Don Det

Don Det oli todella upea paikka. Siella ei ollut paljoakaan tekemista, mutta se onkin koko paikan idea, rentoutumista ja lohoilya. Luonto on lahella riisipeltoineen. Vesipuhvelita, koiria, kissoja ja kanoja vapaana, suuria perhosia ja muita otokoita lentaa ja moyrii jokapuolella, ei kuitenkaan bungalowissa. Yhtena yona sapsahdin hereille aggressiivisimpaan murinaan mita olen koskaan kuullut, bungaloweja kierteli koira. Parin bungalowin paasta Heta huusikin oonko maa viela hengissa, koska luuli, etta maa torkun viela riippumatossa. Seuraavana paivana bungalowin takaa alkoi kuulua hirveaa kirkumista, vilkaisin sinne ja nain kuinka majapaikan isanta kantaa sikaa talonsa taakse, todellista lahiruokaa. Mun nimi on kaikille ulkomaalaisille vaikea lausuttava, tulee joskus itsekkin sanottua ensin vahingossa tuka tai tuuka, koska tukaa ja tuukaa kuulee useimmiten muilta. Don Detilla olin kuitenkin puolet ajasta Tuktuk, nimi jonka Claudia tais heittaa ensin vitsina, mutta joka jai, kun illalla toinen irkkutytoista esitteli mut ravintolassa uusille tyypeille Tuktukkina. Paksongissa tuli parhaat reaktiot, kun kerroin italialaisen tytolle nimeni, hanen silmansa suurenivat ja suusta paasi: "Thats freeking difficult name!"


Kissa joka viihty mun terassilla. Kaikilta kissoilta on jostain syysta typistetty enemman tai vahemman hantaa.

Vesipuhveleihin on jo tottunut, mutta tama tuijotti niin pelottavasti, etta paatin odottaa, etta se vaistaa.

Isoin otokka tahan mennessa

pelottavin silta tahan mennessa. Kantavana rakenteena oli puhkiruostuneet ratakiskot, jotka oli otettu ranskalaisten rakentamasta rautatiesta.

Veturi

10 paivaa sai taas nauttia riippumatosta.

Intialaisessa ravintolassa