Rio San Juan

San Carlosissa kiipesin katsomaan tätä espanjalaisten vanhaa linnoitusta, vaihdettuamme viimeiset Costa Rican rahat pois ja nostettuamme reilusti käteistä automaatista, seuraavaa automaatti nähtäisiin todennäköisesti vasta Bluefieldsissa.

Linnoituksessa kerrottiin hieman historiasta ja eläimistä (espanjaksi). Lisäksi oli tämä outo vitriini, tai eihän palkinnoissa mitään outoa ole, mutta mitä tuo naisenkasvoinen vauva tekee tuolla?

Yhdeksän vene oli täynnä, mutta tähän puolenpäivän botskiin mahduttiin. Haluttiin nimenomaan hitaaseen, sillä siitä olisi parempi ihailla maisemia ja bongailla eläimiä. Matka-aika El Castilloon oli n. 3 tuntia.

Uusi Nicaraguan ja Costa Rican välinen silta näyttäis olevan jo valmis. Maat ovat kinastelleet alueella paljon, viimeisimmän kerran 2010 Nicaraguan miehitettyä sotilailla yhden saarista. Costa Rica vastasi lähettämällä ison joukon raskaasti aseistettuja poliiseja rajalle. Joella on muutenkin mielenkiintoinen historia. Tänne alettiin rakentamaan 1800-luvulla kanavaa, mutta työ jätettiin pian kesken. Tuohon aikaan nimenomaan tämä joki oli vaihtoehto Panaman kanavalle. Joki on siitä erikoinen, että vaikka se on rajajoki El Castillosta San Juan de Nicaraguaan, kuuluu se täysin Nigaragualle. Erikoisesta rantarajasta saadaan kiittää Amerikan Yhdysvaltoja, joka junaili näin jo kauan sitten, jotta sen ei tarvi neuvotella, kuin yhden maan kanssa, mikäli rakentaa kanavan tänne.

Matka oli oikein leppoinen. Kilpikonnia nähtiin reilu kymmenen, lintuja paljon enemmän. Lisäksi nähtiin yksi saukko uimassa.

El Castillossa majoituttiin tähän Hostel La Fortalezaan (20$ aamiaisella). Paikka oli pari viikkoa sitten avattu ja varsinkin Minna nautti puhtaudesta, omaa jääkaappia olisin arvostanut enemmän, jos käytössä olisi ollut keittiö.

Varsinkin kun huomattiin, että ruoka on täällä kallista, 4-8 dollaria halvimmissa paikoissa, kalasoppa oli 4$. Kalliin ruoan lisäksi kylä oli täynnä turisteja, joten päätettiin jatkaa matkaa heti kun mahdollista, eli kahden yön jälkeen.

El Castillon linna on se mikä vetää turisteja tänne, upean luonnon lisäksi. Linnoitus rakennettiin englantilaisten piraattien takia, suojelemaan varsinkin Granadaa.

Paikka on valittu loistavasti, sillä kaksi koskea, linnan vieressä ja hieman alajuoksulle päin hidastavat laivojen kulkua merkittävästi. Linnoitus ei kuitenkaan estänyt merirosvoja ja virallisia englannin joukkoja, vaan he pääsivät ohi ja tuhosivatkin linnoituksen lukuisia kertoja. Merirosvojen etuna oli rannikko, jossa he majailivat ja loivat suhteita paikallisiin. Merirosvot ovatkin perustaneet suurimman osan rannikon kaupungeista ja alkuperäisasukkaat puhuvat englantia.

Myös maailmankuulu Horatio Nelson oli mukana 200 miehen joukossa, joka valloitti linnoituksen 1780. Nelson oli tuolloin vain 22-vuotias ja lähes kuoli trooppisiin tauteihin, jotka tappoivat suuren osan miehistöstä.

Linnan museo oli hyvin informatiivinen, selitykset olivat englanniksi ja espanjaksi.

Museossa kerrottiin vanhasta kanavahankkeesta, mutta ei mitään uudesta. Uusi kanava ei onneksi tuhoa tätä jokea, sillä tällä puolella se tulee kulkemaan pohjoisempana. Tyynen valtameren puolella kanava kulkee vanhojen suunnitelmien mukaisesti. Tästä kuvasta näkyy kuinka jyrkkä tuo puoli tulee olemaan. Toivottavasti eivät niin pahasti tyri, että järvi tyhjenee ja liittyy Araljärven seuraksi sarjaan, suuret järvet, joita ei enää ihmisen takia ole. Pahoin pelkään, että jonkinlainen ekokatastrofi kanava tulee väkisinkin olemaan.

Kiinalaisten herkkusuiden takia (haineväsoppa) järvestä on jo kalastettu kaikki härkähait (bullshark). Paikalliset saattavat tosin olla hyvilläänkin tästä, sillä härkähai on agressiivisin hailaji maailmassa ja käy ihmistenkin kimppuun. Pitkään järven haita sanottiin Nicaraguanhaiksi, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että kyseessä on härkähai, joka on lohen tavoin noussut järveen. Härkähai on siitä erikoinen hailaji, että se pystyy sopeutumaan myös makeisiin vesiin, eikä sitä lähes sokeana samea vesi haittaa. Jotkut sanovat, että härkähait majailevat edellen järven syvissä osissa, mutta suurin osa uskoo, että niitä esiintyy tällä hetkellä vain El Castillosta alajuoksulle.

Linnassa tomii nykyään kirjasto, josta löytyi tuttuja teoksia Harry Potterista Coelhoon.

Torstaina ostettiin liput San Juan de Nicaraguaan (280c), jälleen mentiin hitaammalla veneellä, matka-aika vajaat 9 tuntia. Kapteeni luovi hienosti koskista läpi.

Joen varrella oli paljon armeijan tarkistuspisteitä. Pelastusliivit olivat pakolliset, joten kaikki pukivat ne päälle ennen tarkistuspistettä ja riisuivat sen jälkeen. Tähän väliin on pakko myös kehua Nicaragualaisia. En ole nähnyt kenenkään heittelevän roskia veteen. Hieman toinen meno, kuin esimerkiksi Perussa.

Maisema oli molemmin puolin hyvin vehreää. Costa Rican puolella näytti olevan jonkinverran asutusta ja maanviljelystä. Pysähdyttiinkin kertaalleen sillä puolella pikaisesti kaupassa.

Kilpikonnien ja lintujen lisäksi nähtiin tällä reissulla

Muutamia alligaattoreita. Perillä San Juanissa oltiin mukavasti valoisan aikaan. Puhuttiin myöhemmin ihmisten kanssa, jotka olivat tulleet puolet nopeammalla veneellä ja he eivät olleet siinä vauhdissa nähneet mitään eläimiä, valittiin siis oikein.