Chiayi ja Japaniin

Tällä kertaa jätettiin huone varaamatta ja hyvä niin. Ensimmäinen vaihtoehto oli Prince hotelli. Netissä huone näytti hyvältä, mutta oikeasti huone oli hajuisa eikä hanasta tullut lämmintä vettä.

Toinen vaihtoehto oli Gene Long Haiy Att Hotel. Tämä taas näytti livenä paremmalta kuin netissä. Tiskihinta oli nettihintaa korkeampi, mutta mainittuani asiasta hinta laski samaan kuin netissä.

Ikkunasta oli puistonäkymä.

Chiayi on kuuluisa baseball kaupunki, vaikkei täällä enää joukkuetta olekkaan.

Kun Taiwan oli Japanin miehittämä, kaupungin joukkue osallistui lukioiden väliseen mestaruusturnaukseen. Japanissa baseball oli jo tuohon aikaan iso juttu, eikä taiwanilaisjoukkueella uskottu olevan mitään mahdollisuuksia. Kano selviytyi kuitenkin sensaatiomaisesti finaaliin. Vaikka finaalissa tuli tappio, joukkue oli ansainnut japanilaisten kunnioituksen ja Taiwanissakin baseball nousi kansallisurheilun asemaan. Tapahtumista kuvattiin elokuva 2014, mikä on nostanut tapahtumat taas kansakunnan muistiin.

Tämä oli kiva puisto.

Etsiessäni vauvalle iltapalaa satuin ostamaan vahingossa Finland cake bakeryn sämpylän. Kojulle oli pakko palata, kaikissa kääreissä oli sama painatus. Myyjät eivät ikävä kyllä puhuneet englantia, eivätkä reagoineet mitenkään sanaan Finland. Ehkä nimi oli vain napattu jostain tai ehkä paikalla on yhteys Suomeen. Tämä jäi arvoitukseksi.

Rehellisyydestä pisteet. Tutkin ruokalistaa tarkkaan, muttei löytynyt mitään mikä olisi maistunut.

Erittäin yleisiä mannerkiinassa, ainut joka nähtiin täällä.

Viinakaupassa piti käydä katsomassa löytyisikö jotain jännää. Taiwanilainen single malt viski oli mielenkiintoisin. Tuplapaukku 3€, makunystyräni eivät ole kovin hienostuneet, mutta kyllä tämä ainakin alkon kyykyt voittaa. Erittäin hyvä saavutus aasialaiselle viskille.

Minna väitti, että nämä Taiwanissa suositut kourat on suunniteltu siten, ettei niistä voi saada mitään ulos. Otin haasteen vastaan ja kysyin onko täällä mitään mikä kiinnostaisi. Valinta osui laukkuun. Kolme yritystä (0,3€/kpl) myöhemmin laukku oli Minnan kädessä.

Iltatorilta sai aitoja vietnamilaisia patonkeja. Syödessä mietin, että viimeisimmästä indokiinan reissusta on aivan liian kauan.

Minna päätyi sushikojulle.

Mainitsin aiemmin, että lensimme 13.3. Japaniin. Ostimme lennot itseasiassa vasta saavuttuamme Chiayihin.

Täältä tuksuteltiin junalla Kaohsiungiin. Rautatieasemalta pääsi metrolla lentokentälle.

Lentokentällä odotti ikävä näky. Taulullinen peruttuja lentoja.

Seuraavalta sivulta löytyi meidän lentomme, eikä sitä oltu peruttu. Lähtöselvityksessä kysyttiin lippua Japanista pois. Näytin lipun suomenkielisenä kännykästä, eikä virkailija tarkistanut lentoja mistään. Vähän kävi mielessä, että oltaisiin voitu näyttää myös se peruttu Osaka-Shanghai lento.

Komea pullorivi.

Jos kentällä ei ollut ruuhkaa, niin koneessa sitä oli vielä vähemmän. Meidät mukaan luettuna noin kymmenen matkustajaa.

Illan hämärtyessä laskeuduttiin Japaniin. Jatkolentoja ei kyselty, vain kuumeen mittaus. Jonovirkailija kävi valistamassa, että koronavirus on vakava sairaus, mutta nyt Japanissa on turvallisempaa, kun Korean raja on laitettu kiinni. Edeltämme poistettiin yksi matkustaja takahuoneeseen. Hän oli mitä ilmeisimmin tulossa joltain epidemia-alueelta tai ollut sellaisella 14 vuorokauden aikana. Takahuoneen pomolla ei ollut mitään heppoista kavosuojusta, vaan enemmän kaasunaamarilta näyttävä malli.

Lentokentältä pääsi metrolla keskustaan. Olin valinnut hotellin siten, että sinne on helppo kävellä. (FP Hotels 103€/3yötä). Huone oli pieni, mutta siisti.

Oma kylpyhuonekkin löytyi, japanilaisella pöntöllä varustettuna. Istuimen lämmitin, taka-ja etusuihku. Itse pidän enemmän ihan perinteisestä käsisuihkusta tai huljukupista, mutta ehkä tämä on tottumiskysymys.

Southern Branch of the National Palace Museum

Tainanissa tutkiskelin olisiko lähellä jotain mielenkiintoista kaupunkia. Mapsia pyöritellessä silmiini osui Chiayi. Kaupungin läheltä löytyy kansallisen palatsimuseon eteläinen toimipiste. Näkisimme sittenkin maailman kuuluisimman kiinankaalin, jota mainostettiin Taipeissa, mutta joka oli harmillisesti siirretty etelään.

Mennään tällä kertaa suoraan museoon ja kerrotaan kaupungista myöhemmin.

Moderni museo avattiin joulukuussa 2015. Saneeraajat astuivat sisään pian avajaisten jälkeen ja museo jouduttiin sulkemaan huhtikuussa, katto vuoti. Tuli ihan Suomi mieleen. Nykyaikainen rakentaminen on näemmä samanlaista kaikkialla. Uudet avajaiset pidettiin elokuussa 2016.

Museolle päästiin kahdella ilmaisbussilla. Ensimmäinen kulki rautatieasemien välillä (TRA-HSR) ja toisella päästiin museolle. Mentiin ensimmäisenä käväisemään lastenosastolla, mutta se oli niin loistokas, että taidettiin viettää siellä reilu tunti. Paljon leikittävää jopa 1 vuotiaalle. Eikä osastolla ollut ketään muita.

Näyttelyn puolella mentiin ensimmäiseksi katsomaan kiinankaalta.

Ensimmäinen ajatus oli, että onpa pieni. Toisaalta tämä on yhdestä ainoasta jadeiitti palasta kaiverrettu taideteos, eikä sitä ole värjätty. Teoksesta tekee vieläkin taidokkaamman jadessa olevat epätäydellisyydet, jotka on mestarillisesti käytetty hyväksi. Niitä mukaillen on muunmuassa tehty kiinankaalin uurteet. Kiinankaalin tekijä tai alkuperä ei ole tiedossa, mutta se on veistetty 1800-luvulla. Patsaasta ei olisi saanut ottaa kuvaa, mutta näyttivät paikallisetkin ottavan, joten räpsäisin minäkin.

24 kätinen Avalokitesvara. Ming dynastia (1369-1644). Alimmissa käsissä on selkeästi kännykät.

Vasemmalta lukien ensimmäisenä on Yamantaka 1700-luvun Tiibetistä. Toisena Secret Hayagriva myöskin 1700-luvun Tiibetistä. Kolmantena Vajravarahi 1400-luvun Nepalista. Neljäntenä Yogini Khmerien 1100-luvun valtakunnasta.

Täällä mielenkiintoista oli varsinkin tuo Tiibetiläinen taide. Niin erilaista kuin missään muualla Buddhisti valtioissa.

Unikkokuosi 1800-luvun Uzbekistanista. Kovasti näyttää Marimekolta.

Todella vanha matkalaukku. Nimilapusta otettu kuva oli epäselvä, joten aikakausi jää hämärän peittoon. Hupsista, taisin paljastaa etten minä näitä kaikkia ulkoa muista...

Intialainen koraani noin vuodelta 1500.

Ming dynastian aikainen Jade yuan ring.

Löytyi täältä Ming ruukkujakin.

Teepannu. Selkeästi Ming dynastian ajalta.

Teerasia hieman yllättäen myöskin Ming dynastian ajalta. Täytyy olla myöhäistä Mingiä, kun ovat noin roimasti käyttäneet eri värejä. Myös valkoinen teepannu on Ming dynastialta, voisi olla ihan hyvin myös kiasmassa.

Up the River During Qingming. Uusi 1700-luvun versio Pekingissä sijaitsevasta Zhang Zeduan 1100-luvun maalauksesta. Näitä rullia museolla on yhteensä kahdeksan.

En ole koskaan katsellut yhtä pitkään mitään teosta. Maalaus on valtava ja niin täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tästä oli virtuaalitodellisuusversiokin, mutta en ole tarpeeksi hengannut virtuaalilasit päässä, että se kokemus olisi ollut hyvä. Minna sanoi, että virkailijat olisivat halunneet kovastikin neuvoa minua, mutta eivät he osanneet englantia.

Mona Lisa virtuaalimaailmakokemus oli paljon mielenkiintoisempi. Se ei tosin ollut millään tavoin interaktiivinen.

Eteläinen museo oli alkuperäistä paremmin rakennettu ja mielenkiintoisempi, vaikkakin pienempi. Yksi parhaista museokokemuksista.

Tainan

Tainan on Taiwanin vanhin kaupunki. Ruokakulttuuri on vahva ja temppeleitä löytyy lähes jokaisesta kadunkulmasta. Lisäksi se on tavallinen taiwanilainen kaupunki. Kuulostaa loistavalta kohteelta ja sitä se olikin.

Nyt kun on ruoka mainittu, niin aloitetaan siitä.

Garden night market oli iso, muttei niin iso, kuin oltiin kuviteltu.

Pääsimme maistamaan banaanipannukakkua. Vähän pettymys, Thaimaassa ja Malesiassa tekevät parempia.

Hyvä, että saavuttiin ajoissa. Näin korona-aikakaudellakin väkeä riitti ruuhkaksi asti. Minna löysi maailman suurimman pottukiekuran.

Seuraavana päivänä mentiin liukuhihnasushille. Minna oli katsellut Sushi expressiä jo Taipeissa vähän sillä silmällä. Olivat kyllä hyviä. Iso lasku saatiin aikaiseksi, vaikka yksi lautanen maksoi vain euron. Ensimmäinen kerta, kun maistoin lihasushia. Ihan ok, mutta kala on parempi.

Ei jatkoon. Tämä oli pahaa.

Nämä mykyt olivat todella hyviä. Taikina oli ohutta ja täyte mehevää. Ehdottomasti kolmen euron arvoinen kattaus.

Ei kahvituttanut, joten jäi maistamati. Vähän harmittaa, milloin seuraavan kerran saan tilaisuuden tilata robottibaristalta kahvin? Kahvia täällä muutenkin riittää, siinäkin mielessä loistava Aasian maa. Ei tarvi instantkorviketta juoda.

Käy hevosille ja ihmisille, heppatytön valinta.

Taiwan on orkideoista kuuluisa. Monenlaista on näkynyt.

Japanilaista kulttuuria.

Ja tänään auton saa...

Kiinalaisessa kalenterissa vietetään nyt rotan vuotta. Sitä ei voi olla huomaamatta.

Sodan jumalan temppelissä oli yrmeitä patsaita

City God temppelin polttouuni. Pienempiä versioita näkyi pitkin katuja ja tietenkin jokaisessa temppelissä oli omansa. Käsittääkseni näissä poltetaan uhrilahjoja, paperisia sellaisia. Matkaavat kai tuonpuoleiseen uunin kautta.

Matkalla Anpingiin. Hollantilaiset alkoivat rakentaa Anpingin linnoitusta 1624. Tästä alkoi siirtomaa-aika, joka tavallaan loppui kiinalaisten valloitettua alue 1664.

Linnoituksen raunioiden lisäksi käytiin katsomassa kuuluisaa treehousea. Tämä rakennettiin alunperin 1867 varastoksi. 1911 lähtien se toimi Japanin suola yhtymän toimistona. Rakennuksen jäätyä tyhjilleen banyan puut valtasivat sen. Todella upea paikka. Täällä oli myös kauppamuseo, onhan alue ollut vuosisatoja erittäin tärkeä kaupan keskus.

Täällä järjestetään vielä urheilutapahtumia, joihin pääsee yleisö. Mentiinkin katsomaan keväisen harjoituskauden päätöspeliä Tainan Uni-Lions vastaan Fubon Guardians.

Oltiin samalla porukalla lähes tasan vuosi sitten katsomassa Phoenixissa MLB:n harjoituspelejä. Tuolloin vauva kävi myös ensimmäisessä NHL-pelissään.

Nyt vauva jaksoi katsoa peliä hyvinkin intensiivisesti, kunnes väsymys vei voiton. Kannustettiin ensimmäinen vuoropari "väärää" joukkuetta, ainahan pitäisi olla kotijoukkueen puolella. Oltiin vain satuttu vierasjoukkueen fanien keskelle ja tulostaululla Tainan oli vierasjoukkue, paitoja ei nähnyt lukea. Kun huomasimme erheemme mietittiin hetki mitä tehdään. Päätimme jatkaa Fubonin kannustamista. Eihän sitä nyt kesken pelin voi takkia kääntää ja Fubon pelasi sinivalkoisissa. Ihan kiva peli, mutta aika pitkä. 5 vuoroparia olisi ollut ihan sopivasti. Fubon voitti 9 vuoroparin ja 3,5 tunnin pelin jälkeen 9-6.

Ylilentoja oli koko pelin ajan. Armeijan lentotukikohta sijaitsee stadionin lähellä. Välillä piti suojata vauvan korvia. Peltorit olisi sittenkin kannattanut ottaa mukaan. Filippiineillä niitä kaivattiin pienissä veneissä.

Leffassakin kävin. Ulkoapäin upea teatteri, näitä pieniä tukee mielellään maasta riippumatta. Ferrari vs Ford (4€) esitettiin alkuperäiskielellä ja kiinalaisilla teksteillä. Hyvä leffa. Tässä vaiheessa ei oltu vielä ostettu Japanin lentoja, joten leffa sai katsomaan paljonko lennot Australiaan kustantaisivat (Formulakauden avaukseen oli vain muutama päivä). Kalliita olivat ja hyvä niin, kisahan peruttiin viime hetkellä.