Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Matka kahvipensaiden keskelle

Pearl Lagoonista lähtee yksi bussi päivässä El Ramaan 5.30 (150c/hlö). Hotellissamme oltiin niin ystävällisiä, että perheen (aikuinen) poika saatteli meidät tälle bussille. Oli vielä pimeä, joten autioilla kaduilla gringolla on hyvä olla varmuuden vuoksi paikallista seuraa. Tie ei ollut parhaasta päästä, joten matkaa tehtiin nelisen tuntia pysähdellen hyvin paljon.

El Ramassa oli tämä Managuan bussi odottamassa jatkoyhteytenä. Me oltiin päätetty jatkaa Boacoon (150c/hlö) ja sinnekkin kuulemma pääsisi tällä bussilla, joten hypättiin kyytiin. Tässä ollaan tauolla Juigalpassa. Minna oli jo vähän aikaa haaveillut pizzasta ja sellaistakin löytyi yllättäen aseman kaffeteeriasta, kuten myös kahvia, mukavaa tämä matkan teko.

Ei oltu yllättyneitä kun risteyksessä 12 kilometriä ennen Boacoata meille ilmoitettiin, että tässä pitää jäädä pois ja jatkaa taksilla. Tämä on yleistä täällä päin. Bussilla pääsee minne vain, mutta jossain saatetaan ilmoittaa, että tässä kohtaa pitää vaihtaa kulkuneuvoa. Bussiin astuessa ei sanota asiasta mitään. Chicken bus jossa luki Boaco saapui juuri pysäkille, joten juostiin kyytiin, päästiin siis matkaamaan vielä sellaisellakin.

Boacon bussiasemalla oltiin kymmenisen tuntia sen jälkeen, kun oltiin lähdetty Pearl Lagoonista. Onnistuu näköjään täälläkin viettää päivä bussissa, vaikka etäisyydet ovatkin E-Amerikkaan verrattuna naurettavan lyhyitä. Paikalliset miehet neuvoivat suunnan mistä löytyy hotelleja ja me lähdettiin talsimaan. Onneksi jo toisessa oli tilaa, melko mäkiseltä tuntui kaupunki. Täällä on ollut ennen kaksi erillistä kylää (toinen laaksossa ja toinen mäen päällä), jotka ovat kasvaneet yhteen ja muodostaneet Boacon kaupungin.

Näkymä Alma hotellista ovemme edestä. Kaupunki vaikutti oikein mukavalta. Ihmiset ystävällisä ja kaikkea tarpeellista löytyy. Täällä olisi voinut hyvinkin viettää vaikka pari viikkoa, jos osaisi espanjaa ja olisi enemmän reissua jäljellä. Nyt tämä oli kuitenkin vain yhden yön kohde, josta jatkettiin aamulla kohti Matagalpaa.

70-luvulla rakennettu kirkko, joka on aina ollut katolilainen, ulkonäöstään huolimatta.

Ensimmäinen bussi San Benitoon oli mukavan väljä, mutta pienen odottelun jälkeen saapunut Managua-Matagalpa bussi aivan täyteen ammuttu, seisomaan mahduttiin jotenkuten. Olisi pitänyt mennä alkuperäisen ajatuksen mukaisesti Managuaan ja vaihtaa bussia siellä. Vajaan kolmen tunnin seisoskelu ei sinänsä olisi haitannut, mutta siinä missaa hienot ylänkömaisemat (varsinkin minä). Onneksi puolenvälin jälkeen väki alkoi vähentyä ja päästiin istumaan.

Tämä kylä oli selkeästi kuuluisa vihanneksistaan. Bussiinkin ryntäsi roppakaupalla vihanneskauppiaita snäkikauppiaiden sijasta ja vihannekset menivät hyvin kaupaksi.


Matagalpaa lähestyttäessä, olisi ilman taustaselvityksiäkin käynyt selväksi, että alue elää kahvista. Kahvipavunkuivausalueita ja varastoja oli molemmin puolin tietä valtavasti. Ikävä kyllä papujenkeräyskausi on juuri loppunut joten vilskettä on vähemmän, kuin kuukausi sitten. Parissa paikkaa näytti papuja olevan vielä kentällä kuivumassa.

Matagalpasta löydettiin melko läheltä bussiasemaa Siesta niminen loistohotelli. 300 cordoballa saatiin huone omalla pesuhuoneella, jossa on lämmin suihku. Parasta oli kuitenkin telkkari, josta löytyy Fox Sport 3, jolla on Latinalaisessa Amerikassa formulaoikeudet.

Kisa alkoi paikallista aikaa yhdeltätoista illalla lauantaina, joten päätin maistella kauden avauksen kunniaksi 7 vuotta vanhaa rommia (300c/1l). Todella hyvää juomaa, en taida enää Nicaraguassa koskea melkein puolet halvempaan 5-vuotiaaseen. Yhdeltätoista iski hyvästä rommista huolimatta suuri pettymys. En ollut tajunnut tarkistaa ja kävi niin, että kisa lähetetään jälkilähetyksenä vasta seuraavana aamuna. Uutispimento onnistui helposti ja startti nähtiin yhdeksältä aamulla. 20 Kierroksen jälkeen kanava kuitenkin pimeni (heikko singnaali). Reilun vartin päästä kanava palasi, mutta tätä iloa kesti vain hetken, kunnes sähköt katkesivat, palaten vasta iltapäivällä. Melko tahmeasti alkoi kausi siis tällä fanilla. Toivottavasti Malesiassa menee paremmin (myös Bottaksella ja Kimillä).

1 kommentti:

mutteri kirjoitti...

Voi pientä juhlijaa, toivottavasti jotain lohtua löytyy jatkossa. Kreml tuli kirkosta mieleen. Putin on kai ollu otsikoissa liikaa.