Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Mole - Yeji

Molessa järjestelin tavarat uudestaan ja soitin Larabangasta Hassanin hakemaan (10c). Motellin pihalla kuulin, että taksi on tulossa lentokentältä turisteja mukanaan, pääsisin varmasti paluumatkalle kyytiin, hinnasta ei kuitenkaan ollut tietoa ja olin jo soittanut Hassanille, passasin tarjouksen. Hassanin tultua motellin mies selitti hänelle saman, vaihtoivat numeroita ja lähdimme liikkeelle, ehkä pääsen kyytiin Larabangasta, jos en ole sitä ennen saanut muuta kyytiä.

Larabangassa tutun Salia vierastalon pihassa aamiainen. Kojun nainen oli jostain syystä olettanut minun haluavan teetä ja ehtinyt tehdä sen jo valmiiksi, sanoin, että kippaa pussi nescafea sekaan niin kelpaa. Pihalla oli kokous menossa.
Molen väki ja kyläläiset neuvottelivat. Larabangan väki toivoisi enemmän yhteistyötä ja Molen väki (kaksi mustaa miestä ja yksi valkoinen nainen) kuunteli kuuntelematta ja selitti, että teidän täytyy ensin organisoitua, nyt homma on liian hajallaan. Ihan mielenkiintoista kuunnella bisneslituriaa brändeistä sun muusta vs. hajanaista puhetta aiheesta ja sen vierestä. Aika turhalta kokoukselta vaikutti. Jälkeenpäin kuulin Molea haukuttavan, että he ovat mustamaalanneet koko kylän, sillä haluavat pitää kaikki rahat, tuhonneet visitor centterin jne... Ihan mielenkiintoista kuulla tämänkin puolen mielipide, totuus on se ettei Larabanga ole sellainen helvetti, kuin opaskirjat väittävät, mutta onko tämä maine mustamaalauksen tulosta vai onko aiemmin ollut asiat huonommin, sitä en tiedä. Koitin neuvoa, että he todella tarvitsevat yhden suun joka neuvottelisi Molen kanssa, potenttiaalia on paljon, mutta ymmärrettävästi Mole ei ole kiinnostunut yhteistyöhön ainakaan epämääräisen porukan kanssa, jolla ei ole selvää johtoa.

Muuta kyytiä ei näkynyt, joten lentokenttätaksin ajaessa ohi Hassan pysäytti sen ja kuten olin arvellut kuski pyysi liikaa, 50 cediä. Hieman tinkimistä ja hinta laski 20 cediin, jolla hyppäsin kyytiin. Matkalla luin hinnastoa ja kuski on selvästi tottunut varakkaaseen väkeen, kyyti Tamalen lentokentältä Moleen kustantaa 250 cediä. Hän kyseli tarvinko kyytiä johonkin Tamalesta, mutta kerroin etten ole rikas ja näin jo hinnaston.

White Voltan kalaa, kuski ja takapenkillä matkustanut mies ostivat näitä, minä harkitsin liian pitkään ja jäi ostamatta.

Vähän ennen Tamalea pysähdyttiin pesettämään auto soratien pölystä.

Tamalen isoin moskeija, Bolgassa on kuulemma vielä isompi, en muista nähneeni sitä. Tamalessa kävelin tuttuun Hassan hotelliin, josta olin soittamalla varannut saman huoneen, joka minulla oli viimeksikin.

Olin kuullut Larabangassa, että täällä on joku tanssikilpailu, väärinkäsitys oli tämä. Jeesusfestarit olivat kaupungissa, uskonnon vientiä en ole koskaan kannattanut, joten en mennyt katsomaan. Myöhemmin minut pysäytettiin muutaman kerran ja kysyttiin olinko ollut bändissä, näytin kuulemma aivan yhdeltä soittajalta.

Illalla soitin immigrationin miehelle ja tavattiin lähibaarissa. Mukaan liittyi mies, joka näytti isoa arpea päänsä sivulla ja käsissään. Hänet oli ryöstetty Kumasissa, jossa oli ennen asunut. Ryöstäjät olivat vaatineet rahoja, mies olikin ne antanut, mutta kun ryöstäjät arvelivat miehen tuntevan heidät, he päättivät tappaa. Mies oli torjunut pari ensimmäistä viidakkoveitsen iskua kädellään, mutta sitten oli osunut päähän. Tässä vaiheessa mieheltä lähti muisti ja ilmeisesti ryöstäjät olivat luulleet miehen kuolleen. Hän kuitenkin tokeni pian ja oli juossut verta vuotavana päätielle, jossa ihmiset olivat laittaneet hänet taksiin ja vieneet sairaalaan, todella onnekas mies. Arpi lähti korvan päältä ja jatkui suuhun asti. Porukka lähti jatkamaan johonkin toiseen baariin, mutta minä lähdin nukkumaan, aamulla oli aikainen herätys F1 aika-ajojen takia.

Saisiko olla sorkkaa? Lauantaina kävelin hieman kaupungilla ja koitin löytää parturia. Ensimmäisessä paikassa ei huolittu miehiä, toisessa paikassa hiuksia leikkaava tyyppi ei ollut paikalla ja kolmannessa sähköt olivat poikki. Päätin siirtää hiustenleikkuun myöhemmäksi.

Onkohan Kaminassa yhtä kuuma, kuin Tamalessa? Sunnuntaina erittäin mielenkiintoisen formulakilpailun jälkeen lähdin Salagaan. Olin ajatellut olla siellä pari yötä, kylä on kuuluisa orjamarkkinapaikka.

Salagaan päästyäni alkoivat ongelmat. Ensin kuulin, että häitten takia majapaikat ovat täynnä, mutta sitten kuulin useammasta suusta, että täällä on kokous ja sen takia kaikki paikat on varattu täyteen. Kävelinkin pari tuntia etsien majapaikkaa, yhteensä neljän vierastalon ja kahden mopokyydin jälkeen luovutin ja palasin trotroasemalle.

Trotroasema on vanhan orjatorin paikalla. Tuo puu ei ole se alkuperäinen, johon orjat kahlittiin vaan se on istutettu sen paikalle, joka on kaatunut vuosikymmeniä sitten.

Orjatori tuli siis tutuksi, kun odotin bussin täyttymistä (5c). Olin kuullut, että Makangassa saattaa olla vierastalo. Salagan missaaminen ei harmittanut, sillä kylä ei vaikuttanut mitenkään erityisen kiinnostavalta. Vähän huoletti yöpaikan löytyminen ennen pimeää.

Lippujen herra, jolta kyselin aina välillä paljonko lippuja on vielä jäljellä, bussi ei lähtisi, ennen kuin kaikki on myyty. Jostain tuli lopulta toinen bussi, josta saatiin puuttuvat matkustajat. Pääsin pyytämällä katolle.

Melko paljon pöllysi tie, mutta onneksi liikennettä oli vähän. Makangassa oli jo pimeää, kun pääsimme perille. Bussi ajoi rantaan asti ja suurin osa väestä käveli pitkän veneen luokse, päätin seurata heitä. Kyyti Yejiin maksoi 5 cediä, siellä tiesin olevan majapaikkoja. Yksi mies yritti huijata viittä cediä rinkastani, mutta päädyin olemaan maksamatta mitään matkatavaroista.

Ylitimme vajaan kymmenen kilometrin levyisen Voltan puolessa tunnissa. Vene vuoti, mutta rahastaja äyskäröi puoleen väliin saakka ja sen jälkeen mama ja yksi mies, maman avauduttua äyskäröinnin lopettamisesta. Matkalla ihmettelin korkeita keppejä vedessä, kunnes tajusin niiden olevan vanhoja puita, Voltahan on tekoallas. Yejissä kävelin äkkiä pois satama-alueelta ja löysin Volta Lake Hotellin.

Tästä huoneesta (rupeli ja ämpäripesuhuone ulkopuolella) pyydettiin ensin 30c, mutta tinkasin hinnan kohtuulliseen 20 cediin. Pitkä matka oli tullut päätökseen, kävin ostamassa vähän grillattua lehmää iltapalaksi ja nautin sen kadun varressa oluen kera. Sitten kirjoitin tämän ja menin nukkumaan.

3 kommenttia:

Tartsa-emo kirjoitti...

No niin, nyt vain mieluista soitinta valitsemaan ja harjoitukset pystyyn kun kerta soittajan habitus on jo valmiina

mutteri kirjoitti...

Kai sinä kokeilunhaluisena matkailijana muutaman sorkan poskeen pistelit? Tuo vatien määrä ja pinon korkeus on kyllä mun näkemistä ennätys!

Tuukka kirjoitti...

Kerran nuorempana kavereilta puuttu basisti, koitin soitinta käteen, mutta totesin sen mahdottomaksi, rytmitajukin on nollassa, joten paremmin sopisin vaikka Jeesukseksi :)

Ei ollu keittiötä, joten jätin sorkat rauhaan, en ole minäkään komeampaa tornia nähnyt.