Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

San Juan de Nicaragua

San Juanissa lähes kaikki huoneet olivat täynnä, sillä parin päivän päästä oli hallituksen edustajien ja Ramaheimon johtajien kokous. Vaikka kanavaa on jo alettu rakentaa, neuvotteluja ramojen kanssa ei ole käyty, vaikka kanava tulee kulkemaan heidän maidensa läpi.

Huone saatiin Tucan ravintolan yläkerrasta ja asetuttiin sinne (300c). Täältä menee San Carlosin tiedoista poiketen vain yksi vene viikossa Bluefieldiin, joten edessä oli viisi päivää tässä pienessä kylässä ja toiveena päästä vaihtamaan kokouksen jälkeen joenvarren kivan näköisiin huoneisiin. Syömässä käydessämme (ruoka on täälläkin kallista 100c+) juteltiin paikkaa pitäneen miehen kanssa ja sovittiin, että tiskin takana ollut poika lähtee tekemään kanssani 4 tunnin viidakkoretken seuraavana aamuna 300 cordoballa. Aamulla satoi kuitenkin niin rankasti, että siirrettiin kävely myöhemmäksi.

San Juanin kylänraittia. Autoja tai mopoja ei ole täälläkään.

Oltiin jo innostuneita, kun löydettiin nämä mökit. Kävi kuitenkin ilmi, että tämä kylän hienoin paikka on mennyt konkurssiin ja paikka on suljettu. Hirveää tuhlausta, kun kaupunki on täynnä ihmisiä ja turistit jakavat huoneita. Illalla tavattiin itävaltalainen pariskunta, joiden kanssa istuskellessamme Tucanin terassilla paikallinen mies tuli myymään reissua vanhaan kaupunkiin, hinta oli ihan passeli 50$ kolmelta. Lähdinkin itävaltalaisten kanssa käymään seuraavana päivänä tuossa aikoinaan kukoistaneessa kaupungissa, jonka jenkit tuhosivat, riitauduttuaan englantilaisten kanssa 1854. Kaupunki (Greytown) oli alkanut kukoistaa kauttakulkupaikkana kultakuumeen alettua Californiassa.

Lyhyen venematkan jälkeen ensimmäinen nähtävyys oli tämä. Oppaamme ei puhunut espanjaa, joten tornin käyttötapa jäi arvoitukseksi, kun Minna ei ollut mukana. Itävaltalaiset puhuivat toki paremmin espanjaa, kuin minä, oltuaan Nicaraguassa jo kaksi viikkoa, mutta eivät tarpeeksi.

Jotenkin torni liittyi tähän kanavaan, jota alettiin rakentaa 1800-luvulla, mutta homma jätettiin kesken. Kanavan vieressä oli hieno hotelli, jossa yö maksaa kuulemma 250$. Nähtiinkin pari jenkkiä aiemmin kylässä, jotka ilmeisesti asuivat tässä hotellissa ja tekivät oppaan johdolla vierailun San Juaniin, ihmetellen kovaäänisesti, että onko tänne tosiaan tullut turisteja ihan itsekseen.

Pari vuotta sitten avatun lentokentän laituri.

Lentokenttä on rakennettu vanhan Greytownin alueelle. Lipunmyyntiä täällä ei ole, joten jos täältä aikoo lentää pois, lippu 12 paikkaiseen koneeseen täytyy ostaa etukäteen Managuasta.

Greytownista ei ole enää jäljellä juuri mitään muuta, kuin neljä mielenkiintoista hautausmaata. Tämä ensimmäinen on jenkkien hautausmaa. Kuuluisimmat tänne haudatut ovat laivasta, joka lähti yhdysvalloista liikkeelle 1855 tarkoituksena hyökätä Paraguayihin. Maat kuitenkin tekivät rauhan ja laiva jäi tänne. Täällä ollessa laivassa tapahtui pari onnettomuutta, jossa kuoli mm. laivan kapteeni. Kuvassa näkyvä hauta on tämän kapteenin. Samassa onnettomuudessa kuoli myös kapteenin papukaija, joka on haudattu kapteeninsa viereen ja sille on pystytetty tuo pieni hautakivi.


Tässä on brittien hautausmaa, kuvassa yhden kapteenin hauta.

Tässä katolinen hautausmaa, jonka kuuluisin haudattu on pappi Juan Alvarado, joka kuoli 1898. Tätä hautausmaata käytettiin vielä 1983 yksinäisten ihmisten hautaamiseen, viimeinen tänne haudattu jonka nimi tiedetään oli Chin Fong Kwonk 1979.

Useissa haudoissa näkyi luodinreikiä, jotka ovat peräisin 1980-luvun sisällissodasta.

Viimeisenä oli Masonien hautausmaa. Jonkinlainen merkittävä "salaseura".

Hautausmaiden lisäksi täällä oli muutamia kylttejä, joissa kerrottiin suurista taloista ja merkittävistä perheistä, jota asuivat täällä aikoinaan. Muistelin, että täällä olisi jäljellä kirkon rauniot ja kirkonkello, joten kysyin asiasta oppaalta, hän sanoi, että kirkko löytyy, mutta sinne täytyy rämpiä reilu vartti heinikon läpi. Päätettiin itävaltalaisen miehen kanssa lähteä katsomaan.

Kirkonkin paikalla oli kuitenkin enää vain kyltti ja kello oli viety museoon. Vaikka Greytownissa ei ollut juuri mitään jäljellä, mielenkiintoista täällä oli silti käydä. Koska aikaa oli sovitusta jäljellä, lähdettiin käymään myös meren rannalla.

Ranta oli pitkä, muttei vastannut ajatuksia karibian paratiisirannoista.

Illalla käytiin ottamassa muutama rommidrinkki itävaltalaisten kanssa paikallisessa ja juteltiin ramojen kanssa. Englantilaisten piraattien läsnäolon takia nämä valtaväestöä tummemmat puhuvat englantia ja kun pyydettiin yhtä miestä puhumaan omaa kieltänsä todettiin, että sekin oli kuin englannin murre. Oikein mukavia jamaikalaistyyppisiä heppuja.

Seuraavana päivänä itävaltalaiset lensivät pois ja me muutettiin tähän majataloon, josta saatiin rantahuone 20 dollarilla.

Mietittiin, että täällä kelpaa lekotella pari päivää. Sanottiinkin, että ollaan keskiviikkoon asti. Seuraavana aamuna odotti kuitenkin ikävä yllätys. Paikan pitäjä kertoi, että meidän pitää vaihtaa yläkerran huoneeseen (300c), sillä rantahuoneisiin on tulossa ihmisiä, joilla on 5 päivän varaus. Oltiin niin pettyneitä tylyyn kohteluun, että vaihdettiin kokonaan toiseen hotelliin (15$/pv sis. aamupalan).

Kiva täällä hotelito Evossakin oli lekotella ja paikkaa pitävä vanha pariskunta oli erittäin mukava ja herttainen. Rantaan oli kuitenkin ikävä.

Kolibreja näkyi paljon, joten otin haasteeksi lentävien kuvaamisen.


Muutaman ihan hyvän otoksen sainkin, vaikka nämä olivat todella nopeita vaihtamaan paikkaa.

Toiseksi viimeisenä aamuna pääsin lähtemään viidakkoon baarimikon kanssa. Sateet taukosivat rama-ihmisten lähdettyä takaisin viidakkoon.

Reilun parin tunnin reissu oli ihan kiva. Nähtiin kolmenlaisia apinoita, perhosia ja lintuja. Välillä otin kengät pois, kun piti kahlata puron yli. Koiralla oli enemmän hankaluuksia, kun mentiin kaatuneen puun latvustoon yli, lyhyet jalat lipsuivat kapeilla oksilla, yli pääsi kuitenkin hänkin. Reissu oli yllättäen sovittua lyhempi, sillä pojan piti kiirehtiä kouluun. Ymmärsin, mutta leikkasin 50c palkasta.


PS. Ramat olivat kuulemma olleet tyytyväisiä kanavahankkeeseen, hienoja kuvia oli esitelty. Toivottavasti ovat tyytyväisiä kanavan valmistuttuakin.

4 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Hyvä, että jouduit metsään pitkästymään ja kolibreja kuvaamaan;) Kostean näköistä on, onko paljon itikoita? Ihanan paljon kuvia työtuolimatkailijalle.

Tuukka kirjoitti...

Oli tuolla melko paljon ötököitä, yksi jenkki epäili saaneensa malarian, mutta paikallisen yrttitohtorin avustuksella olo parani.

Siina kirjoitti...

Papukaijan hauta. :)

Eikös nuo masonsit ole vapaamuurareita.

KOLIBREJA JEE! Tuo viiminen kolibrikuva on siisti, niin hieno taustaki.

Tuukka kirjoitti...

Vapaamuurareitahan ne taitaa olla. Tuo haudan merkki on kuulemma vanhassa dollarin setelissä.

Kolibrit on kyllä hienoja, vähän kuin hyönteisiä, mutta lintuja :)