. Huoneessa oli aluksi hankala hengittää.

Ennen kuivaamista lehtiä käsitellään puhtaassa vesihöyryssä.

Tämä on se huone johon lehdet saapuvat farmeilta. Ensimmäinen työvaihe on lehden keskikepin poistaminen ja lehtien lajittelu laadun ja värin mukaan.

Tässä on sikarien käärimisestä tullutta ylijäämää, joka jauhetaan ja käytetään halpoihin pikkusikareihin. Kysyin meneekö tästä osa tupakkien valmistukseen. Ei kuulemma, ovat edelleen liian laadukasta ja luomua tavaraa tupakkatehtaille. Tupakanvalmistus poikkeaa paljon sikarin valmistuksesta. Tupakanlehtien laatuvaatimukset ovat huomattavasti pienemmät ja niihin lisätään paljon erilaisia kemikaaleja. Sikarit ovat siis luonnontuote ja tupakka tehtaassa tehtyjä kemikaalipötköjä.

Sikarinkäärimisessä käytettävää luonnonliimaa. Ei silti suositeltu maistaman.

Lopulta siellä kaikkein pyhimmässä. Sikareita kääritään työpareittain. Mies ensin kääräisee sikarin, joka laitetaan puristimeen. Sieltä se jatkaa matkaa naiselle, joka viimeistelee sikarin päälimmäisen kerroksen ja sikari on valmis.

Yhden sikarin päällystys.

Toinen työpiste. Joillain miehillä paloi tupakki tai sikari. Naiset kuuntelivat musiikkia.

Sikarivarasto. Monenlaista pölliä löytyi.

Lopuksi päästiin maistelemaan. Löytyi tummaa ja vaaleaa sikaria. Tumman ja vahvan jälkeen tuntui, että vaaleasta ei lähde savuja. Sikari on parasta polttaa kerralla, mutta koska se voi kestää useamman tunnin, ei ole mikään etikettimoka laittaa sikari välillä lepäämään ja jatkaa sitä myöhemmin.

Pakkaamo. Tällä thtaalla valmistetaan monenlaisia sikareita. Esteliin on aikoinaan tuotu kuubasta tupakansiemenet, joten paikallinenkin tupakka on hyvin laadukasta. Täällä kuitenkin kääritään sikareita myös Kuubasta tuoduista tupakanlehdistä, jolloin sikarit myydään kuubalaisina. Pieniä määriä lehtiä tuodaan jopa indonesiasta asti. Yli 90% sikareista menee vientiin. Lopuksi sai ostaa sikareita, jos halusi. Päädyin hankkimaan sikarilaatikon keskikokoisia sikareita dollarin kappalehintaan.