Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Molen puumaja

Kartta Molen motellin lähialueesta, tulin tänne takaisin suurimmaksi osaksi sen takia, että halusin yöpyä tuossa tree hidessa (30c).

Syömässä kävin puistonvartioiden kanttiinissa ja näin taas nämä puolivillit pahkasiat. Jännä tyyli mennä kontalleen, kun syövät.

Uima-altaalta pystyi seurailemaan norsuja ja paviaaneja. Paviaanit olivat ehkä vähän liiankin kesyjä. Ne varastivat vanhemmalta rouvalta hampurilaisen ja saksalainen pariskunta, joka oli ollut samassa bussissa kanssani, tuli kertomaan, että kun heistä tämä nainen oli kuorimassa mangoa kuistilla paviaani oli hypännyt syliin, mango oli lentänyt äkkiä pois, paviaani perään ja pariskunta sisälle. He eivät olleet uskaltaneet tulla pihalle tuntiin. Myös vaatekassin paviaani varasti hetkeksi yhdeltä naiselta, mutta luopui siitä, kun huomasi, ettei siellä ollut mitään mielenkiintoista. Minä sain olla altaalla vaikka olin jo kirjautunut ulos, kiitokseksi tästä lahjoitin respaan Burkina Fason Bradtin oppaan, jolla ei ollut tällä reissulla käyttöä, kovasti näytti henkilökuntaa kiinnostavan.

Kellon tullessa viisi kävelin puiston päämajaan ja pian paikalle tuli yökaverini Mooses. Lähdimme puoli kuuden jälkeen kohti puumajaa. Kuulemma kuukauteen ei ole satanut, mutta nyt oli satanut välillä rankemminkin iltapäivän mittaan. Minulta kysyttiinkin useampaan kertaan haluanko todella lähteä puumajaan. Enää kuitenkin vain vähän tihuutti, joten sanoin, että tämä ei haittaa, mennään vain. Matkalla näin ensimmäiset waterbuckit täällä, myös kobseja ja kirjoantilooppeja näkyi paljon.

Perillä majalla ymmärsin miksi minulta oli kysytty niin monesti haluanko lähteä sateessa, majassa ei ollut kattoa, sade oli kuitenkin loppunut tässä vaiheessa ja taivas näytti selkeältä.

Minulla oli mukana makuualusta, mutta kun selvisi, että riippumatto on mahdollista asentaa, virittelin sen. Oppaani vähän ihmetteli miten saan väkerrettyä hyttysverkon riippumattoon, mutta hyvinhän se onnistu.

Pimeän laskeuduttua alkoi ääniä kuulua enemmän. Viereisestä lammikosta kuului loiskahduksia, kun krokotiilit liikkuivat. Kertaalleen kuului sen verran iso ja nopea loiskaus, että krokotiili taisi ainakin yrittää saada saalista, saaliin ääntä ei kuulunut. Lisäksi kuului läheisestä puusta paviaanien tappelua aina välillä, myös hyeenojen naurua kuului jostain kaukaa. Myös kaikenlaista muuta ääntä kuului. Leijonien karjuntaa tai norsujen töräytyksiä ei ikävä kyllä kuulunut. Täällä on todella niitä leijoniakin, ei montaa, mutta jätöksiä ja haaskoja on löytynyt sen verran, että voidaan sanoa, että niitä on, ei montaa mutta kuitenkin. Sitä ei tiedetä miksi leijonat ovat hävinneet, ehkä ne ovat kaikonneet norsujen takia, tai sitten ne on salametsästetty.

Yöni nukuin yllätäävän hyvin, muutaman kerran heräsin, mutta tämä ei haitannut, sillä savannia oli mukava kuunnella ja nukahtaa taas. Viiden jälkeen nousin ja aloin odottaa auringonnousua. Larabangasta kuului myös moskeijan rukouskutsu, ei oikein sopinut äänimaisemaan.

Auringonnousu oli taas upea, samalla äänet kovenivat hetkeksi, kun savanni heräili.


Päivän kirkastuessa paviaanit tulivat puustaan alas. Puoli seitsemältä Mooses ilmoitti, että lähdemme takaisin päin.

Matkalla kuunneltiin koloa, jossa asuu joku myyrä tai vastaava. Minä en kuullut mitään, mutta Mooses sanoi, että myyrä on pesässään.

Hyeenan jälki lähellä motellia, nämä kuuluvat leopardejen kanssa samaan sakkiin, erittäin vaikea nähdä, sillä liikkuvat yöllä. Motellille päästiin vähän seitsemän jälkeen ja koska safarit olivat juuri alkamassa, päätin lähteä vielä parin tunnin kävelylle. Samalla sain kerrottua yöstä saksalaiselle pariskunnalle, joka myös harkitsi puumajassa yöpymistä.

Oppaana meillä oli sama mies, joka oli ollut oppaani myös autosafarilla. Hänen tyylinsä poikkesi paljon edellisestä kävelysafaristani. Viimeksi oltiin vain kävelty ja katseltu eläimiä. Tämä esitelmöi muunmuassa kobseista, villimintusta, metsästä ja tässä loispuusta, joka kasvaa toisen puun ympärille ja tappaa isäntänsä jääden itse pystyyn. Opas oli todella ammattitaitoinen ja osasi vastata kaikkiin kysymyksiin. Jos joku kysyi jotain kävellessä, hän mielummin vastasi seuraavalla pysähdyksellä niin, että koko iso ryhmä kuulee. Hyvä tyyli, mutta, jos olisin ollut ensimmäistä kertaa, en välttämättä olisi arvostanut vaan halunnut vain liikkua ja nähdä enemmän.

Norsuja ei oltu nähty, kun safarista oli kulunut 1,5 tuntia. Nyt loppuikin luennointi ja opas hoputti liikkumaan, sanoen, että tämäkin on hienoa seutua ja pahkasiat mielenkiintoisija, mutta petytte kuitenkin, jos ette näe norsuja. Parin puhelun jälkeen kiivettiin hotellin mäelle ja löydettin lopulta norsuja läheltä huoltorakennusta.

Kolme jättiläistä, jotka hetken ruokailtuaan lähtivät rinnettä alas suuntana lammikko.

Hei hei...

3 kommenttia:

Siina kirjoitti...

Jeesus ja Mooses kämppäkavereina.

Hienoja kuvia!

Anonyymi kirjoitti...

melkoinen kokemus varmasti tuo yö puumajassa , terveiset , jukka

Tuukka kirjoitti...

Oli kyllä hieno kokemus, kannatti palata :)