Underground river

Sabangin maanalainen joki on yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä. Yli kahdeksan kilometrin pituisena se on yksi maailman pisimmistä jokiluolista, johon pääsee veneellä. Turistimäärät ovat suuria ja kävijämääriä rajoitetaan, tämä tuotti meille hieman hankaluuksia, siitä seuraavaksi.

Marssimme ensimmäisenä laiturille, jossa lupatoimisto sijaitsee, he eivät enää myönnä lupia, vaan itsenäisen turistin pitää hommata lupa Puerto Princessasta. Tiesimme tämän, mutta lähdimme silti kyselemään. Ensimmäisenä meiltä kysyttiin missä asumme ja tämän jälkeen sanottiin, että Mary´s cottagella ei ole lupaa, mutta jos vaihdamme majoitusta pääsemme luolalle tämän toisen majoituspaikan luvalla yhteensä 1300p hintaan. Olimme jo varanneet viikoksi, emmekä muutenkaan halunneet vaihtaa majoitusta, sillä asuimme mielestämme rannan parhaassa alle 100 euron bungalowissa.

Seuraavaksi kyselimme Verde nimisestä majapaikasta, koska he mainostivat luolamatkoja. Vastaus oli, että voimme käyttää heidän lupaansa, hintaa reissulle tulee 1500p per naama. Tämä oli mielestämme niin kallista, että päätimme vuokrata skootterin ja lähteä hakemaan lupaa Puerto Princessasta (200p/hlö), samalla tulee kateltua lähialueen nähtävyydet. Löysimme ainoastaan yhden paikan, jossa vuokrattiin skoottereita, hintaa 600p. Mutta kun reissua edeltävänä iltana menimme kyselemään, hintaa olikin 700 pesoa. Meille oli jo tarjottu alempaa hintaa, joten tämä parin euron ero ärsytti sen verran, ettemme varanneet skootteria.

Seuraavana aamuna tämä paikka oli kiinni, joten kyselimme majapaikastamme mistä saisimme mopon. Poliisiasemalla kuulemma vuokrataan, joten marssimme sinne, he eivät kuitenkaan olleet innostuneita vuokraamaan, kun sanoimme, että olimme menossa Puertoon. Tutusta ruokapaikasta tarjottiin kyytiä 1000 pesolla, mutta tämä oli aivan liikaa. Päätettiinkin luopua tästä ideasta.

Pari päivää tämän jälkeen haettiin snorklauslupaa (tästä myöhemmin) ja varmistettiin vielä miten homma toimii jos vaihdetaan Verdeen. Tyttö katsoi vähän oudosti ja sanoi, että ei teidän mitään pidä vaihtaa, Mary´s cottagesilla on lupa, oli näköjään tullut ihan parin päivän sisällä. Nyt oltiin mielissään, ettei oltu saatu mopoa. Varattiin matka parin päivän päähän. Hintaa tälle tuli 580p+vene alotuspisteeseen, tämän hinta riippu miten on veneen jakajia silloin kun retkelle mennään.

Meillä oli aika kahdeksalta aamulla, jolloin oli veilä melko hiljaista. Jaettiin vene ranskalaisen miehen kanssa (233p/hlö).

Tällä kyydillä päästiin tälle rannalle, jossa poseerattiin kuvaajalle ja käveltiin polkua pitkin lähtöpaikalle.

Josta luola jo näkyikin.

Valmiina seikkailuun.

Ensimmäsistä kertaa olin tyytyväinen pelastusliiveistä, sillä pieneen jollaan lastattiin yhteensä 8 länkkäriä, joista kaksi oli minun kokoisia. Katsoinkin huolestuneena kuinka vesi oli vain muutaman sentin päässä laidasta. Melamies huomasi tämän ja sanoi, että ei huolta vene on tarkoitettu 8 ihmiselle, kysyin, että länkkärille vai filippiinolle? Vastaus, että filippiinolle, ei niin hirveästi rauhoittanut. Melamies/opas aloitti monotonisen selostuksensa luolan suulla ja se jatkui katkeamattomana koko reissun ajan. Joitain faktoja ja pieniä kevennyksiä olisi ollut ihan mukava kuunnella, mutta lähinnä katkeamaton jorina siitä miltä mikin kivi näyttää oli hieman rasittavaa.

Luola sinänsä oli mielenkiintoinen, vielä kun olisi ollut oma tehokas lamppu, eikä kahta isoa länkkäriä edessä, niin reissu olisi varmasti ollut ikimuistoinen. Jos tänne vielä itse tulen tai jos joku on menossa, niin suosittelen hankkimaan Puertosta luvan pitemmälle veneretkelle, jolloin saisi varmaankin olla omassa porukassa ja sanoa oppaalle, mitä haluaa kuulla. Hintaa tällä varmasti olisi enemmän, mutta olisi se todennäköisesti sen arvoistakin.

Lepakoita luolassa oli paljon ja kuulemma suuta ei kannata avata, jos katsoo ylös... Me emme onneksi saaneet mitään päällemme.

Päivänvalo näkyy jälleen! Luolasta päästyämme meitä komennettiin taas katsomaan kameramiestä, ties monennenko kerran. Tämä käskytys alkoi jo hieman ärsyttää. Puolessa välissä polkua meitä yritettiin ohjata kopille, mistä näitä kuvia olisi saanut ostaa, mutta jätettiin väliin. Hiekkarannalta löysimme veneemme ja lähdimme paluumatkalle.

Siellä se kotiranta näkyy.

Hyvä että oltiin aamusta liikkellä, nyt veneille oli pitkä jono.

Sabang

Sabangissa käveltiin suoraan Mary´s beach resorttiin. Paikka on rannan viimeinen ja näin ollen myös hiljaisin, toisessa päässä on enemmän liikennettä, kun ihmiset tulevat ja menevät maanalaiselle joelle.

Ensin tämän mökin hinta oli 700p/yö, mutta saatiin se 500 peson päivähintaan, kun luvattiin olla viikko, todennäköisesti ollaan kauemmin... Sähköä täällä on vain 18-23 välisenä aikana.

Kuva terassilta, meren jatkuvaa kuohuntaa on ilo kuunnella pitkästä aikaa.

Meidän rannassa. Päivät ovat menneet riippumatossa kirjaa lukien ja välillä viilennystä merestä hakien, nyt on reissun rentoiluvaihe.

Päiväretkeläisistä on se hyöty, että rannan alkupäästä löytyy 200 peson lounasbuffetti, jossa käy paljon väkeä ja ruoka liikkuu. Edullista, kun muuten pääruosta joutuu pulittamaan vähän joka paikassa vähintään 140 pesoa, Minna on vähän kyllästynyt kylmiin/haaleisiin ruokiin, joten paikallisissa (halvimpia) ruoka on valmiina laareissa ravintoloissa ei olla täällä käyty, näissä ei yleensä ole oikein hyvin lihattomia vaihtoehtoja myöskään.

Paratiisissa on näemmä aina käärme, Minna sai melkoisen sätkyn, kun näki ensimmäistä kertaa tämän "ota kanssani kuva" boan. Älkää luulko, että maksoin eläinrääkkääjälle, otin kuvan pikaisesti, kun tyyppiä, jolla on myös joitain muita huumattuja söpöjä karvapalloja ei näkynyt.

1€=52p

El Nidosta Sabangiin

El Nidossa oltiin yhteensä kuusi yötä. Tarkoitus oli olla vielä yksi lisää ja lähteä kajakoimaan, mutta olimme molemmat jo sen verran kyllästyneitä paikkaan ja turisteihin, että päätettiin jättää kajakointi väliin ja suunnata Roxasiin.

Minnalle reissun paras ruokalista.

Nähtiin kiviuunilla varustettu pizzeria El Nidossa, joten päätettiin herkutella kunnolla. Oma valintani oli Quatro Stagioni, aivan loistavaa pizzaa, saattaa voittaa jopa oulun känkyt. Minnan Margarita+tonnikala+ananas 370p, minun QT 455p.

Linja-autoasemalta löysimme tämän bussin, jolla pääsimme Roxasiin (240p/hlö). Matka oli pelottavin pitkään aikaan. Ratissa oli nuori teini, jolla ei taatusti ollut paljoa kokemusta, sen verran huonosti kaveri ajoi, bussi seilasi, tehtiin äkkijarrutuksia. Pari kertaa bussin keula kolahti siltakorotukseen, kun tyyppi tuli jarrut pohjassa (eli keula alhaalla) korotukseen. Kokeneen oloiset tyypit, jotka ajavat lujaa, eivät pelota läheskään niin paljon, kuin tällaiset tyypit, jotka eivät oikein tiedä mitä tekevät. Jos oltais oltu jollain vuoristotiellä, niin todennäköisesti oltais jääty kyydistä ja odotettu seuraavaa bussia. Fiilistä ei helpottanut se, että Kiinan ihmeessä oli maailman löysimmät jouset.

Komeita vesipuhveleita matkalla. Roxasiin päästiin ja käveltiin kahvilaan, johon Minna jäi vartioimaan rinkkoja, kun minä etsin majapaikkaa. Rantaa pitkin ei löytynyt mitään.

Mutta pitkän etsinnän jälkeen löysin tämän Dona Nela´s Pension (2hh 450p). Komea vanha talo, jossa ei ollut muita asiakkaita, kuin me ja tamperelainen pariskunta, joiden kanssa vietettiin myöhemmin iltaa. He olivat vuokranneet moottoripyörän Puertosta ja sopineet ajavansa sen El Nidoon.

Roxasissa ei ole sen kummempaa nähtävää. Pysähdyimmekin kaupunkiin, koska kaipasimme nähdä välillä tavallista filippiiniläistä elämää, eikä vain turisteja ja heidän ympärillä pyörivää bisnestä.

"Kaupungin paras nähtävyys" - Minna.

Läheisillä saarilla asuu suuria hedelmälepakoita, jotka tulevat parvina auringon laskettua "mantereelle" syömään (samoja olin bongailemassa Sumatralla, jos joku muistaa). Tulimmekin hyvissä ajoin tälle laiturille, odottamaan auringonlaskua.

Ranta-asutusta.

Katsoimme ensin, että merellä näkyy suuria rahtilaivoja, mutta zoomailtuani kameralla, huomasimme, että ne ovatkin jotain aitoja. Varmaankin kalastukseen liittyviä, muuta en osaa arvailla.

Kuvaukseen oli jo aivan liian pimeää, kun lepakoita alkoi näkyä, komeita otuksia, jotka lensivät kuin linnut.

Missä palmupuut on puita vaan... Vähän hoitoa tarvisi tämä kenttä.

Roxasissa olimme vain yhden yön ja aamulla jatkoimme tällä bussilla kohti Salvacionia.

Paljon mukavampi tunnelmaltaan ja turvallisuudeltaan oli tämä bussi, kuin ilmastoitu Rorobussi. Toki myös paljon hitaampi, Salvacionissa olimme 3 tunnin ajomatkan jälkeen (200p/hlö).

Tai ei oikeastaan Salvacion kylässä, vaan tässä risteyksessä. Meille tultiin heti tarjoamaan kolmipyöräkyytiä Sabangiin 600 peson hintaa, ei ollut kuitenkaan fiilistä pysähdellä matkalla katselemaan nähtävyyksiä, joten istuimme odottamaan halvempaa jeepneytä, joka tulisi kuulemma parin tunnin päästä. Katokseen pakitti myös poliisiauto, josta nousi sotilasvaatteissa ja rynnäkkökiväärein aseistettuja poliiseja päivystämään risteystä. Filippiineillä on paljon aseita, joten tavallisienkin poliisien täytyy olla hyvin varustettuja. Puerto Princessaan päin viuhui jatkuvasti minibusseja, jotka olivat olleet käyttämässä turisteja maanalaisella joella Sabangissa. Tämä joki valittiin yhdeksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä ja tällöin myös Palawanin turistimäärät räjähtivät. Reilun tunnin odotuksen jälkeen näimme jeepneyn saapuvan, Minna ahtautui sisälle ja minä menin katolle, josta löytyi vielä yksi paikka, vaikka katto olikin täynnä tavaraa ja ihmisiä.

Pienen matkan jälkeen pysähdyttiin sitomaan viisi tällaisia rullaa jeepneyhyn. Hyvin pysyivät ja rahastaja jopa istui yhden päällä, joka oli sidottu kylkeen poikittain, hyvin luotti poika solmuihin.

Kun riisisäkki, jonka päällä istuin aluksi, tuli päämääräänsä, jouduin istumaan hieman ylemmäksi, jossa piti tarkkailla ettei mikään oksa kolahda päähän.

Näitä maisemia katsellessa päätin, että Sabangista pitää vuokrata mopo, Minna oli täsmälleen samaa mieltä, kun sanoin asiasta.

El Nido

Hei! Haluatko kuulla El Nidosta?

Aloitetaanpas siis aivan alusta. Rantauduttuamme oli jälleen edessä majapaikan etsintä. Olimme kuulleet, että täyttä on, joten taas oli vähän huoli. Rantatieltä käännyimme heti sisämaahan Rizal tielle. Rannassa tuskin olisi meidän budjetille sopivaa majoitusta vapaana. Pelko full full full-kylteistä hävisi, kun jo ensimmäisessä paikassa oli huoneita 800 pesolla. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja päädyimme lopulta vanhan pariskunnan pitämään Bunakidz majataloon, josta saimme huoneen 500 pesolla.

Seuraavana aamuna lähdimme rantaan katsomaan löytyiskö sieltä sittenkin majapaikkaa. Päärannalla tonninkin paikat olivat täynnä, eikä seuraavaltakaan rannalta löytynyt halpaa huonetta. Palasimmekin Rizal tielle.

Edelliseltä päivältä tuttuun, mutta silloin täynnä olleeseen Cliffside cottages paikkaan. Nyt heillä oli 700 peson huone tarjolla. Ihastuimme paikkaan heti ja kannoimme rinkkamme tänne.

Paikan huoneet ovat paritaloja, joissa on mukavasti hengailutilaa, riippumatotkin mahtuivat mukavasti veranalle.

Huone sisältä. Oma kylpyhuonekkin löytyy.

Sähköä El Nidossa on 14-06 välisenä aikana, mutta tämä on hyvin epävarmaa. Majapaikkojen generaattorit laitetaan päälle illan hämärtyessä, jos sähköä ei siihen mennessä ole yleiseen verkkoon tullut. Kalliimmista paikoista toki löytyy 24h sähkö.

Vastuullisessa nettipaikassa. Seinällä luki, että koululaiset eivät ole tervetulleita koulupäivän aikaan. Kuva on ensimmäiseltä illalta, Cliffsidessa on oma wifi.

Rantabaarissa auringonlasku aikaan (50p/olut)

Myöhemmin Tuukan baarissa. Tanduay rommi 80p ja Boracay coconut rommi 95p, puolen litran jääköntti 4 pesoa.

Rukoilijasirkkakin diggas meidän terassista. Paljon miellyttävämpi, kuin oksettavat torakat, joita ei ole onneksi näkynyt.

Sunnuntaina päätimme lähteä jälleen veneretkelle, Coronissa valitsimme halvimman ja nyt kalleimman (900p/hlö), sillä parissakin paikassa kerrottiin, että tämä on paras retki nimenomaan snorklausta ajatellen. Mukana oli myös neljä manilalaista turistia.

Matkamaisemat olivat jälleen hienot ja näimme myös suuren kilpikonnan, joka katseli meitä hetken pinnalla.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli vanha kirkko, joka on hylätty muistaakseni myrskyn hajoitettua sitä.

Vedessä näkyi paljon meduusoja, yksi myös rannalla.

Oppaamme kertoi näiden olevan vaarattomia ja nosti yhden vedestä meille pällisteltäväksi. Näitä kuulemma syödäänkin täällä.

Luolajeesus.

Kirkon terassilta oli ihan nätit maisemat, vähän epäkäytännöllinen paikka kirkolle, sillä ei tällä saarella kylää ole, mutta ymmärrän paikan valinnan.

Kalliolta näkyi seuraava pysähdyspaikkamme. Tämä oli nimenomaan snorklauspaikka. Näkyvyys oli kuitenkin melko heikko (alle 10m), eikä mitään erikoista näkynyt.

Seuraavaksi oli lounas tällä rannalla.

Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää, ehkä vähän liiankin hyvää luolamies aivoille, jotka eivät osaa lopettaa ajoissa...

Rannalla ollut jännäpuu, jonka hedelmiä en ole ennen nähnyt.

Lounaan jälkeen jatkettiin secret beachille, joka ei enää ole niin hirveän salainen, mutta hyvin suojassa. Kallion välissä oli pieni halkeama, josta uitiin sisälle ja laguunin perältä löytyi myös ranta. Ihan hieno paikka.

Secretin jälkeen mentiin hidden beachille. Tämä oli hyvin kaunis paikka, ei kuitenkaan mitään snorklailtavaa.

Meille oli kookospähkinätarjoilu rannalla, viihdyttiin oikein hyvin

Ja oli rentoa...

Suomen uutisissa on näkynyt paljon tarinaa liivijengeistä, täällä hallitsevat oranssit.

Pysähdyimme vielä helicopter saarella, joka oli päivän paras paikka snorklailuun, myös ranta oli kaunis, mutta aivan täynnä väkeä (8venettä). Tältä rannalta näkyi ainakin 5 tyhjää rantaa, miksei me pysähdytty jollekkin niistä? Lähdettyämme jatkamaan tästä viimeisestä paikasta, mun mahaa oli alkanut vääntää, joten veneen lähestyessä tyhjää rantaa, ylimääräinen stoppi ei enää ollut niin mieleen, vaikka paikka näyttikin upealta. Istuskeltuamme tovin rannassa, venepoika tuli hakemaan meitä ja tässä vaiheessa ymmärsimme, että meidän olisi kuulunut pysyä veneessä, kävimme vain tiputtamassa manilalaiset ilmeisesti yöksi rannalle. Mutta koska lähdimme rannalle, pojat odottelivat meitä kohteliaasti hetken.

Jännittävä pikakävely majapaikkaan (ehdin) ja ripulin toteaminen, ei ollut niin kiva uutinen. Nyt olo on kuitenkin hieman parempi lukuisten vessakäyntien jälkeen, joten huomenna päästään taas aktiviteettejen pariin, tämä päivä menee riippumatossa, mikä ei sinällään ole mitenkään huono asia...