Pyramidit

Tiesin suurinpiirtein mistä paikallisbussit pyramideille menevät ja oikea pysäkki löytyi ystävällisen paikallisen avustuksella. Olin ottanut selville, että oikea bussi on 900 tai 997. Arabialainen 9 on melkein sama, kuin meidän ja nolla on piste, joten näillä tiedoilla bongasin bussin, jonka ikkunassa luki 99 ja väkänen, kuski vahvisti, että bussi menee pyramideille (0,5Ep).



Pyramidi alkoi näkyä puolen tunnin päästä kerrostalojen välistä.


Hästääjät (lähinnä kamelikuskit) alkoivat häiritä melkein heti bussista noustuani, mutteivat niin aggressiivisesti, kuin olin luullut. Yhdeltä sain vuorosanat sekaisin ja miehen nauramaan, kun kysyin heti hänen tultua kättelemään haluasiko hän kameliratsastukselle.


Kuningatar Henutsen pyramidi (2551-2528 eaa) Tähän pyramidiin pääsi sisälle, kun olin vähän aikaa neuvotellut vartijan kanssa, kameraa ei saisi viedä sisään, mutta ei sitä mihinkään voinut jättääkkään. Portaat johtivat maan alle ja kammioon, jossa sargofagit olivat aikoinaan olleet, ei maalauksia.


Pyramidin juurella tapasin Sudanilaiset sisarukset ja otettiin kaverikuvat. He olivat käyttämässä sisartaan sairaalassa, ilmeisesti Sudanilaisten sairaaloiden taso ei vastaa lähellekkään Kairolaisia.


Kameliratsastusta en ottanut, mutta eräs kamelikuski taivutteli minut kamelin selkään kuvaa varten. Tippasin äijää 5 Epunnalla.


Eikö näytäkkin aivan linnunpoikaselta?


Pyramidien jälkeen ajelin bussilla takaisin keskustaan.


Illalla kävelin Niilin varteen ja päädyin yhden tuollaisen loistavan pikkuveneen kyytiin (20Ep). Veneessä soi arabialainen musiikki ja vene otettiin täyteen matkustajia, joten piti odottaa jonkin aikaa. Odotellessa aloin katsella, että kaikki muut olivat egyptiläisiä ja kyytiin tulee useampi kymmenen ihmistä, joten minulta taidettiin ottaa aika reilu ylihinta, tämä varmistui, kun huomasin paikallisen saavan 5Epunnan setelistä takaisin, mutta samapa tuo turha murehtia ja hinta puolen tunnin jokiristeylystä ei silti ollut mielestäni paha (Tarkistin myöhemmin netistä ja normaali hinta on 2Ep, 20Ep:llä pitäisi saada oma vene. Vene teki lenkin joella ja veneellä oli palkattuja tanssioita, joista yksi nainen oli todella hyvä, jonkinlaista napatanssia mustassa kokovartalokaavussa. Veneellä oli yksi pukumies (Veneen pääjehu), joka tuntui rähjäävän koko matkan ajan, rahastajalle, tanssijatytölle joka irrotteli liikaa ja otti päähuivin pois ja joillekkin matkustajalle. Veneen tullessa rantaan äijä keräsi tippiä ja vieressä olevat paikalliset nahkatakkimiehet neuvoivat, että pitää antaa 1Ep ja päästään uudelle kierrokselle. Kun vene oli lähtenyt uudestaan laiturista, rahastaja tuli vaatimaan minulta 19Ep:tä, sillä olin antanut vain yhden, kieltäydyin, sillä hän tuli suoraan minun luokseni, eikä kerännyt rahaa keneltäkään muulta. Hakiessaan paikalle pääjehua vieressäni istuvat nahkatakkimiehet sanoivat älä maksa, älä maksa. Pääjehu tulikin paikalle ja toisen paikallisen tulkkaamana hän vaati kymmentä Epuntaa, minä kieltäydyin jatkuvasti ja näytin että kukaan muukaan ei maksa, pitääkö hän minua tyhmänä? Ylihinnan maksaminen ei haitannut alunperin, mutta tällainen ahneus ja idioottina pitäminen alkoi ärsyttää, lopulta pääjehu jopa uhkasi, että hän käskee paikalle vartiat ja he heittävät minut jokeen (hieman pilke silmäkulmassa, mutta silti totisena), sanoin, että siitä vain, sopii minulle. Tämän jälkeen mies luovutti ja alkoi höpöttää hymyillen vain, että olen tervetullut uudestaan ja toivottavasti minulla oli hauskaa. Välillä pääjehu räyhäsi nahkatakkimiehille, siitä, että he neuvoivat minua.

Laivasta päästyäni vaihdoin pari sanaa nahkatakkimiesten kanssa ja hyvästelin heidät (eivät puhuneet englantia juuri lainkaan). Pian kuitenkin huomasin, että toinen näytti seuraavan minua 20 metrin päässä, miesten olemus oli hieman epärehellinen, joten päätin kiihdyttää vauhtia ja erään kulman jälkeen pistin juoksuksi, päästyäni lähelle hotelliani kaarsin aukiolla ja ikäväkseni huomasin, että mies oli edelleen perässäni, olin pitänyt sellaista vauhtia, että hän todellakin seurasi minua ja oli joutunut itsekkin juoksemaan. Mies todennäköisesti huomasi kaarrokseni ja sen, että olin pysähtynyt, joten hän jäi ihailemaan näyteikkunaa paikassa jossa olin kääntynyt. Ajatukset juoksivat mielessäni, mitä he haluavat minusta, hotellin pimeälle kujalle en todellakaan tässä tilanteessa lähtisi yksin. Jatkoinkin toista katua vähän matkaa ja jäin parin poliisin lähelle odottamaan viideksi minuutiksi, jonka jälkeen kävelin takaisin aukiolle ja kaarsin siten, että näkisin paikan, jonne mies oli jäänyt, mutta minua ei havaittaisi niin helposti. Jäin seisomaan erään tolpan taakse ja pian huomasinkin, että miehet kävelivät kadulle, jossa olin aikaisemmin ollut. Lähdin kiertämään aukiota toiseen suuntaan, kun he katosivat näkyvistä ja kävelin kadulle, jolta lyhyt pimeä kuja hotellini oviaukolle lähti. Käveltyäni muutaman kerran edestakaisin ja varmistuttuani, että kukaan ei seuraa minua uskaltauduin kujalle ja kävelemään portaat neljänteen kerrokseen, jossa hotelli sijaitsi. Epämiellyttävä adrenaliinipaukku illan päätteeksi.