Bhopal

Pannassa hotellinpitäjä vakuutti, että Bhopalin juna kulkee ajallaan. Reitillä ei juurikaan ole muita junia. Uskaltauduinkin ottamaan junan, jonka pitäisi olla perillä vähän ennen yhtätoista illalla.

Ilmeisesti kaapelikaivanto työnalla.

Khajurahosta lähtiessä juna oli lähes tyhjä, mutta seuraavalta asemalta se tuli lähes täyteen.

Maisema oli kuin pohjanmaalla.

Tulista naposteltavaa, pienellä painomustetvistillä.

Konnarilla oli melkoinen työ löytää matkustajat isosta nivastasta. Jännä, ettei täällä pelkkä lippu riitä. Minulta hän halusi nähdä vielä passinkin. Bhopaliin saavuttiin ajoissa.

Pannan kaveri oli suositellut hotelliksi Adrashia. Myöhäisen saapumisen vuoksi varasin sieltä AC huoneen (800r/10€). Hotelli osoittautui hyväksi, joten olin siellä lopulta viisi päivää. Kaupunki oli Khajurahon jälkeen erittäin miellyttävä, ei laikaan häsläreitä, joten kauduilla sai kulkea rauhassa. Jatkuva tööttäily alkaa tosin jo ottaa päähän. Tämän kaupungin pikkukujilla minua tökkäsi mopo ja tuktuk, ku en ollut siirtynyt tarpeeksi pois edestä. Mopo jalkaan ja tuktuk olkapäähän. Yleensä ajoneuvot eivät törmäile jalankulkijoihin, vaikka asenne onkin töötti pohjaan ja hitaampi väistää.

Mielenkiintoinen nimivalinta.

Kookospähkinät maistuivat (0,4€). Auttavat helteessä, jota täällä oli parhaimmillaan 40 astetta. Ranta alkoikin tuntua hyvältä idealta. Täältä pääsisi 24 tunnissa Goalle, mutta nuo junat olivat viikoiksi täynnä. Raotinkin lompakkoa hieman enemmän ja ostin sinne lennot 85 eurolla.

Pyöränvuokrausta. En ole tällaisia muissa Intian kaupungeissa nähnyt.

Uusi tori.

Kaikenlaisia tuoremehuja ja pirtelöitä (0,5€-1,5€).

Nuo puusta roikkuvat jutut eivät ole hedelmiä, vaan lepakoita, joita kaupungissa oli valtavasti.

Ovatkohan käyneet Suomessa sydäntalvella... Täällä tutustuin Oreopirtelöön (1,5€), jota taatusti teen Suomessakin. Todella todella hyvää.

Kotikuja vanhalla torilla.

1800- ja 1900-luvuilla aluetta hallitsivat musliminaiset.

Tästä perintönä alueena on huomattava muslimivähemmistö ja Intian suurin moskeija. Taj-ul-Masajidia alkoi rakennuttaa Sultan Shah Jahan (nainen), päämääränään rakentaa maailman suurin moskeija. Hän kuoli rakennustöiden ollessa kesken 1901. Työtä jatkoi hänen tyttärensä Sultan Jahan Begum, mutta budjettiongelmien takia moskeija valmistui vasta Intian hallinnassa 1985. Portissa olleen kyltin mukaan moskeija on nykyään maailman kolmanneksi suurin.

Yllättävän pienissä sisätiloissa en kehdannut ottaa kuvia. Moskeijan iso aukio oli polttavan kuuma. Kenkiä ei mielellään saa aukiollakaan käyttää, joten telineitä pystyttävillä miehillä oli jalassaan kankaat. Sisälle istahdettuani minusta kiinnostuttiin heti. Neljän erittäin ystävällisen miehen sanavarasto ei vain ollut kovin laaja, joten syvällisiin keskusteluihin ei päästy.

Paneer mutter, naaneilla ja rosemilkillä. Maistui.

Tasa-arvo

Bhopalia sanotaan järvien kaupungiksi, heillä on niitä kaksi.

Monessa paikassa ruokalistasta löytyy myös kiinalaista. Päätinkin maistaa annoksen (1,5€). Muistutti kiinalaista yhtä paljon, kuin muutamissa oululaisissa lounaspaikoissa... (ei paljoa) Ei tuo silti pahaa ollut. Seuraavassa erittäin surullisesta teollisuusonnettomuudesta.