Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Jagna sukellukset

Sukelluksia tein Jagnassa kaksi. Molemmat italialaisen Silvion kanssa, joka omistaa majapaikkamme Drift divers sukelluskeskuksen. Sukellukset maksoivat 1400 pesoa kipale (25€), sisältäen varusteet. Vesi oli yli 25 asteista, joten märkäpukua en viitsinyt pukea. Edellisestä sukelluskerrasta oli kulunut jo lähes kaksi vuotta.

Silvion auto.

Myös majapaikkamme edessä on hyvä sukelluspaikka. Snorkalilin siinä päivittäin (myöhemmin niistä), joten sukellukset tehtiin vähän kauempana. Ensimmäinen sukellus oli Canupao point Länsi-Jagnassa. Hyvin rento sukellus, ei juurikaan virtausta.

Merietana tms


Clown triggerfish. Kannan mukana reef fish identication - Tropical Pacific kirjaa. Painaa kilon, mutta mukava tutkia mitä kaloja on nähnyt. Harmi, ettei tossa oo etanoita, käärmeitä sun muita öttiäisiä.


Sabea anemonefish? ja Skunk anemonefish. Eli Nemon serkkuja.

Nemoja (false clown anemonefish)

Nemoja (false clown anemonefish)

Max syvyys 26m ja kesto 62min. Näkyvyys kymmenisen metriä.

Toiselle sukellukselle lähdettiin majapaikkamme itäpuolelle seuraavana aamuna. Otettiin myös Minna ja vauva mukaan. Saisivat hengailla resortin uima-altaalla sukelluksen ajan ja minä voisin liittyä seuraan sukelluksen jälkeen. Loistava idea Silviolta (uima-altaan käyttö 200p/4€ aikuinen).

Tällä kertaa sukelluksen alku oli oikein rento virtauksen mukana itään. Eli väärinpäin, aina kannattaisi aloittaa sukellus vastavirtaan. Venettä ei Silviolla enää ole, rannasta sukeltaen haastavampi valita aloituspaikkaa.

Käärme

Kaunista punaista softkorallia.

Käännöksen jälkeen alkoi haastavampi osuus. Sukellus olisikin ollut oikein nautinnollinen, jos oltaisiin voitu vain lillua virtauksen mukana ja lopulta nousta pintaan ja veneeseen, kun ilmaa olisi ollut jäljellä 50 bar tai vähän vähemmän. Nyt alkoi kamppailu vastavirtaan. Fyysisin sukellukseni, en nyt voi sanoa, että kovasti hengästyin, mutta huohottamiseksi meni. Ilmaa kului melkoista vauhtia. 50bar tai vähän alle aloitettiin safetystop. Minuutin verran ehdittiin polskia viidessä metrissä kun tunsin, että ilmaa pitää imeä, tankki alkoi olla tyhjä. Mittari näytti 25baria. Oltiin oltu loppusukelluksen aikaan sen verran matalalla, että nousin vain pintaan, safetystoppia ei olisi tarvittu, mutta onhan se aina hyvä tehdä. Silvio sanoi, ettei virtaus ole koskaan ennen ollut näin kova. Ihan ei päästy takaisin aloituspisteeseen, joten lopuksi saatiin uiskennella selkää. Kokemussukellus siis tämä. (22,7m ja 46min)

Loppupäivä meni Minnan ja vauvan kanssa altaalla, mukavaa vaihtelua. Vauvakin pääsi ensimmäistä kertaa uimaan, tykkäsi.

Enempää en sukeltanut, sillä snorklaten näki yhtälailla. Täällä isoin juttu ovat hyväkuntoiset korallit.

lauantai 11. tammikuuta 2020

Jagnaan

Cebusta jatkettiin matkaa Boholille. Laivamatka Tagbilaraniin kesti pari tuntia ja kustansi 10€/aikuinen. Tällä matkalla oli mukana paljon muitakin länkkäreitä, suurin osa matkalla Panglaolle, joka on Boholin ykkösturistirysä.

Me käveltiin kohti kaupunkia miettien millä pääsisi bussiasemalla, Ei oikein uskottu, että kantamuksemme mahtuvat kolmipyöräisen kyytiin, mutta annettiin lopulta kuskin kokeilla, kun kerran niin kovasti halusi. Ei tehnyt edes tiukkaa (ylämäissä hieman). Parilla eurolla pääsimme bussiasemalle, josta lähti alle puolen tunnin välein busseja kohti itää. Syötyämme hyppäsimme bussiin (2€/aikuinen).

Matkalla näimme jälleen matkasaarnaajan, jotka ovat edellisiltä Filippiineiden reissuilta tuttuja. Tämä on edelleen kristityin maa, jossa olen ollut, messuilla ihmisiä on ulko-oven ulkopuolelle asti.

Bussi tiputti meidät Jagnan Paseo Del Mar majapaikkaan, josta olimme varanneet rantamökin kuudeksi päiväksi (25€/yö).

Huone oli iso ja ilmastoitu.

Parveke parasta.

Paikassa majaili 6 koiraa ja 10 kissaa, vauva oli innoissaan. Majapaikan pitäjä on selkeästi eläinrakas, nämä ovat suurimmaksi osaksi löytö/pelastettuja eläimiä.

                   
Täällä kelpaa ottaa hetki rennosti. Onneksi otettiin riippumatto mukaan.

perjantai 10. tammikuuta 2020

Chengdu-Cebu

Upea musiikin tahtiin sykkivä suihkulähde, vähän hienomman toimistotalon edessä.

Tässä leipomossa oli iltapäivästä niin valtavat jonot, että kun ne vähenivät illalla, käytiin mekin uteliaina jonottamaan. Ihan jonojen arvoinen paikka, paljon peruskeksiä parempi. Tämä oli Wenshu temppelin lähellä. Temppelillä syötiin loistava vegehotpotbuffetti 8€/aikuinen, jos menette, niin kannattaa mennä ajoissa. Aukesi viideltä ja me saatiin hyvin syödä, mutta puol seiskalta alko jo kulhot näyttää tyhjiltä. Lisää ruokaa tuotiin aika laiskasti.

Tässä kun palataan lentokentälle, niin muistuu mieleen Helsinki. Check inissä virkailija kysyi ensin jatkolentoa Kiinasta. Jonkin aikaa tutkittuaan paluulentoa Filippiineiltä, näytin jatkolennon Taiwaniin, nainen kysyi paluulentoa Taiwanista, sanoin jatkavamme Japaniin, tällöin virkailija alkoi nauraa ja kysely riitti.

Kiinasta päästiin lähtemään hyvin sujuvasti. Vauvakaan ei joutunut vaikeuksiin, vaikka isä vähän mokasi. Hotellilla annoin vain meidän aikuisten passit, kuten aiemminkin. Kiinassa tieto menee kuitenkin myös viranomaisille, sillä turistien pitää rekisteröityä ja hotellit hoitavat tämän. Hotellille olikin poliisilaitokselta soitettu tämän puuttuvan rekisteröinnin takia. Olimme vauvan kanssa jättäneet Minnan päiväunille ja lähteneet kahville, kun vauhko respan nainen oli tullut kyselemään uniselta Minnalta kääntölaitteen kanssa vauvan passia, joka oli tietenkin minulla taskussa... Passi olisi heti saatava, tai poliisi tulee. Minna selitti, että miehellä on passit ja tulee parin tunnin päästä, pitkien keskustelujen jälkeen tämä kelpasi. Käännöslaite oli todella hyvä, pidemmälle Kiinan matkalle hankkisin ehdottomasti sellaisen. Ilme oli huojentunut, kun kiikutin alle tuntia myöhemmin passin kopioitavaksi respaan. Tätä sattuu, mieleen muistui Sanana.

Lennolla on tärkeää muistaa nesteytys. Xiamen airilla vauvallekkin tarjoiltiin ateria ja vesipullo. Samaa toki kuin meillekkin, joten isä sai 1,5 kertaisen aterian.

Tropiikki, edellisestä kerrasta onkin jo kaksi vuotta. Jenkkilän etelärajaa ei lasketa.

Filippiinien rajatarkastuksessa kysyttiin kuinka kauan aiomme olla maassa. Näytin (muuttokelpoista) Airasian lippua ja sanoin 21. Rajaviranomainen (vanhempi herrasmies) katsoi minua ja kysyi olenko hullu? Vastasin hämilläni, että en ole. Hän jatkoi, että filippiiniläiset ovat sivistynyttä kansaa ja hän kysyi sivistyneesti kauanko aiomme olla? Pahoittelin ja vastasin pitemmällä lauseella. Kiina... Pitää muistaa, että Filippiineillä puhutaan ja ymmärretään englantia ihan kokonaisin lausein...

Lentokentältä ostettiin molemmille kännyliittymät. Minnalle 2gb ja Minulle 21gb (30vrk). Minnan liittymälle tuli hintaa 6€ ja minun liittymälle 20€. (NFL playoffit ja matkanjärjestäjän hommat)

Cebun kentältä otettiin vajaan kympin maksanut mittaritaksi hotellille (Anika suites, suositellaan 25€/yö).


Cebu oli meluisa ja ruuhkainen, eli juuri sitä mitä oltiin odotettukin.

Espanjalaisten linnoituksella. Cebu oli se paikka mistä valloitus alkoi. Auringonvarjoille joskus naureskellut, mutta vauvan kans ostettiin sellainen heti. Ikääntyminen tuo ymmärrystä.


Liekkö katuneet rauhan tekoa? Toisaalta espanjalaiset taisivat olla aika ylivoimaisia, tai muut eurooppalaiset valloittajat kuitenkin lopulta, paljoa ei ollut voitettavissa raakalaisten käsissä.

Erilaisia joulukuusia.

Käynti Filippiineillä käymättä Jollibeessä, olisi kuin käynti jenkeissä käymättä McDonaldissa.

Eli kovin paljon ei menettäis (3€).


Vanha kunnon Singer 200€

keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Leshan

Transitlupamme ulottuu Leshaniin saakka, joten pitihän maailman suurinta kivestä tehtyä buddhaa lähteä katsomaan. Perille päästiin tunninjunalla Chendgusta (n. 10€/aikuinen)

Minä ja jättiläinen. Tämän rakentamisen aloitti munkki nimeltään Hai Tong vuonna 713. Hän toivoi Buddhan suojelevan jokiliikennettä, joka oli tuohon aikaan vilkasta. Hai Tong pääsi olkapäihin saakka, hänen kuoltuaan hanke kärsi rahoitusongelmista. Hai Tongin seuraajat saivat työn päätökseen lopulta vuonna 803. Patsas on 71 metrisenä ylivoimaisesti korkein ennen modernia aikaa rakennettu patsas. Siltä vei maailman korkeimman patsaan tittelin vasta Venäjän motherland calls vuonna 1967. Tuo patsas on edelleen Euroopan korkein.

Kuvauksellisempi puoli.

Leshanin pilvenpiirtäjät näkyivät joenmutkassa.

Alaskin pääsi, joten tietenkin sinne laskeuduttiin. Portaissa ei voinut kiiruhtaa, tähänkin aikaan vuodesta arkena katkeamaton jono. En uskalla edes kuvitella millaista täällä on highseasonilla..

Patsasta olisi voinut ihailla myös veneestä.

Itsensä tunsi pieneksi patsaan juurella. On tuossa ollut homma 700-luvun välineistöllä. Toivottavasti jeesas veneilijöitä.

Kuten arvata saattaa, ylöspäinkin oli jono.

Matkalla saattoi katsella vaikka varpaita, jono pysähteli jatkuvasti.

Reitti oli yksisuuntainen.

Viimeinen katselutasanne.

Invavessa oli hyvin varusteltu. Vaipanvaihtotason lisäksi oli tuollainen tuoli, johon olisi voinut köyttää lapsen kiinni omien asioiden hoidon ajaksi.

Patsaan vieressä pidettiin puheita ja taputettiin. Kiinan SWATkin oli paikalla. Ei hajuakaan mistä oli kyse.

Munkkien perässä käveltiin bussipysäkille ja ajeltiin takaisin kaupunkiin. Junamme lähtöön oli pari tuntia, joten ehdimme helposti syömään.

En tiedä mitä myyvät, mutta Oulu!

Hieman ennen bussiasemaa löydettiin ravintola joka oli avoinna. Tuntui lähes Espanjalta, jos haluaa ruokaa, on hyvä tietää milloin on paikallisten ruoka-aika. Ravintolan pitäjä ihastui vauvaamme ja lahjoitti hänelle pehmolelun, jota hänen oma lapsensa ei enää käyttänyt. Muutenkin kiinalaiset ovat olleet todella innoissaan vauvasta. En tiedä johtuuko se vauvasta, mutta ennen hieman tylyn oloiset kiinalaiset tuntuvat nyt todella sympaattisilta.

Kyllä oli pettymys suuri, kun ekan kerran avattiin tuollainen kaappi kylmän jääkahvin toivossa. Kaikki jääkahvit säilytetään täällä tuollaisessa "uunissa" +39 astetta tuskin on paras säilytyslämpötila, paras nauttimislämpötila se ei ainakaan ole...

Metroasemalta sai tuorepuristettua appelsiinimehua automaatista.


Joskus kuullut, että mitä väliä mun tekemisillä, kun miljardi kiinalaista... Ei välttämättä pidä paikkaansa, täällä on kuitenkin edistyksellinen kierrätyssysteemi, kaikki mopot toimivat sähköllä, sähköpyöriä jne.