Paatinkin vaihtaa suunnitelmaa ja suunnata pohjoiseen, mutta en bussilla, vaan junalla. Silla sita haukutaan hitaaksi ja ikavaksi tavaksi matkustaa, silla vain 3. luokan junia menee Ismailiaan. Eli todennakoisesti paljon mielenkiintoisempi kokemus, kuin puolet nopeampi ja leppoinen bussikyyti. Otinkin taksin rautatieasemalle, mutta tulin harmitelleeksi kuskille, etten paassyt Katherinelle, jolloin han sanoi, etta minibussilla paasee 40-45Ep hintaan. Otinkin taas A-suunnitelman kayttoon ja sanoin kuskille, etta vie minut minibussiasemalle, jolle olkin matkaa vain 200m. Minibussikuski sanoi kuitenkin hinnaksi 100Ep ja alkoi selittaa, etta kaikki maksavat saman ja se on aivan oikea hinta. Vilkaisin minibussin sisalle, joka lahtee vasta kun on taynna, ei yhtaan ihmista. Katherinelle ei enaa huvittanutkaan yrittaa, silla odotusaika olisi todennakoisesti jotain valilta kauan ja todella kauan.
Pysaytinkin uuden taksin, jonka kuski ei kuitenkaan osannut englantia ja alkoi etsia paikallista, joka ymmartaa mika on train station. tallainen loytyikin ja aloin nayttaa kuskille seuraavaksi, etta maksan 5 Epuntaa. Tulkkina toiminut nuorimies alkoi neuvoa, ettei pida maksaa niin paljoa, 30-35 on ihan ok hinta. Mina olin, etta ta? Ajattelin maksaa 5, mies hymyili ja sanoi, etta luuli minun tarkoittaneen 50. Han kysyi kuskilta onko 5Ep tarpeeksi ja kuski ilmoitti haluavansa 8, tama sopi minulle ja lahdimme matkaan. Matkalla kuski pysahtyi ostamaan pussillisen paikallista virvoitusjuomaa ja minakin otin pussillisen (0,5Ep). Kuski myos yritti selittaa, etta junassa on huono ilma ja se pomppii ja tarisee, kun taas bussi menee mukavan sulavasti. Mina hymyilin ja nostin peukun pystyyn, juna on hyva.
Katsellessani rautatiesemalla ympariinsa ystavallinen mies tuli kysymaan minne olen menossa, vastattuani han osoitti yhta luukuista, jolla oli muutaman ihmisen jono ja lahti itse avaamaan juuri tata luukkua.
Paastyani luukulle mies antoi minulle lipun ja toivotti ison hymyn kera tervetulleeksi Egyptiin. (2,5Ep)
Ovet ja ikkunat olivat auki, joten kieltamatta hiekkaa pollysi valilla aika paljon, mutta huivi suojasi hyvin. Juna tarisi, mutta kertaakaan takamus ei edes meinannut nousta ilmaan, joten meno oli melko sulavaa ja kylla junassa on aina leppoisampaa matkustaa, kuin linja-autossa. Ohitimme lukuisia pienia kylia ja junan kaupustelijoilta olisi voinut ostaa kahvia, kolaa tai vaatteita. 2,5 tunnin paasta tulimme isompaan paikkaa, kyltit olivat edelleen vain arabiaksi, mutta noustuani ovelle katselemaan paikallinen sanoi, etta olemme Ismailiassa. ؤkkia rinkka selkaan ja ulos. Otin huoneen Travellers hotellista 35 Epunnalla, huone oli taman reissun huonoin. Rakennus oli ikivanha, puulattia hyvin kulunut ja seinista oli rapissut paljon betonia ja maalia. Pesuhuoneessa oli kylpyamme, mutta ei kaynyt mielessakaan tayttaa sita, sen verran saastainen koko pesuhuone oli, kylla tuollakin yhden yon silti vietti. Illalla kavin kaupungilla kavelemassa. Ismailia vaikutti hyvin vapaamieliselta muslimikaupungilta, tuli Malesia mieleen.
Aamulla herasin riittavan aikaisin, jotta ehdin kayda vilkaisemassa paikallista museota. Egyptissa kannattaa olla opiskelijakortti mukana. Tahankin museoon hinta oli 15Ep Aikuinen/ 5Ep Opiskelija. Myos moniin Kairon kalliimpiin kohteisiin opiskelijat paasevat paljon halvemmalla.
Roomasta tuttuja apinapatsaita
Pelottava kuolinnaamio
Huomattavasti koristeellisempi versio
Herpooratea jumala kreikkalaiselta aikakaudelta.
Paluumatkalla nain taman suuren seinamaalauksen, joka on varmasti israelilaisten suosiossa. Koko Suezin kanavan alue oli raskaiden taisteluiden paikka 1967 ja 1973 sodissa, esimerkiksi Suez tuhotui melkein taysin.
Paastyani linja-autoasemalle ja lippuluukulle, lipunmyyja pysaytti lahtevan bussin kovaaanisella ja juoksin kyytiin, taydellinen ajoitus, paitsi, etta aamukahvit jaivat juomatta ja matka Al-Arishiin kestaisi 3-4 tuntia.
Suezin kanava
Pian Sinain puolella pysahdyimme moskeijalla ruokoilutauolle. Minakin nousin bussista katselemaan kioskia, josta saisi kahvia/mita tahansa kofeiinia, silla paassa alkoi tuntua jo pienta jomotusta. Ainuttakaan kioskia ei kuitenkaan nakynyt, mutta lapsilauma huomasi minut ja juoksi innoissaan luokseni. Jokainen tuli kattelemaan ja kysyi nimeani, myos mina kyselin lapsien nimia, enempaa he eivat osanneet englantia. Kun moskeijasta alkoi tulla vakea sanoin heit ja kattelin viela muutaman ja menin bussin sisalle. Pari vanhempaa poikaa tuli viela bussin sisalle kattelemaan ja kysymaan nimeani, taalla ei taida lankkareita nakya kovin paljoa.
Lapset olivat edelleen innoissaan ja heiluttivat kasia pomppien ilmaan ja yksi huusi kurkku suorana Tuukka! Tuukka! Tuukka! Valilla koko joukko taputti. Bussin rahastaja haati poikia vahan kauemmaksi, kun osa heista alkoi hakata bussin kylkea. Pojat juoksivat viela bussin rinnalla, kun se lahti liikkeelle, niin pitkaan kuin jaksoivat. Todella hieno kokemus :)
Mika tama on? Ilmatorjunta-asema? Tutka-asema?
1 kommentti:
Hulluja penskoja. :)
Lähetä kommentti