Loppupuhe

Aika pistää ensimmäinen reissu pakettiin. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen puolet reissusta tuli vietettyä Thaimaassa. Pohjois-Laos ja lähes koko Vietnam jäi näkemättä. Tämä ei sinänsä kaduta, sillä ehtiihän sitä myöhemminkin. 4 maata/6 kuukautta oli liian tiukka suunnitelma. Toisaalta kyllä reissaamiseen ehti jo "kyllästyäkin". Nähtävyydet eivät herättäneet enää niin vahvoja elämyksiä ja uusi kaupunki alkoi näyttää hieman samanlaiselta, kuin se edellinen. Bussissa oli kuitenkin aina upeaa istua, nokka kohti uutta ja tuntematonta. Huomasin myös etten ollut enää aivan yhtä sosiaalinen ja innostunut uusista ihmisistä, kuin alussa. Toisaalta päivä päivältä vahvemmin alkoi tuntua, että "tämä on elämää" ja huomasin miettiväni jo uutta reissua.

Monet ovat kysyneet mikä oli paras paikka, kysymys johon on ollut lähes mahdotonta vastata, ehkä vastaus on Isaan. Ystävällisiä ja ihania ihmisiä, jotka ovat aitoja. Eikä mitään ole rakennettu turistien utopiaksi. Ruokakin oli reissun parasta. Vietnamista jäi eniten näkemättä ja sinne onkin pakko palata, kahdessa viikossa kiinnostus ehti vain herätä. Laos tuntui köyhemmältä versiolta Thaimaasta. Kambodza oli edelleen hieman sekaisin, khmerit tuntuivat myös olevan eniten rahan perässä. Tunne tosin johtuu lähes varmasti siitä, etten poikennut ns. Backpacker-reitiltä, kuin Anlong Vengiin. Historialtaan Kambodza oli tietenkin reissun ylivoimaisesti paras maa ja kuukausi menikin lähinnä historian perässä.

Englanninkielen taito ja etenkin uskallus puhua kehittyi hurjasti matkan aikana. En mää vieläkään mitenkään hyvää englantia puhu, mutta puhunpahan kuitenkin. Tärkeintä on että ujous on hävinnyt, enkä jää enää miettimään vaan höpötän menemään.


Toteutunut reitti

Kotimatka

Pitkä kotimatka alkoi perjantaiaamuna vähän ennen kahdeksaa Songthaew-kyydillä Bua Lam Phuuhun. Täältä matka jatkui vajaan puolen tunnin kuluttua bussilla Bangkokiin. Matkalla tuli nukuttua vähän, mutta suurimman osa ajasta tuli katseltua haikeana kaupunkeja ja peltoja. Bangkokissa olin viiden maissa. Oli tarkoitus ostaa pari riippumattoa mukaan Suomeen, mutten löytänyt yhtään linja-autoaseman läheisyydestä, enkä jaksanut lähteä muualle, joten reilun parin tunnin asemalla oleskelun jälkeen koitin löytää bussin lentokentälle. Sinä päivänä ei kuitenkaan mennyt enää busseja, joten piti ottaa taksi. Onneksi lentokentälle menee moottoritie, joten viimeiseksi muistoksi Thaimaasta ei jäänyt hajottava ruuhkassa istuskelu. Löydettyäni Finnairin lähtöselvityksen sain kuulla, että lento on ylibuukattu ja jos voin odottaa Bangkokissa huomiseen, Finnair maksaa korvaukseksi 600€, tarjoaa hotellin ja kyydit. Isänmaallisena miehenä päätin auttaa kotimaista yhtiötä. Vielä ei kuitenkaan ollut varmaa, että kaikki tulevat lennolle, joten minulle annettiin 300 bahtin ruokakuponki ja pyydettiin tulemaan takaisin 5 minuuttia lähtöselvityksen sulkeudettua. Kävin syömässä hienossa japanilaisessa ravintolassa ja harhailin ympäri lentokenttää. 23.15 Menin takaisin lähtöselvitykseen, jossa odotti muitakin suomalaisia. Pienen odottelun jälkeen näin kuinka rinkkani nostetaan hihnalle ja virkailija kyseli kuka on Tuukka. Minä "pääsin" koneeseen sillä olin ensimmäinen joka oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Tästä lähtien en enää koskaan saavu lentokentälle liian aikaisin. Pääsin muutaman muun onnellisen kanssa diplomaattejen ja vippejen käyttämän passitarkastuksen läpi, sillä meillä oli jo kova kiire lennolle. Lento myöhästyi puolisen tuntia, sillä kone joutui odottamaan lähtölupaa Afganistanin ruuhkaisen ilmatilan takia. Lento meni mukavasti suurimman osan ajasta nukkuen. Helsinkiin laskeutuessa tuli taas vähän synkkä fiilis, sillä ikkunasta näkyi vain lehdettömiä ruskeita puita ja lunta. Mieli piristyi, kun näin vastassa olleet Jukan ja mummon (Kiitoksia). Viikonlopun vietin mummolassa ja kotimatka jatkui junalla sunnuntaiyönä. Ennen en ole ollut mikään vilukissa, mutta Riihimäen asemalla olin ainoa, joka tärisi ja yritti hautautua syvemmälle talvitakin sisään (pakkasta oli varmaankin hurjat 5 astetta). Junamatka meni taas suurimmaksi osaksi nukkuen. Puoli kahdeksalta maanantaiaamuna matka oli ohi, sillä olin Oulussa ja sain Mutterilta auton lainaan (Kiitoksia).


Viimeisenä iltana syötiin kanaa torilta, sillä naapurin ankat olivat ympäri pihaa, eikä niitä voinut saada kiinni.


Yksinkertainen ja tehokas tapa pitää ötökät poissa ruokakaapilta.


Bangkokin lentokentällä näin varmaankin enemmän kansallisuuksia, kuin olen tähänastisessa elämässäni nähnyt yhteensä.


Nikotinistit kertovat inhoavansa pitkiä savuttomia lentoja. Pöntöllä istuskellessa tuska ei todennäköisesti ainakaan helpotu...


Jotenkin sitä toivoi, että kevät olisi jo pidemmällä...

Na Klang

Toissapäivänä tuli syötyä sekä tuoretta, että kypsennettyä laappia. Ensimmäinen lihanhakureissu ei onnistunut, sillä lehmä seisoskeli vielä onnellisena karsinassaan, mutta toisella kerralla se oli jo kauniisti paloiteltuna pöydällä, ostettiinkin yksi kilo 130 bahtilla. Eilen aamuna maha oli vähän sekaisin, kypsentämättömän lihan takia. Jeab tosin sanoi, että niin se on kaikilla muillakin ensimmäisellä kerralla, koska maha ei ole tottunut raakaan lihaan. 9 aikoihin mentiin poliisilaitokselle, jossa kutsunnat olivat käynnissä. Kaikilta otettiin tietoja ylös ja tutkittiin onko kelvollinen armeijaan. Jeabin veljen naamalle palasi hymy pituuden ja rintakehän mittaamisen jälkeen. Pituus olisi riittänyt armeijaan (alaraja 160cm), mutta rintakehän ympärysmitta oli 3 senttiä liian lyhyt (alaraja 76cm). Tässä kohtaa ladyboyt varmaankin kiroavat silikoonejaan, sillä heillä ei ole erityisoikeuksia armeijan suhteen, kuin siinä tapauksessa, että lääkäri on jo rakentanut heille vaginan. Tänä vuonna arvonnassa ei ole kovinkaan paljon toivoa, sillä armeijaan lähtee Thaimaan ongelmien takia enemmän miehiä, kuin esimerkiksi viime vuonna. 300 kutsutusta 250 astuu palvelukseen. Paluumatkalla skootterista puhkesi kumi, mutta n. kilometrin päästä löytyi korjaamo, jossa asia hoitui 70 bahtilla. Illalla juhlittiin vapautta...

Kutsunnat

Mentiin aamulla katsomaan kumman lapun Jeabin veli nostaa. Kaikki tuijottivat, sillä olin ainoa länkkäri poliisiasemalla ja poliisit tulivatkin juttelemaan (Jeab toimi tulkkina). Yksi poliisi pyysi minut mukaansa, vei arvonta korille ja näytti koria. En ensin tajunnut mitä hän tarkoittaa, mutta sitten ymmärsin, että hän haluaa minun nostavan lapun. Näytin ensin että ei ei, mutta poliisi jatkoi korin osoittamista ja nauroi, joten ajattelin lähteä mukaan vitsiin ja nostin lapun, joka oli punainen. Poliisi taputti mua selkään ja sanoi ilmeisesti, että onni etten ole thai. Lähdettyäni kävelemään korilta pois, sotilas tuli kysymään tältä poliisilta mitä tapahtui. Poliisi ja sotilas alkoivat kiistelemään. Hetken päästä sotilas tuli hakemaan minut, vei pöydän luokse ja kysyi passia. Annettuani passin sotilas kirjoitteli tietoni ylös ja ojensi lapun. En tietenkään tajunnut mitään, mutta Jeab selitti, että siinä lukee, että mun pitää astua palvelukseen lauantaina. Eihän tää tietenkään pitäisi olla mahdollista, mutta viranomaiset täällä sanovat, että se on virallinen paperi, eivätkä he voi antaa passia takaisin. Pitääkin olla yhteydessä Suomen lähetystöön ja yrittää selvittää tää sotku ennen perjantaita.

Na Klang

Sunnuntaiaamuna nukuttiin liian pitkään ja jouduttiin kiireellä vaihtamaan majapaikkaa telkulliseen. Huoneen siivous oli kesken, joten jätettiin tavarat odottamaan ja lähdettiin aamumarkkinoille ostamaan sapuskaa. Huoneeseen päästyämme latasin herkut töllön eteen ja aloin etsiä kanavaa, joka näyttäisi formulat. 40 tallennetusta kanavasta yksikään ei näyttänyt kisaa ja kaukosäädin oli siinä kunnossa, etten pystynyt pitkällisten yrityksienkään jälkeen etsimään niitä lisää. Ei siinä auttanut, kuin suunnata baariin yhdeltä päivällä, lähdön missanneena. Kisa oli sentään hyvä, joten päivä pelastui. Tänä aamuna tultiin takaisin Na Klangiin. Pitkään oli tarkoitus päättää matka pienelle Ko Changille, mutta aikaa oli liian vähän ja matka järjettömän pitkä, joten päätettiin tulla tänne (löytyy sentään uima-allas). Jeabin veljellä on lisäksi huomenna kutsunnat. Jokaisen 21-vuotiaan miehen täytyy osallistua vuosittaiseen arvontaan, musta arpa tarkoittaa vapautusta armeijasta ja punainen taas 2 vuoden asepalvelusta.


Saatiin lemmikki huoneeseen, kun tämä päätti säikäyttää mut ja hypätä jalalle, kun olin vessassa. Isoin geggo mihin olen huoneessa törmännyt.


Muutama sana pontikasta, tai no paikalliseksi viskiksi ne tätä myrkkyä sanoo. Isaanissa "Whiskey Isaan" on ihan juotavaa ja koska en ole mikään vodkan ystävä niin en löydä kovinkaan paljoa eroa esimerkiksi kossuun verrattuna. Pohjoisessa maistoin tätä vastaavaa myrkkyä ja sain kyllä ihmetellä mitä kaikkea ne kaupassa myykään, maku oli lievästi hiivainen, toki hintakin oli vain puolet Isaanin versiosta (55b). Kuvassa varoitukseksi pohjoisen pontikkaa.


Jadepatsas


Kilppareita ja käärmeitä myynnissä. Chiang Main skootteriretkellä näin muuten ensimmäistä kertaa käärmeen luonnossa, mittaa tällä oli vähintään pari metriä, mutta luikersi niin lujaa pakoon, että tarkempi lajitunnistus jäi tekemättä.

Golden Triangle - Land of Opium

Alue on ollut rikasta opiumin ansiosta ja tästä tulee nimi Golden Triangle. Laos ja Burma ovat edelleen kovia tekijöitä kansainvälisessä huumekaupassa, mutta Thaimaan osuus on nykyään vähäinen. Tulimme Chiang Saeniin, joka on historiallinen satamakaupunki Mekongin rannalla. Pienen kävelylenkin jälkeen löysin bungalowin joen läheltä 200 bahtilla. Flunssa on vaivannut, joten ensimmäisenä päivänä otettiin rauhallisesti. Toisena päivänä ajeltiin tuktukilla 10km päässä olevaan Sop Ruakkiin, joka on varsinainen Golden Trianglen turistikylä, koska sieltä näkee Burmaan ja Laosiin. Käveltiin turistialue ympäri ja käytiin opium-museossa. Huomenna palataan Chiang Raihin ja etsitään huone, josta löytyy kaapelitöllö, sillä sunnuntaina se taas alkaa! Nykyajan gladiaattorit huudattavat satoja hevosvoimiaan Melbournen kuumuutta hehkuvalla asfalttiareenalla, Hamilton taistelee suorituskyvyttömällä Ladallaan keskikastissa, kun laihtunut ja nälkäinen Räikkönen nöyryyttää kaikkia muita ja ottaa voiton yllättävän Brawn GP:n nokan edestä.


Takavasemmalla Burma ja oikealla Laos. Laosin puolellekkin rakennetaan kovasti jotain, luultavasti samankaltaista turistirysää, kuin Thaimaan puolella on. Burman puolella on vain yksi hieno resortti.



House of Opium


Chiang Saen on ollut merkittävä satamakaupunki jo satojen vuosien ajan ja edelleen satama on täynnä kiinalaisia aluksia.


Bungalowista löytyy kaasulla toimiva lämmin suihku (ensimmäinen kerta kun näen tällaisen kapistuksen) ja TV. Mulle ei ole töllöstä juurikaan iloa, sillä kaikki on thaiksi, mutta uutisista näin kuinka Bangkokissa mieltään osoittavat tällä hetkellä punapaidat. Meno näytti olevan asteen väkivaltaisempaa, kuin keltapaitojen toimesta. Mellakkapoliisien ryhmittymää vastaan hyökättiin ja poliisit joutuivat perääntymään, samoin poliisiautoa yritettiin kaataa, toivottavasti tilanne joskus rauhoittuu ja kuninkaalle pitkää ikää, sillä pahempaa valtataistelua ei kaipaa kukaan. Lehdestä pongattiin uutinen, että Bangkokin lähellä nainen oli paloitellut lapsensa ja tehnyt tästä perinteistä thairuokaa. Täällä näyttää alkaneen sadekausi, sillä joka ilta on ukostanut, juuri nähtiin uutisista, että Chiang Raissa on ollut voimakas ukkosmyrsky, rakeet ja tuuli ovat hajottaneet vähintään 100 asuntoa, täälläkin satoi rakeita, mutta myrskyn keskus meni ohi (rakeista kuultiin kun haettiin ruokaa, sillä oltiin sisällä suojassa ja luultiin, että sataa vain vettä).


Bungalowin edestä otettu kuva vanhasta temppelistä.


Käytiin ostamassa illallinen iltamarkkinoilta. Kokonainen kana ja kala, iso pussi sticky-riisiä ja vihanneksia (130b).

(Kirjoittelin tämän eilen, nyt ollaan jo Chiang Raissa.)

Skootteriretki

Ensimmäisenä päivänä suunnattiin etelään katsomaan Wat Rong Khunia ja Khun Konin vesiputousta. Toisena päivänä oli pohjoisen vuoro, lähinnä 40km päässä olevien Huai Hin Fonin kuumien lähteiden takia. Paluumatkalla käännyin kohti Karenin pitkäkaulojen kylää (naiset venyttävät kaulaansa metallirenkailla), matkalla tuli kuitenkin syyllinen olo, joten käännyin takaisin. Turistit jotka vierailevat näissä ihmistarhoissa auttavat pitämään tätä kyseenalaista perinnettä hengissä. Hilltribe museokaan ei suosittele vierailua näissä kylissä, sillä pääsymaksut menevät museon mukaan pitkälti liikemiehille, jotka ovat tuoneet naiset Burmasta ja naiset ovat Thaimaassa turistien rahojen takia.



Wat Rong Khun. Uusi todella kaunis temppeli reilun kymmenen kilometrin päässä kaupungista. Sisällä oli todella elävän näköinen munkkipatsas ja jouduin miettimään hetken onko se patsas vai meditoiva munkki.


Temppelin virestä löytyi hienoin vessa, jonka olen nähnyt. (Ilmeisesti rakentaminen vielä kesken, joten en voinut vierailla.)


Nam Tok Khun Kon. Kävin itsekkin uimassa.


Ei haitannut vaikka putoukselle joutui kävelemään reilun kilometrin...


Chiang Rain ranta.


Ajan näyttäminen liikennevaloissa on asia minkä toivoisin tulevan Suomeenkin.


Keittämään munia...


...Kojusta huudettiin, että kannattaa keittää munat tässä lähteessä, sillä vesi on kiehuvaa.