Lähetystyötä ja orjakauppaa

 

Yhtenä päivänä kävelin Bagamoyon pohjoispuolelle Stella Maris hotellille asti. Erittäin hiljaista oli Bagamoyon normaalisti kiireisillä isoilla hotelleilla. Jännä, että Sansibari on se ainoa paikka mihin kaikki turistit haluavat tällä hetkellä.

Istahdin rantabaariin kolalle, oli aika kuuma. Lämmintä 35 ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta. Kaupustelijat jaksavat edelleen päivystää. Minut he jättivät helposti rauhaan, mutta autolla paikalle saapunut valkoinen pariskunta ei päässyt heistä eroon koko aikana, vaan kauppiaat päivystivät ovella. Pariskunta ei tullut ulos autosta vaan oltuaan jonkinaikaa parkissa, he lähtivät pois.

Muistomerkki rannassa. Ymmärsin luvun 1868. Silloin tänne perustettiin ensimmäinen lähetysseura.

Ristiltä sisämaahan oli suora tie kirkolle mangopuiden varjossa. Olin tullut tänne katolilaisen kirkon lähetysmuseon takia.

Lähetystyön eteneminen alueella. Kirkko teki tällä alueella hyvääkin, se toimi orjuuden kieltämisen puolesta ja sai aikaan tuloksia. Itä-Afrikassa vangittiin 1800-luvulla arviolta 1,5 miljoonaa orjaa, mikä on aivan valtava luku, kun ottaa huomioon, että ihmisiä oli todella paljon vähemmän tuohon aikaan. Suomen väkiluku oli saman vuosisadan puolessavälissä samaiset 1,5 miljoonaa. Arviolta puolet orjista pakotettiin työskentelemään Itä-Afrikan farmeilla ja toinen puolikas rahdattiin Arabiaan, Persiaan, Intiaan, Etelä-Afrikkaan, Reunionille ja Mauritiukselle.

Fr. Anthony Hornerin kuvaus orjamarkkinoista Sansibarilla 1863. Ihmisiä myytiin kuin eläimiä.

Orjia toimittaneiden miesten laulu.

Kauppa oli erittäin kansainvälistä.

Alkuperäiset orjan kahleet ja löytyi se Tippu Tipinkin kuva.

1890 Brysselissä annettiin orjien oikeuksien julistus. Orjalla oli tästä lähtien uskonnonvapaus, oikeus avioitua, oikeus ruokaan ja asuntoon, kaksi vapaapäivää, oikeus palkkaan, oikeus omistaa ja oikeus siihen, ettei perheitä eroteta. Kauppatavaraa he olivat silti edelleen. 

Saksa lisäsi julistukseen orjalle tien vapauteen. Hänet voidaan ostaa vapaaksi, orjaisäntä voi vapauttaa hänet, oikeus voi vapauttaa hänet tai hän voi ostaa itsensä vapaaksi.

Orjakaupan kerrottiin loppuneen Itä-Afrikassa vuonna 1920. 

Eurooppalaisia reissaajia. Vasemmalta ylhäältä lukien: Tuukka, Speke, Grant, Stanley, Peters, Pacha, Burton ja Wissmann.

Taikakalu joka todella näyttää taikakalulta.

1986 rannalle ajautuneen valaan luita. Tätä ei ilmeisesti yritetty räjäyttää..

Rauhaa

Museon partsilla. Tuo apinanleipäpuu näytti jotenkin oudolta ja syy selvisi, kun kävin katsomassa puuta lähempää. Se ei ole paikallinen, vaan jostain muualta tuotu siemen on istutettu tänne 1868.

Seuraavaksi tutustuin oppaan johdolla 1872 rakennettuun Holy Ghost Mission kirkkoon, joka on vanhin kirkko Itä-Afrikan mantereella.

Pyhän veden suhteen oli tehty erityisjäjestelyjä koronakriisin vuoksi. Malja oli poistettu käytöstä ja korvattu hanallisella saavilla. Opas kertoi.

Alttari

Livingstone ei eläessään käynyt Bagamoyossa, mutta hänen tönkkösuolattua ruumistaan säilytettiin tuolla tornissa yksi yö helmikuussa 1874, ennen laivaamista Sansibarille.

Bagamoyo

 

Kävelin lähes päivittäin kaupunkiin rantaa pitkin. Ennen kahdeksaa aamulla ja viiden jälkeen iltapäivällä tämä olisi ollut mahdotonta kuivin jaloin, aallot kastelivat noita palmuja. Keskipäivällä vesiraja oli kuitenkin kaukana ja rannalla oli mukava kävellä.

Kuva iltapäivältä.

Roskia oli aika paljon. Yhtenä aamuna olin uimassa ja näin noin viidenkymmenen metrin päässä miehen kyykyssä. Tajusin miehen olevan kakalla. Ei huvittanut enää sillä hetkellä uida.

Tällä paikalla saksalaiset hirttivät tämän alueen paikallisia. Varsinkin Abushiri kapinan aikaan 1889.

1800-luvun puolessa välissä rakennettu linna.

Katu sataman lähellä. Bagamoyon vanhakaupunki oli mantereen vähemmän kunnostettu versio Sansibarin kivikaupungista.

Tie satamaan. 

Nykyään satamassa myydään kalaa, mutta reilu vuosisata sitten täältä laivattiin orjia Sansibarille. Bagamoyo tarkoittaakin sydän jää. 

Veneitä oli paljon.

Omaa keittiötä ei ole, joten kalat jäivät tiskiin, mutta ravintolassa kävin tietenkin maistamassa kalaa. Melko pieniä sinttejä. Isommat vonkaleet viedään kai muualle. Kalan lisäksi puutavaraa liikkui johonkin suuntaan valtavia määriä. Yksi vanha mies tuli myymään kolikoita. Ostinkin mieheltä muutamalla eurolla muutaman saksanvallan aikaisen kolikon.

Rannan lisäksi toinen suosikkiruokapaikkani oli next level bar. Täältä sai erinomaista possua. Viini oli ikävä kyllä etelä-afrikkalaista. 

Vanha auto edelleen rekisterissä. Mikä lienee malli?

Saksalaisten hallintokeskus eli boda. Rakennettu 1897. Tänne on ollut jo pitkään suunnitteilla toimintaa. Museo ja ehkä jopa kattoravintola.

Tämä vaatii kuitenkin paljon rahaa. 

Paljon on kuitenkin jo kunnostettu, kertoi ilmastonmuutoksesta ja tästä alueesta kertovaa näyttelyä pitänyt mies. Näyttely oli juuri avattu ja näyttelyä tutkiessani takanani pyöri poika järkkärin kanssa, mihin lienee mainokseen päädyin. Sama poika pyysi videohaastattelua, mutta siitä kieltäydyin. 

Turistiravintoloissa tulee käytyä kahvilla. Poa Poa ravintolassa tilasin myös Chapati prawns wrapin muutamalla eurolla, sillä se kuulosti mielenkiintoiselta. Ihan hyvä ape. Katkaravut jäivät mausteiden varjoon, joten täytteen olisi voinut valita toisin. 

Seuraavassa pöydässä käytiin bisnesneuvotteluja. Intialaisperäinen mies, musta mies, ketjussa polttava ehkä minua hieman vanhempi valkonaama ja valkopartainen valkoinen vanhempi herrasmies. Vanha mies oli selkeästi se jolla oli rahat ja kyseessä oli rakennusprojekti johon vaadittiin kymmeniä miehiä. Musta mies ei kauaa viipynyt, hän vaikutti kiireiseltä byrokraatilta. Intialainen mies koitti korostaa merkitystään, häntä selkeästi häiritsi se että rahamies tuntui luottavan enemmän toiseen valkoiseen. Valkonaamoilla meni kaljaa kovaa tahtia. Niinhän se usein on, lähtökohtaisesti samasta kulttuurista tulevaan ja saman väriseen ihmiseen on helpompi luottaa.

Korjaututin tässä jo taistamiseen shortsejani. Mwanzassa kuluneista housuista repesi haarat ja täällä meni vetoketju. Hyvin palvelleet housut eivät palaa Suomeen, mutta hyviä vetoketjullisia reisitaskuja on niin vaikeaa löytää täältä, etten viitsi edes yrittää. Vetoketjun uusiminen maksoi pari euroa, mutta annoin tuplat. Tilataan uudet Moleculet sitten Suomessa.

Täällä on tosi kuuma, joten kävin uusimassa kampaukseni. Paljon viileämpi, kun tukka on paketissa. Pyynti oli 2€, mutta tinkasin hinnan neljään. Sinipukuinen nainen oli työn alla kun astuin liikkeeseen. Hän kuitenkin antoi paikkansa, olikohan tuttu vai liian ystävällinen. Yhteistä kieltä ei oikein ollut, joten en alkanut vastustella, vaan istuin penkkiin. Liikkessä oli tosi kuuma sähkökatkon takia, joten tämä sinipukuinen otti kansion ja alkoi viilentää oloani. Erittäin hyvä palvelu ja naisilla tuntui olevan hauskaa. Mzungu heidän kampaamossa.

Taidekaupoilla. Tässähän ei enää rinkkaa paljon kanneta, joten voi pysyä rullattuna ehjänä. Seepra oli se tämän reissun juttu minkä halusin nähdä. Maalaus oli hieno, joten ostin muistoksi. Pienen tinkaamisen jälkeen hinta asettui sataan tonniin, eli vajaaseen neljäänkymmeneen euroon. Täällä on kuulemma normaalisti hyvin turisteja, mutta vuoteen ei ole ollut juuri ketään, joten talous on todella huonossa jamassa. Itse taiteilija  Victor Gataye kuvassa.

Rumpukauppiaat koittivat opettaa minua soittamaan, muttei siitä oikein mitään tullut. Rytmitajuni ei ole häävi.

Rannalle

 Reissu alkaa lähestyä loppua, joten vuorilta päätin lähteä merenrantaan, kun olin nähnyt mitä halusin. Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin pidempäänkin olisi viihtynyt. 

Vähän harkitsin Sansibaria ja Kendwan kuuluisia full moon parteja, jonne oli tulossa DJ New Yorkista. Suomi kytköksenkin takia. Tapahtuman kotisivuilla kerrotaan tapahtuman synnystä seuraavasti: "The idea for FULL MOON party came from Finland: At the time of the FULL MOON of August friends gathered in a remote wild forest to enjoy nature and good company, and of course, the magic of the FULL MOON." Haetaanko tällä venetsialaisia? 

Majoitus näytti kuitenkin olevan lähes täynnä ja hintalaatusuhde huono. En ole koskaan rakastanut massaturistirysiä, joten päätin skipata ajatuksen Sansibarille paluusta. Valitsin sen sijaan Bagamoyon. Ranta löytyy sieltäkin ja varaussivustojen perusteella hintalaatusuhde kunnossa. Lisäksi se on Tansanian vanhin kaupunki ja historia on sen myötä runsas.

Ensin piti mennä Dariin tällä bussilla. 

Aurinkoenergiaa

Iringaan olin päätynyt osaksi senkin takia, että täältä Dariin kulkeva reitti on maisemiltaan upea ja kulkee jopa kansallispuiston läpi. Pääsymaksua ei pidä maksaa, toisin kuin Serengetissä. Moottoritiestä on tietenkin haittaa eläimille. Tälle kansallispuisto osuudelle onkin rakennettu paljon hidastetöyssyjä ja eläimiin törmäämisestä on säädetty kovat sakot.

Kansallispuistossa näkyi valtavasti kirahveja, impaloita ja seeproja. Lisäksi näkyi muutama pahkasika ja muita antilooppeja. Petoja en sentään bussin ikkunasta hoksannut.

Patsaita Morogorossa

Tällä kertaa ostin pysähdykseltä lounaaksi hedelmiä. Jotenkin tuo kurkku ei kuulu joukkoon.

Dariin jäin yöksi, sillä muuten saapuminen Bagamoyoon olisi mennyt turhan myöhäiseen. Aamulla matka jatkui paikallisbusseilla. Yksi vaihto ja perillä olin reilussa tunnissa. Tällä kertaa sai ihailla merimaisemia. Bongoyon ja Mbudyan rannat näyttivät hienoilta. Ainakin kaukaa katsottuna upeita paratiisisaaria.

Ensimmäiseksi lähdin kyselemään huonetta Bagamoyo Country clubilta. Huikean potenttiaalin omaava resortti rannalla, mutta arvostelut olivat muuten vähän huonoja. Paikka on päässyt rempalleen. Kuulostaa budjettireissaajalle sopivalta kohteelta. Ja sitä se olikin. Huone maksoi aamiaisella vain hitusen yli 20. Bratin oppaassa mainittu hinta oli tuplat. Otin ensin huoneen tuolta alhaalta, sillä se oli lähempänä merta. 

Paikan taitaa omistaa italialainen pariskunta, jotka kävivät joka päivä neuvotteluja paikallisten kanssa ja vaikuttivat hieman stressaantuneilta. Olin ainoa valkonaama koko viikon aikana. Muutaman paikallisen pariskunnan näin yöpymässä. Henkilökuntaa ja omistajia oli kuitenkin aina enemmän, kuin yöpyjiä. Sen enempää en omissa oloissaan viihtyville italialaisoletetuille puhunut, mutta nainen kävi vinkkaamassa, että riippumatolle voisi löytyä hyvä paikka tuolta ylhäältä. Laitimmaista huonetta ei käytetä. Kävin katsomassa ja päätin, että vaihdan tänne heti toisena aamuna. Ehkä torakoitakin olisi vähemmän, olin ensimmäisenä iltana tappanut kolme.

Huone oli hyvä ja yhtään torakkaa en enää nähnyt.

Näkymä riippumatosta oli upea. Päätin ottaa aamu-uinnin rutiiniksi.

Riippumatosta oli mukava seurata rantaa ja merta.

Dhoweja

Kalastajia

Muita veneitä

Ranta resortin kohdalla. Tästä oli vain reilu kilometri kaupunkiin. Siitä seuraavalla kerralla.