Molen kansallispuisto

Larabangassa olin tilannut mopon puoli seitsemäksi (20c menopaluu), jotta ehdin seitsemäksi puistoon. Koko yönä en ollut nukkunut hyvin vaan heräillyt ainakin 20 kertaa. Lähes aina samasta tilanteesta, unessa kello on jo yli seitsemän, mutta kun tarkastan herätessäni se ei ole lähelläkään, osaksi syytän huonounisuudesta Lariamia, osaksi alkavaa flunssaa, joka tulee aivan väärään aikaan. Flunssalääkettä suuhun ja matkaan silti aamulla, väsytti yllättävän vähän ja kolea aamu herätti hyvin.

Portilla maksoin pääsymaksun (20c) ja jatkoimme puistonvartijoiden paikkaan, joka on Mole motellin vieressä. Paikassa oli jo parikymmentä ihmistä ja yksi oppaista selitti puistosta. Liityin porukkaan voileipäkeksejä syöden, sen kummempaa aamiaista en ehtinyt hankkia. Porukka jaettiin osiin, yksi 9 hengen porukka lähti autolla. 2 tyttöä, jotka olisivat halunneet jakaa auton pettyivät, kun eivät mahtuneet mukaan, eivätkä ottaneet omaa autoa, vaan lähtivät kävelysafarille, joita muodostui kaksi. Kahden tunnin porukka ja kolmen tunnin porukka. Minä liityin 3 tunnin porukkaan, jossa oli lisäkseni saksalainen perhe, äiti, isä ja tytär. Kävelysafari maksoi vain opasmaksun verran eli 5c/tunti/hlö, ajosafari kustansi saman + yhteensä 60c/tunti autovuokraa.

Olin kysynyt vierastaloni pitäjältä vieläkö on voimassa sääntö, että kävelysafarille ei pääse, jos ei ole koko jalkaterän peittäviä kenkiä, mies sanoi, että pääsee sandaaleillakin, joten en ottanut mukaan kävelykenkiä. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan minut laitettiin vuokraamaan 1 cedillä kumpparit. Tuli vähän armeija mieleen, kun lähdin löntystämään helteessä hiostavat kumpparit jalassa.

Jo motellilla näkyi pahkasikoja ja bushbuck.

Laskeuduttuamme lammikolle näimme muutamia krokotiileja, yksi kaukana vastarannalla.

Tämän jälkeen lintubongaus, nämä linnut tekevät pesänsä noihin koloihin.

Safarin haastavin osuus oli tämän puron ylitys. Kuljettiin pieni kierros ja juteltiin oppaan kanssa, kerroin Beninin puistosta ja hän kyseli eroja, kerroin virtahevoista ja leijonista, muttei tätä voi siihen oikein verrata, kun silloin oltiin autolla ja nyt kävellen. Täällä ei ole nähty leijonia vuoden 2006 jälkeen, virtahepoja on syvemmällä puistossa. Kerroin, että tulin tänne norsujen takia, koska niitä en nähnyt läheltä Beninissä. Opas lupasi norsuja ja soitettuaan toiselle oppaalle, lähdimme takaisin päin.

Viiden urosnorsun lauma oli tullut motellin edustalla olevalle lammikolle uimaan. Myös kaksi muuta ryhmää oli paikalla.

Nyt näin norsuja läheltä, komeita eläimiä.

Tuolla ne ovat ja minä tässä!

Rentoa.

Jonkin aikaa uiskenneltuaan norsut jatkoivat matkaa.

Mutalammikolle. Muut ryhmät lähtivät ja me jäimme vielä katselemaan, siirryttiin näköalatorniin, jossa nähtiin myös yksi apina. Kysyin oppaalta, onko hän joutunut ampumaan koskaan kiväärillään, kun hän ihmetteli, että Beninissä meillä ei ollut safarilla asetta. Vastaus oli ei koko 14 vuoden uran aikana, koska hän tietää miten eläimiä voi lähestyä.

Kolmen tunnin tultua täyteen lähdettiin takaisin ja nähtiin vielä nämä kobsit ja krokotiilit. Kaikki odotukset täyttyivät ja jatkoin syömään oppaiden ruokapaikkaan.

Jossa sain fufua ja lintua, kastike oli mukavan tulista (7c).

Mielestäni en ollut sottainen, mutta lähdettyäni ruokapaikkaan hyökkäsi aikaisemminkin nähty pahkasikaperhe, joka ajettiin pois, kun yrittivät juomaan keittiön vesiastialle.

Syömisen jälkeen lähdin motellille kahville (2c). Norsut olivat vieläkin lammikolla ja niitä oli mukava katsella, vielä kahvikupposenkin ääressä. Myöhemmin pulahdin uima-altaassakin (5c), sillä olin päättänyt odottaa, josko iltapäivän safarilla olisi autonjakajia. Altaassa ollessani iso paviaani hyppäsi ravintolaa reunustavalle kivetykselle, reppuni oli melko lähellä tätä, joten lähdin äkkiä viemään sitä parempaan turvaan, ei olisi ollut hauskaa metsästää paviaania uimashortsit jalassa pitkin puistoa. Repusta paviaani ei kuitenkaan kiinnostunut ja henkilökunta ajoi sen pois.

Puiston autovalikoima.

Kokoontumispaikalle ei kuitenkaan saapunut puoli neljäksi, kuin pahkasikoja ja paviaaneja, joten soitin mopon hakemaan.

Tiellä oli vielä lisää paviaaneja. Takaisin majapaikkaan päästyäni paikan pitäjä kertoi, että hänen mielestään autosafarit ovat täällä lähinnä rahan haaskausta, kävellen näkee saman. Olisin silti mennyt mielelläni autollakin ajelemaan, mutta erittäin tyytyväinen olin nytkin päivään, norsut tuli nähtyä.

Majapaikan katto oli tasainen ja edellisenä iltana tapaamani kaksi saksalaista naista, ranskalainen nainen ja saksalainen mies yöpyivät täällä safariani edeltävän yön, minäkin meinasin viimeisenä yönä yksin, mutta menin kuitenkin sisälle. Naiset olivat vapaaehtoisia ja mies työharjottelussa (sosiaalityöntekijä). Mies näytti kännykästään kuvan jalastaan, johon mato oli tehnyt ikävän näköistä käytävää. Tragikoomista, että hän oli varotellut kavereitaan uimasta makeassa vedessä ja itse sai madon kun vähän huljutti jalkoja. Kertapillerillä oli mato kuitenkin kuollut.

Puiston puumaja parin kilometrin päässä motellilta houkutteli ja riippumatollekkin katselin paikkaa leirintäalueelta, mutta lähdin kuitenkin kohti pohjoista isompaan kaupunkiin parantumaan. Vaikka perusflunssa ei mitään estä, niin en viitsinyt jäädä savannille niiskuttamaan puolikuntoisena. Moleen saatan vielä palata.