Pieni tauko tullut kirjoittamiseen, mutta tällä kertaa ajattelin saattaa tarinan loppuun. Enkä vähiten viimeisten maiden takia.
Mutta palataanpa Australiaan. Aamulla kävin kiertämässä pienen Griffiths Island reserven.
Kengurut näyttivät heräilevän aamutoimiin, eli aamupesulle. Nuoleskelevat itseään, kuten kissat. Myös pussin putsaus tapahtuu tällä tavoin.
Näin myös jokusen kuolleen kengurun. Niitä ei näemmä kerätä pois, vaan annetaan luonnon hoitaa.
Majakka. Ihan kiva aamulenkki, jonka jälkeen jatkoin Grampians kansallispuistoon.
Suunnitelmana oli kiertää ensimmäisenä päivänä lännen kautta pohjoiseen ja tehdä puskiin pieniä pistoja, mutta tämä suunnitelma kaatui osittain kulotuksiin, joista oli ilmoitettu puiston kotisivuilla, mutten ollut ottanut riittävän hyvin selvää asioista. Osia teistä oli siis suljettu. Ihan kivaa oli silti.
Jännä kukka matkalla Manja shelterille.
Manja Shelter. Tännekin kerrotaan tehdyn kalliomaalauksia, koska paikka on ollut pyhä.
Luolamiesajoista on jäänyt hyvin vähän tietoa, joten voisiko sittenkin olla niin, että kalliomaalauksia on tehty vähän kaikkialle, mutta ne ovat säilyneet tuhansia vuosia ainoastaan paikoissa, jotka ovat vedeltä ja valolta suojassa.
Aivan puiston reunassa kulki vilkas moottoritie ja näinkin päivän aikana toista kymmentä kengurun raatoa tienvarressa. Eläviäkin toki pitkälti toistasataa.
Päivän lopuksi näköalapaikalle. Seuraavana päivänä oli tarkoitus kierrellä enemmänkin näitä, mutta satoi vettä. Pidin pienen tuumaustauon ja totesin, ettei kannata yrittää väkisin, en minä kansallispuistosta sateella nauti ja lähdin ajamaan seuraavaan kohteeseen, eli Ballaratiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti