Bhopalin onnettomuus

Sisältää järkyttävää materiaalia.

Kolmantena joulukuuta hieman keskiyön jälkeen 1984, Union Carbiden Bhopalin tehtaassa metyyli-isosyanaattisäiliöön pääsi satoja litroja vettä. Vesi ja metyyli-isosyanaatti reagoivat keskenään, paine säiliössä kasvoi ja varoventtiili päästi ilmoille 500 kertaa syanidia myrkyllisemmän kaasupilven. Myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että 16 tonnin säiliössä oli metyyli-isosyaniittia jäljellä vain 4 tonnia. 12 tonnia tappavaa ainetta oli muiden kaasujen ohella päässyt ilmaan.

Seurauksena oli maailmanhistorian pahin teollisuusonnettomuus, jonka seurauksena kuoli 3 787-25 000 ihmistä ja loukkaantui, osa erittäin vakavasti yli puoli miljoonaa ihmistä.

Päätin tutustua onnettomuuteen paremmin, vierailemalla itse tehtaalla ja selvinneiden perustamassa museossa. Jostain luin, että hylätyllä tehtaalla vierailuun pitäisi hankkia lupa.

En oikein tiennyt mistä luvan voisi hankkia ja sisäänkäynnillä ei näkynyt ketään, joten lompsin alueelle sisään.

Otin suunnaksi tuon tornin, joka näytti tehtaalta.

Jossain täällä on käsittääkseni edelleen se säiliö, josta myrkky karkasi. Pari viikkoa onnettomuuden jälkeen muista turmasäiliönkaltaisista säiliöistä tyhjennettiin 22 tonnia metyyli-isosyanaattia. Hallitus ilmoitti, että muutaman päivän suuroperaatio on täysin turvallinen, mutta paniikki levisi ja sadat tuhannet pakenivat kaupungista.

Turman ja tehdasalueen kerrotaan edelleen myrkyttävän alueen ihmisiä, varsinkin juomaveden kautta, jenkkiyhtiö poistui siivoamatta jälkiään. Lähistön äitien rintamaitoa on tutkittu 2002 ja siitä on löytynyt tavallista korkeampia myrkkypitoisuuksia. Synnynnäiset vammat ja ongelmat ovat kymmenen kertaa korkeammalla tasolla, kuin muualla Intiassa.

Ruostuneita putkistoja

Alueella näkyi paljon säikkyjä koiria ja pari naista oli keräämässä polttopuita. Muureja reunustivat slummit, joiden lähistölle en mennyt, vaan jatkoin kohti yksityistä remember Bhopal museota, joka oli muutaman kilometrin päässä.

Museo on tavallisella asuinalueella. Ei ihan siinä mihin Google mapsi opasti, mutta helposti löydettävissä.

Museo perustui puhelimiin, joissa selviytyneet kertovat tapahtumista englanniksi ja hindiksi. Keskiyön jälkeen kaupunkiin levisi haju joka muistutti sitä kuin chiliä olisi poltettu, kuvaili yksi nainen. Kun ihmiset ymmärsivät, että olivat hengenvaarassa, he alkoivat juosta karkuun ja kaduilla kaikuvat JUOSKAA! huudot.

Tehtaalla ei ollut pelastus/hätäsuunnitelmaa ja kadut näyttivät aamulla kauheilta, kaikkialla lojui ihmisten ja eläinten ruumiita. Myrkky vaikutti ensimmäisenä silmiin ja monet niistä jotka selvisivät hengissä sokeutuivat. Seuraavina päivinä lähiseudun kaikki lääkäriopiskelijatkin värvättiin sairaaloihin töihin ja ympäri kaupunkia alettiin pitää joukkohautajaisia.

Museon tietojen mukaan yli 8000 ihmistä kuoli ensimmäisten kolmen päivän aikana ja tällä hetkellä onnettomuuden takia kuolleita on lähes 25 000.

7. joulukuuta 1984 yhtiön johtaja Warren Anderson saapui Bhopaliin. Intialaisille oli selvää, että yhtiön johto oli laiminlyönyt tehtaan turvallisuuden ja aiheuttanut onnettomuuden vakavalla piittaamattomuudella. Warren vangittiinkin jo lentokentällä ja kuljetettiin hotelliin, jossa häntä pidettiin kotiarestissa alle 24 tuntia, jonka jälkeen hän maksoi takuut ja lensi suoraan takaisin Yhdysvaltoihin.

Kuusi paikallista johtajaa saatiin tuomioistuimen eteen. Heille langetettiin 100 000 rupian sakot ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan. He maksoivat sakot, mutteivat joutuneet vankilaan. Warrenia yritettiin saada vastuuseen vuosikymmeniä erilaisissa oikeusasteissa Intiassa ja Yhdysvalloissa. Ruotsalaisten maahanmuuttajien poika kuoli 29.9.2014 Floridassa 92 vuoden iässä, ilman että joutui koskaan vastaamaan teoistaan. He joilla on rahaa ja valtaa on vaikein saada vastuuseen.

Uhrit ovat syyttäneet Intian hallintoa korruptiosta, turmasta ja sen jälkihoidosta.

Union Carbine yhtiö maksoi 1989, 470 miljoonaa dollaria korvauksia. Summa ei ole mitään, kun ottaa huomioon uhrien ja kärsineiden määrän, kerrotaan museossa. Vertailuun oli otettu A H Robbinsin tapaus Yhdysvalloissa, jossa korvaussumma oli paljon suurempi, vaikka kärsineitä oli "vain" 197 000. Lisäksi listalla oli muita tapauksia, joissa per henki korvaussumma oli yli kymmenen kertaa korkeampi, kuin Bhopalissa.

Oikeudenkäynnit ja kärsimykset jatkuvat edelleen. Museon isoin viesti oli, että älkää unohtako Bhopalin katastrofia, jottei se enää koskaan toistuisi.